lauantai 5. tammikuuta 2019

Legendojen kuulumiset

Pujotan kennelin ensimmäiset pennut täyttävät pian 5 vuotta! Tässä pieni päivitys legendojen kuulumisiin.

Kolarilainen Alaskan Miina eli Eppa pärjäilee joten kuten PRA-diagnoosinsa kanssa, vaikka näköä ei olekaan kovin paljoa jäljellä. Eppa on saanut koirakaverikseen Poikkikorvan kennelistä Pykälän eli Ellin, joka nuoruuden innolla pitää Epankin liikkeellä.

Petronella eli Nella tai Neppu on muuttanut osa-aikaiseksi rovaniemiläiseksi ja kulkee emäntänsä kanssa ympäri poronhoitoaluetta töiden perässä. Nyt on Nepulla ja Lupolla sekä isäntäväellä lyhyempi matka Inarijärvelle mökkeilemäänkin. Nella on korkannut kisakentät rally-tokossa ja hyväksyttyjä tuloksiakin on plakkarissa. Nellan kanssa on harrastettu myös noseworkia sekä kaikenlaista muuta tärkeää, kuten emännän ulkoiluttamista. Nellan silmät on tarkastettu helmikuussa  2018 uudemman kerran terveeksi. Nepulla on ilmennyt pienissä määrin virtsankarkailua, johon on nyt lääkitys. Todennäköisesti tämä johtuu steriloinnista, minkä sivuoireena on joskus virtsankarkailuoireita eikä siis ole perinnöllistä.

Nella (oik.) tyttärensä Lupon kanssa Inarilla.
Poro-Kristiina eli Krisu vaihtoi kotia puolitoista vuotta sitten. Edellinen isäntä laittoi lampaat pois ja ajatteli, ettei koiralle ole mielekästä elellä pelkkänä pihakoirana. Onneksi Krisu löysi maailman parhaan kodin etelä-pohjanmaalta. Siellä Krisun tärkeänä tehtävänä on pitää seuraa emännälleen sekä vahtia isoja tiluksia. Krisu tulee oikein huvin juttuun lasten kanssa ja talon kissojen kanssa.

Krisu <3

Krisu tärkeissä laaduntarkkailu tehtävissä. :)

Iivo eli Tuhka on muuttanut perheensä kanssa omakotitaloon Ylöjärvelle ja harrastaa edelleen ahkerasti. Tuhkan päälaji on tunnistusjälki ja Leena tekeekin paljon erilaisia hajujuttuja Tuhkan kanssa. Viime syksynä he pääsivät myös pelastuskoiraporukkaan ja suunnittelevat jo peruskokeisiin osallistumista. Jälkikokeisiin onkin varmasti helppo osallistua, onhan Tuhkalle tehty vaikeita jälkiharjoitteita jo useiden vuosien ajan. Lisäksi Tuhka on ottanut pari virallista agilitystarttiakin sekä pyörähtänyt näyttelyssä sekä jalostustarkastuksessa. Pieni ja kevyt eli pikkupoikahan se Tuhka on, mutta sitäkin suloisempi.

Penna Tuhka-pojan kanssa Ivalossa 2017
Kyllä äidin ja pojan tunnistaa.

Musti eli Cáhppe elää edelleen Inarin Angelissa lähinnä kotikoirana ja pihavahtina. Omistajiensa mukaan se on viisain koira, mitä heillä on ollut. 😊 Cáhppe kävi lokakuussa 2017 silmäpeilauksessa ja silmät todettiin terveiksi.

Kaikki legendat ovat silmäpeilattu ainakin kerran, mistä olen oikein iloinen, vaikka kaikkien kohdalla tulokset eivät olleetkaan toivotunlaisia. Kolmelta on kuvattu myös lonkat ja kyynärät sekä kahdelta selkä. Pitää siis kiittää omistajia aktiivisuudesta. Tärkeintä kuitenkin on, että jokaisella kasvatilla on koti, missä saavat viettää hyvää koiranelämää.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Ei pentutehtailulle!


Syksyn mittaan luettiin niin lehdistä kuin sosiaalisesta mediasta ikäviä uutisia pentutehtailuista. Nämä uutiset koskettivat myös lappalaiskoiria. Pentutehtaita ei ole pelkästään ulkomailla tai pienien rotujen keskuudessa, niitä löytyy myös Suomesta ihan meidän kotimaisten rotujen piiristä. Lappalaiskoirat ry pisti pystyyn kampanjan paperillisten, puhdasrotuisten koirien puolesta. Minäkin haluan osallistua tähän omalta osaltani ja kehotankin kaikkia pennusta haaveilevia miettimään, mistä pennun ottaa. Meiltä Suomestakin löytyy löytöeläinpaikoista kodittomia koiria, mikäli haluaa jonkun kodittoman pelastaa.

