torstai 16. heinäkuuta 2015

Tuliaisia kesälomalta

Vietettiin koirien kanssa kesälomaa parisen viikkoa heti juhannuksen jälkeen. Loman viimeisinä päivinä tehtiin ystävän kanssa 36 tunnin etelän matka. Kilometrejä autoon kertyi 1 876! Reissun pikaisuudesta huolimatta, se oli oikein onnistunut ja tarpeellinen. Tuliaisina sieltä tuli pujottalaisten etäjäsen Pihlajamäen Raunikki eli Pihka.





Pikku-Pihka matkusti koko pitkän kotimatkan kiltisti nukkuen. Muutaman kerran pysähdyttiin pissille. Yllä olevat kuvat ovat Napapiiriltä, jossa pentu vihdoin osoitti jotain aktiivisuuden merkkejä. Epäilin jo, että kasvattaja on unohtanut asentaa siihen patterit. ;) Uudessa kodissaan se olikin vetänyt kunnon iltahepulit, mikä ei tietenkään ole ihme 11 tunnin lepäämisen jälkeen. Pihka on kotiutunut oikein hyvin ja korvatkin alkavat olla pystyssä. 

Niinhän siinä kävi, että koko Pihlajamäen R-pentueen isänä oli Pihlajamäen Hukan Joiku ja emänä siis Karhukallion Fun Fanny. Kovasti olisin toivonut, että edes yksi pentu olisi ollut vanhalle Joikulle, mutta kyllähän tulos oli melkein arvattavissa. Joikuhan ei jäänyt Mahlan kanssa nalkkiin hyvistä yrityksistä huolimatta. Nyt on siis Joikun pojantytär vahvistamassa pujottalaisten tokkakuntaa. :) 

Muuten meän loma meni oikein leppoisissa tunnelmissa. Joiku oli minun, Pennan ja Hipun kanssa mökkeilemässä yhden yön. Olihan se papparainen vanhentunut ja luppakorva teki siitä kovasti surumielisen näköisen. Fyysisesti 11-vuotias oli oikein hyvässä kunnossa mutta ei se enää alentunut leikkimään tyttöjen kanssa. Muut jutut sillä kyllä olisi ollu mielessä. ;) 

Tässä pieni kuvakooste meän lomalta.

Juhannusaattona retkeiltiin Saariselällä.
Posetusta Iisakkipäällä.
Juhannuksena löytyi tunturista vielä mukavasti lunta.
Joiku viskuttelee tytöille salaisuuksia.
Papparainen <3
Kyllä se vanhallakin vielä tassu nousee.
Kolme tärkeintä! Hipulla ei vaan kiinnosta yhtään
nämä tämmöset hempeilyt.
Tyttöjen kanssa käyvimme kipuamassa Vuotsossa
sijaitseville Pyhä-Nattasille.
Ylhällä meitä odotti hienot maisemat...

... ja vielä upeammat maisemat.
Huipulla on näkemisen arvoiset kivitoorit.
Tänne saamelaiset ovat aikoinaan jättäneet uhrilahjojansa.
Tarkkana kuin porkkanat!

Ei näissä meän tavallisissakaan lenkkimaastoissa ole valittamaista,
vaikka emme missään tunturissa olekaan. :D
Elokuulle onki vaikka mitä suunnitelmia. Hipulle olisi parit agilitykisat tiedossa ja Pennalle yksi näyttely. Lisäksi olis tarkoitus päästä lammaspaimeneen. Jännittävää!