45 vrk täynnä

"Onko ihan pakko kuvata?!?"

Pennalla on mahan kasvatusta nyt 45 vuorokautta täynnä. Valitettavasti ei olla päästy ulos valoisan aikaan, että olisi saanut kunnon mahakuvaa näytille. Jospa nyt viikonloppuna onnistuisi. Tänään iltalenkillä jätin kuitenkin heijastinliivin mammakoiralta pois, kun tuntui, että kuminauha alkoi jo vähän kiristää. Reippaasti se vielä kulkee meän kans mutta pikkasen on vauhti hidastunut eikä Hipun kans enää laiteta painiksi. Matokuurikin on annettu ja nyt sitten vain odotellaan laskettua aikaa, joka on 17.2.

Jännityksellä odotan, että millainen värisuora tuolta mahasta tulee. Penna + Joiku yhdistelmästä voi tulla niin riistaa, parkkia kuin mustaakin. Penna + Ponku yhdistelmä voi tuottaa myös riistaa, mustaa ja parkkia. Todennäköisintä kuitenkin on, että Joikun pennuissa olisi parkkia. Ponkulla voi myös olla parkkigeeniä, sillä sen mummo on parkki. Ja jotta parkinruskeita tulee, niin geeni täytyy tulla kummaltakin vanhemmalta. 

Pennan isä ja emä, Fjällfarmen Mauri ja Pihlajamäen Freya

Nyt kun katsoo noita Pennan vanhempia ja miettii tekemiäni yhdistelmiä, niin tulossa voisi olla aika isopäisiä pentuja. :) Ja korvillakin tulee olemaan kokoa. Nuo Manun pyöreäkärkiset korvat ovat ruotsalaissukuisten koirien tunnusmerkki. Ruotsissa rotuunotettu narttu, Mustalikka, on niitä periyttänyt aika voimakkaasti. Saapa nähdä, tuleeko näille pennuille isoja, pyöreitä vai taittokorvia. Kaikki kun on mahdollista.

Pullat uunissa!

Kyllä se Pennan maha näyttää erittäin lupaavalta ja kaikki oireetkin ovat olleet oppikirjan mukaisia. Ruoka ei meinannut maistua viikkoon ja Hipun kanssa ei halunnut riehua ollenkaan. Nyt Penna on jälleen oma itsensä ja ruoka maistuu tavalliseen tapaan. Alkavalla viikolla olisi kuitenkin tarkoitus kurkata vielä ultralla, ettei kyseessä ole valeraskaus.

Penna toukokuussa 2013

27vrk astutuksesta

34vrk astutuksesta (hiihtolatua ei vahingoitettu kuvauksissa)

Tänään tosiaan tuli 34 vuorokautta astutuksesta. Poseerauskuvaa oli todella hankala ottaa yksinään -25 asteen pakkasessa. Kyllä tuossa jo jonkinlaista masua näkyy. :) Nythän se vasta viimeisen kuukauden aikana alkaa kasvaa. Meillä on ollut jo toista viikkoa kunnon paukkupakkaset eikä loppua vieläkään näy. Toivottavasti aurinko alkaa kohta lämmittään. Nyt se paistelee jo puiden latvoihin. Koirat tarkenevat lenkkeillä oikein hyvin, kun pääsevät välillä juoksemaan irti. Remmilenkeillä kyllä vähän nostellaan tassuja ennen kuin päästään vauhtiin. Niin ja silloin kun emäntä yrittää ottaa kuvaa. :D

"Voitaisko mennä jo kun tassua VÄHÄN paleltaa" 

Pennan sulhasehdokkaista on kerrottu enemmän "Pentutilaus laitettu alulle" postauksessa.

Onnea ja menestystä alkaneelle vuodelle!

Vuotta 2014 ollaan eletty jo monta päivää. Vuodenvaihde meni meän porukalla oikein rauhallisesti. Hipun ja Pennan kanssa käytiin iltalenkki juuri kello kuuden aikoihin, jolloin räiskintä ja pauke alkoi. Tytöt kävelivät rauhallisesti hännät kippuralla koko matkan kotiin. Hetken päästä kotipihalla räjäytettiin muutama pommi, jolloin Hippu hiippaili minun lähituntumaan hakemaan turvaa mutta ei silti mitään läähättämistä tai panikointia. Samaan aikaan Penna odotti keittiössä ruokakuppia kuola valuen. Kovimman räiskeen ajaksi lähdettiin ystävien luo, jossa ei pauketta juurikaan kuulunut eikä valoja näkynyt. Ivalossa käyttäydyttiin varsin siististi ilotulitteiden kanssa enkä minä ainakaan kuullut paukuttelua muuta kuin sallittuna aikana. Täytyy olla onnellinen, että omat koirat näyttävät selviävän uudesta vuodesta liikoja stressaamatta. Tiedän koiria ja muitakin eläimiä, joille uusi vuosi on yhtä tuskaa. Pennan Ruuti-siskolle ilta oli ollut ihan kauhistus. Toivottavasti Ruutin perhe keksii jotain helpotusta vuoden päähän. Tulkaa vaikka Ivaloon. :D

Mennyt vuosi oli varsin hiljainen oikeastaan kaikista koiratapahtumista. Muutamat näyttelyt käytiin Pennan kans ja silmäpeilauksessa mutta siinäpä se sitten olikin. Tietenkin treenattiin kummankin kanssa viikoittain ja sitä jatketaan edelleen. Vuoden kohokohta taisi olla kolmen viikon takainen astutus. Vieläkin odotellaan tulosten näkymistä. Joka toinen päivä tuntuu, että kyllä se on tiine ja sitten taas epäilen. Vielä ei kylkikarvat törrötä eikä tissitkään ole kuin vähän turvoksissa mutta on sillä selkä levennyt. Liekkö se sitten vain jouluherkkujen aiheuttamaa... Ultraa täytyy odottaa vielä pari viikkoa.

Nämä päät ja ilmeet ovat just minun makuun. <3 

Tälle vuodelle on monenlaisia suunnitelmia. Kaikki tietenkin riippuu nyt siitä, että jääkö Penneli vauvalomalle vai ei. Pennan tottistelu on sillä mallilla, että viimeistään syksyllä voitais kokeilla BH-koetta. Hipun kans olisi mukava käydä kokeilemassa ihan oikeita agilitykisoja kunhan keinun saa sujuvaksi. Hippu vaan on semmonen persoona, että koskaan ei tiedä, mitä se radalla tekee. No, eihän sole ku lähtiä käymään vaikka Saariselän "kotikisoissa". :) Aikaisemmin olenkin jo maininnut meän kevään lammaspaimennusleiristä. Siitäkin tulee ihan huippua! Ensi elokuussa on Maailman Voittaja-näyttely Helsingissä. Siellä olisi tosi hienoa käydä joko koiran kanssa tai sitten vaan katselemassa. Ei noin isoon näyttelyyn taida toiste päästä. Muutamissa lähinäyttelyissä yritetään käydä vaikka tapaamassa tuttuja. Hipun silmätkin vois peilauttaa toistamiseen ihan mielenkiinnon vuoksi. Katsotaan sitten vuoden päästä, että miten nämä suunnitelmat ovat toteutuneet.  Nyt kaamoksen keskellä haaveillaan auringosta, keväthangista ja ensi kesästä.

helmikuussa 2012

heinäkuussa 2012