Mistä sen pentutehtaan sitten tunnistaa? Yleensä pentuja myydään jotain muuta kuin virallisen pentuvälityksen kautta. Tunnusomaista on se, ettei ostajaa päästetä näkemään kasvattajan tiloja vaan pentu luovutetaan jossain muualla esim. parkkipaikalla. Pentutehtaissa on usein myös useita eri-ikäisiä pentuja kaupan. Se, että kuvissa näkyy muutakin ympäristöä kuin pelkästään pentuja, on hyvä merkki. Hyvin hoidettu pentu on puhdas, madotettu, eläinlääkärin tarkastama ja terve.

torstai 27. joulukuuta 2018

Blogi heräilee horroksesta - oman lauman kuulumiset

Kamalan pitkä aika on mennyt viimeisestä oikeasta päivityksestä. Nyt voi jo sanoa, että vuodet ovat hurahtaneet ihan hurjaa vauhtia. Kyllä me vielä täällä ollaan ja kaikkea touhutaan. Tässäpä vähän päivitystä meän kuulumisista.

Hippu-Hilippa-Hippulainen

Muori täytti jo 10 vuotta maaliskuun lopussa. Harmaata alkaa olla kuonossa yhä enemmän mutta vauhtia riittää ja haukku raikaa. Hippu on jäänyt vuosi sitten eläkkeelle aktiivisista harrastushommista. Hipun kanssa kisattiin agilityssä yli 9 vuotiaaksi ja saavutettiin omat tavoitteet, kun noustiin lopulta medi kolmosiin. Kolmosissa kisattiin muutaman kerran, mutta pikkumustan vauhti ei riittänyt kovatasoisessa medi luokassa. Lisäksi ohjaaja, eli minä, yritti sabotoida kisaamista mm. myöhästymällä rataantutustumisesta ja opettelemalla väärän radan. 😬 Nyt, kun ei ole vuoteen kisattu, niin pieni kaipuu on kyllä tullut agilitykisoihin.

Syksyllä Hippu on alkanut hiukan sairastella. Vanhuus ei siis tule yksin. Sillä todettiin krooninen haimatulehdus, jota yritetään parannella ruokavaliolla. Joulunakaan ei tipahdellut ylimääräisiä herkkuja ja nyt Hipun maha on ollut paremmassa kunnossa. Toivottavasti saamme pitää muorin vielä pitkään meidän kanssa. ❤

Hippu ja Penna Norjassa kesällä 2018. Copy MinnaP

Penna-Penneli

Penna täytti elokuussa 8 vuotta ja voi paksusti. Ruokahalu on ihan mahdoton, mutta minä yritän parhaani mukaan pitää sen linjoja kurissa. Pennan kans lopetettiin agsaaminen, kun totesin sen tykkäävän PEKO- eli pelastuskoirahommista enemmän. Tämä harrastus on avannut minullekin uuden maailman vapaaehtoistoimintaan.

Inariin perustettiin Pohjois-Lapin Pelastuskoirat (PoLaPe) talvella 2017, mikä mahdollisti pelastuskoirakokeiden pidon täällä pohjoisessa ja harrastamisesta tuli tavoitteellisempaa. Ekat haun peruskokeet oliki jo toukokuussa 2017. Pennan kans käytiin suorittamassa peruskoe ilman ongelmia, vaikkakin ohjaaja oli jännityksestä jäykkä kuin rautakanki. Haun loppukoe oli vuorossa syksyllä 2017. Penna on erittäin varma ilmaisia ja käyttäytyy nätisti maalimiehellä, joten kokeisiinki voi mennä melko levollisin mielin. Vuosi 2018 toi PEKO-harrastukseen uusia haasteita, kun Virta-testiin (viranomaistarkistus) vaadittiin myös jäljen peruskoe. Tässä vaiheessa mietin, että jatkanko pelkkää harrastelua vai tähtäänkö Pennan kans oikeasti hälytyskoiraksi. Juhannuksena ajoin sen kanssa ensimmäiset jäljet ja yllättävän helposti sain opetettua myös esineiden ilmaisun. Oman yhdistyksen kokeet olivat syyskuussa ja siellähän me sitten käytiin jäljen peruskokeessa. Esineitä löyty 3/4 ja koe oli läpäisty. 😄 Samana iltana, kamalassa vesisateessa, oli vielä onnistunut haun taidontarkistus. Kaksi koetta samana päivänä antoi varmuutta siihen, että kyllä tuo Pennelin kanssa olisi mahdollisuus läpäistä Virta-testikin ja päästä oikeaksi häly-koiraksi. Saapa nähdä, vanheneeko koira käsiin ennen kuin uskalletaan Virtaan.

Penna tärkeänä suoritetun haun loppukokeen jälkeen. Copy MinnaP

Pennan silmät peilattiin syksyllä 2017 terveiksi. Muutenkin se on ollut terve, mutta viime syksynä siltä piti poistaa pieni nisäpatti. Poiston yhteydessä todettiin, ettei se ollut mikään kasvain, vaan vaaraton nestekysta.

Etäjäsenet ja pentusuunnitelmat

Joiku köpöttelee edelleen eteenpäin, vaikka ikää on jo yli 14v. Ortopedi joutui operoimaan Joikun etujalan vuosi sitten mutta siitäkin teräsvaari selvisi.

Pihka, Pihlajamäen Raunikki, on terveystarkattu hyvin tuloksin. Lisäksi Pihka kävi pyörähtämässä luonnetestissä ei-niin-hyvin tuloksin. Pihka elelee "omassa kuplassa", jossa ei tarvitse puolustaa itseään eikä esittää kovista, koska kaikki ihmiset ovat kivoja. Onneksi hermorakenne oli plussalla eikä minkäänlaista paukkupelkoa ollut. Pihkan kaikki tulokset löytyvät KoiraNetistä. Olen suunnitellut Pihkan pennuttamista maaliskuun juoksusta, mikäli sopiva uros löytyy. Uroksen löytäminen ei tunnu olevan kovinkaan helppoa Pihkan suvun ja minun kriteerien takia.

Penna, Pihka ja Hippu syyskuun sateessa. Copy MinnaP
Pujottalaisiin on liittynyt myös uusi sijoitusuros Renne. Tuttavallisemmin Kamu asuu emäntänsä, Tiinan, hyvässä hoidossa Kittilässä. Kamu on voimakas uros, joka on paimennellut jonkin verran lampaita ja poroja, käy isäntänsä kanssa verkoilla ja onpa sille ammuttu metsokin. Kesällä tehdään luustokuvat ja otetaan geenitestit, jonka jälkeen aletaan miettiä mahdollista jalostuskäyttöä.

Kamu oli oikea muhku pentu varustettuna valtavilla korvilla.
Copy Jaakko Tapio

Kamusta on kasvanut nuori ja komea uros.
Pujottalaisilla menee siis ihan kivasti Ivalossa. 😊 Meidät löytää myös Instagramista nimellä @puljum. Pistäpä seurantaan. 😉

tiistai 14. helmikuuta 2017

Legendaariset 3 vuotta!

Paljon onnea Eppa, Krisu, Nella, Cáhppe ja Tuhka, ainutlaatuisen legendaariset pennut!


Tässä pieni video, jossa pentuelämä on vasta aluillaan. Tätä videota katsomalla tulee melkoinen pentukuume ja jopa pieni haikeus tuota pentuaikaa kohtaan. Olihan ne oikeita rakkauspakkauksia. :)



torstai 29. joulukuuta 2016

Onnea uudelle, alkavalle vuodelle 2017!

Blogissa on ollut melko hiljaista kiireisen syksyn vuoksi. Koirien kanssa on ollut vähempi toimintaa, mutta porojen kanssa sitäkin enemmän. Lupaan päivittää syksyn kuulumiset heti tammikuussa. Nyt vain nautimme vuoden viimeisistä päivistä ja toivomme, että uuden vuoden juhlijat räiskivät raketteja maltillisesti. Tässä kuitenkin hyvä ohje kaikille koiranomistajille.

Kuva Facebookista

Kiitos kasvattien omistajille aktiivisesta vuodesta. Vastoinkäymisistä huolimatta, kaikille oikein koiramaista vuotta 2017!

lauantai 29. lokakuuta 2016

Erikoisnäyttelyn jälkitunnelmat

Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyn kuulumiset ovat ihan kokonaan jääneet kirjoittamatta. Kaiken kaikkiaan kiva näyttelyreissu, vaikka Epan ikävä silmätarkastustulos hiukan masensikin tunnelmaa. Oli tosi mukava nähdä ihmisiä ja koiria, joita en ollut nähnyt aikoihin, kuten Eppaa, Nellaa ja Nellan pentua Luppoa. Pihkan kanssa pyörähdin kehässä ja lisäksi esitin pari hattivattilaista eli Hattivatin Dellan ja Hattivatin Sammaleisen. Sammaleinen eli Noita veikin lähestulkoon koko potin ollen PN1, VSP, ROP-Vet ja BIS-Vet eli porokoirien paras narttu, vastaavan sukupuolen paras (uros oli rotunsa paras), rotunsa paras veteraani ja näyttelyn kaunein veteraani. Jee! Kiitos Tintille, että sain esittää Noidan. Se oli varmaan minun eka ja vika kerta best in show kehässä. :)

Pihka oli suuressa, 15 nartun, junnuluokassa. Vielä ei ollut Pihkan turkki parhaimmillaan, mutta oikein mukavan arvostelun se silti sai. Se käyttäytyi näyttelyalueella ja kehässä oikein nätisti. Tykkään sen luonteesta kyllä kovasti. Vaikka se ei olekkaan ihan hirveästi käynyt suurissa tapahtumissa ja paikoissa, niin tosi lunkisti se ottaa kaikki uudet jutut.

Pihlajamäen Raunikki 1v 5kk
Tuula Prattin arvostelu oli oikein Pihkan näköinen ja kuului seuraavasti:
"Hyvä korkeuden- ja pituuden suhde, melko terävä kuono-osa, alakiinnittyneet korvat. Ei kovin voimakkaasti mutta tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä rintakehän tilavuus, pituutta voisi olla enemmän. Hyvä hännänkiinnitys. Ahtaat takaliikkeet, liikkeessä voisi olla enemmän voimaa ja ulottuvuutta. Olisi edukseen olla jäntevämmässä kunnossa. Pehmeä turkki" JUN EH

Pihkan kanssa kehässä.
Pujotan Petronella eli Nella kävi edustamassa pujottalaisia kehässä. Oikein hienosti Kirsi kipitti Nellan kanssa saaden arvosanaksi erittäin hyvän tosi hyvällä arvostelulla. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Erinomainen pituus rungossa, raajakorkeutta voisi olla enemmän. Oikean muotoinen pää, aavistuksen pyöreät silmät, hyvä kaula. Tasapainoisesti kulmautunut. Syvä rintakehä, pehmeyttä selkälinjassa. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkeessä hyvä ulottuvuus. Pehmeä turkki. Olisi edukseen tiiviimmässä kunnossa" AVO EH

Pujotan Petronella

Näyttelyn lomassa ehdittiin ottaa myös "perhekuvia". :)

Eppa ja Penna, tytär ja äiti. Kyllä niissä samoja piirteitä on.

Eppa, Penna ja Nella. Äiti näyttää tyttäriensä välissä melko rimpulalta. :)

Penna-mummo, Luppo (Luppoarnikki) ja Nella-äippä. Narttuja kolmessa sukupolvessa.


Kyllä noista Pennan tyttärien korvista, pään mallista ja ilmeistä löytyi yhtäläisyyksiä. Tietenkin erilaiset väritykset tekevät niistä ensi alkuun erinäköiset. Ihanaa, että sekä Eppa että Nella oli paikalla yhtäaikaa, niin tytöt saatiin samaan kuvaan. Olipas Nellan tyttö, Luppo, hellyyttävä pikku pentu korvakarvoineen. Voi, voi... Pennun paijailu ei tehnyt ollenkaan hyvää minun pentukuumeelle.

Penna steriloitiin viikko erkkarin jälkeen. Haava on jo parantunut ja nyt sitten koira totuttelee elämään ilman kohtua ja valeraskauksia. Keväälle ja kesälle onkin jo paljon suunnitelmia, kun ei tarvitse pitää pentulomaa harrastuksista.

perjantai 14. lokakuuta 2016

PRA-paholainen

Silloin se tapahtuu, kun sitä vähiten odottaa. Ikäviä uutisia, joita ei pitänyt ikinä tulla. Viime lauantai oli lyhyen kasvattajaurani kamalin päivä. Pujotan Alaskan Miina eli Eppa kävi silmätarkastuksessa. Diagnoosina oli PRA (Progressive Retinal Atrophy) eli etenevä verkkokalvon surkastuma, joka näin nuorella koiralla johtaa todennäköisesti sokeutumiseen. Tarkastuksen tehnyt eläinlääkäri oli kokenut ja erityisesti porokoirien silmiin erikoistunut lääkäri, joka piti tapausta ihan selvänä.

Tarkastustulos oli shokki niin minulle kuin Epan omistajillekin. Ensin tuli epäilys, että eihän tämä tulos voi olla mahdollista, koska Penna on vanhempien geenitestitulosten perusteella terve tästä taudista ja Ponku enintään kantaja, joten Legenda-pennut eivät voi tähän sairastua. Sen jälkeen tuli se tosiasia mieleen, että geenitesti on vain prcd-PRA tyypille ja taudista tiedetään olevan myös se toinen muoto, jolle ei ole geenitestiä. Epasta on otettu verinäyte tutkimusta varten, mutta olen hyvin vakuuttunut, että Epan PRA on sitä "toista muotoa". Tämä testeissä näkymätön PRA putkahtelee aina välillä porokoirakannassa esille, mutta viime aikoina minä en ainakaan ole siihen törmännyt. Jossain esi-isissä sitä on, mutta koska sen periytyvyyttä ei tiedetä, on sen ennustettavuus todella hankalaa. Pennan suku on hyvin laajalle levinnyt porokoirakannassa eikä Ponkunkaan suku mitenkään erityisen harvinainen ole, joten voin vain todeta, että kumma, kun näitä ei ole enempää tullut ilmi. Taas korostuu se silmäpeilausten tärkeys, jotta sairaat yksilöt löytyisivät ja voitaisiin välttyä näiltä surullisilta uutisilta.

Ykköstavoitteenani on ollut terveiden koirien kasvatus, jonka eteen olen tehnyt kaikkeni. Kummatkin vanhemmat ovat olleet useaan kertaan silmäpeilattuja ja PRA:n ostalta suvut terveiksi todettuja. Lappalaiskoirien jalostustoimikuntakin antoi yhdistelmälle suosituksen eikä nähnyt tällaista riskiä. Suurimman riskin luulin ottaneeni ulkonäön suhteen, kun käytin taittokorvaista ja pitkäkarvaista urosta. Lopputuloksena on kuitenkin se kamalin vaihtoehto eli sokeutuva koira. Edes pentueen hyvät lonkkatulokset ja -indeksit eivät lohduta tällaisessa tilanteessa. Kävi mielessä, että niinkö sitä pitäisi keskittyä tiukkaan linjasiitokseen, jossa käytetään vain samoja, terveiksi todettuja yksilöitä. Heti, kun yrittää käyttää harvinaisempia linjoja ja laajentaa porokoirien geenikantaa, niin sieltä pomppaa tällaisia paskamaisia yllätyksiä. :(

Eppa on toiminut mukavasti porotöissä ja koiran emäntä haaveili sen pennuttamisesta. Nyt kaatuivat Epan pentusuunnitelmat kuten myös Pennan. Penna tullaan steriloimaan mahdollisimman pian. En uskalla enää otaa riskiä, että myisin tietämättäni PRA:ta sairastavan koiran. Kysyin silmäpeilanneen eläinlääkärin mielipidettä muun pentueen jalostuskäytöstä. Hän ei tyrmännyt suoraan muiden käyttöä vaan kehoitti katsomaan kokonaisuutta ja peilauttamaan sisaruksia myös jatkossa. Oma kasvatustyö loppui kyllä hyvin lyhyeen. Katsotaan sitten parin vuoden kuluttua, joko olen tästä järkytyksestä selvinnyt ja uskallanko pennuttaa Pihkaa. Pujotan Legenda-pennut todellakin ovat legendaarisia, kaikin tavoin.

Toivon, että joku kasvattaja uskaltaisi vielä käyttää Legendojen isää, Hattivatin Dumboa, jalostukseen. Siinä on porotöissä toimiva ja silmältään terve koira, josta isäntä tahtoisi itselleen vielä jatkoa. Toinen harras toive on, että joku nartunomistaja löytäisi tiensä Hattivatin Sinbadin luo, koska itse en enää voi käyttää tätä karismaattista, vanhaa ja tervesilmäistä urosta Pennalle, vaikka kuinka olisin halunnut. Eniten kuitenkin toivon, että Eppa saa pitää näkönsä mahdollisimman pitkään.

Pujotan Alaskan Miina 9.10.2016