Pentutreffit Angelissa

Sunnuntaina oli erityisen mukava päivä. Petronella eli Nella oli tullut emännän ja isännän kanssa mökkeilemään Inariin. Oltiin sovittu, että käydään katsomassa velipoikaa Angelissa, kun kerta ovat näillä seuduilla. Oli tosi mielenkiintoista nähdä nämä mustat pennut yhdessä nyt 5kk iässä, kun pentuina ne olivat ihan samannäköisiä. Helteisestä kelistä huolimatta, pennut jaksoivat painia pari tuntuia ja vielä ennen lähtöä pistivät hippaleikinkin pystyyn. Kuvia oli reilusti, mutta aika tärähtäneitä ja epäselviä suurimmaksi osaksi. Osassa näkyi pelkkä häntä tai epämääräinen musta möykky. :) Tässä nyt kuitenkin jotain todistusaineistoa Nellan ja Cahppen (Musti) pentutreffeistä.

Eka vertailtiin hammaskalustoa. Nellalla oranssi panka.

Cahppe pistää siskoa ojennukseen.

Varsin vakuuttavat ruttukuonot.

Aina ei erottanut, että mihin toinen koira loppuu ja mistä toinen alkaa.

Kyllä ne sisaruksiksi tunnistaa. :)

Cahppe vaanii siskoa.

Nella osasi jo hienon näyttelyposeerauksen.

Melkein onnistunut yhteisposeeraus.

Väsymys taisi iskeä näihin painikavereihin.

Kuten kuvista näkyy, niin Cahppen korvat eivät tosiaan ole nousseet pystyyn. Välillä toinen oli jo terhakkaasti pystyssä mutta hampaiden vaihtumisen myötä löpsähtänyt takaisin. Tuolla tavalla ne taitavat jäädä, mutta eipä se koiraa, omistajia ja kasvattajaa haittaa. Kovasti nämä pentuset olivat vielä rimpuloita, mutta eiköhän ne vankistu, kun heittävät kasvamasta korkeutta. Nella oli oikein mutkattoman tuntuinen ja itsenäinen pentu, kuten se jo pentulaatikossa näytti olevan. Onneksi emäntä on panostanut kunnon suhteen luomiseen, jotta camelbootsit eivät vie neitiä vielä ainakaan kovin kauas omille teilleen. Oli ihana nähdä nämä pennelit yhdessä. <3 Ehkäpä ne muistivat toisensa vielä pentulaatikosta, vaikka aluksi pitikin nostella vähän niska- ja selkäkarvoja toisille.

Laitetaas vielä Tuhkastakin (Iivo) kuvat. Näissä ikää sen tasan 5kk.

Tuhka on kyllä hyvin pitkälle emänsä kopio!

Näyttää jo isolta koiralta mutta silti se on vielä ihan pentu. 

Mitäs muuta meille kuuluu? No, eipä juuri olla treenailtu koirien kaa, kun on nämä mahtavat helteet. Lähinnä vaan lenkkeilty metsässä ja jotain pientä puuhastelua silloin tällöin. Yhtenä päivänä haimme viilennystä Otsamo-tunturin tuulista, mutta eipä sielläkään juuri tuulenvire käynyt. Koirat olivat ihan helisemässä mäkäräisten ja paarmojen kanssa, joita nyt tuntuu olevan ihan riittävästi. :(

Vanamo kukkii vielä tunturissa

Ylöspäin vain...

Hippu ja Pennakin ihailivat Inarin maisemia.

Ja upeita maisemiahan riitti!

Ai niin... Olenhan mie maksanut agilityn kilpailulisenssin, ostanut junaliput Maailman Voittaja-näyttelyyn ja ilmoittanut Pennan Taivalkosken ryhmänäyttelyyn. ;) Meillä on siis kovasti aktiviteettia tiedossa elokuuksi.

Kesälomakuulumiset

Parin viikon kesäloma vietettiin Sodankylässä. Juhannuksen jälkeen päästiin vasanleikkoon ja siinäpä se puolet lomasta sitten hurahtikin. Vasanmerkitysaika on parasta koko kesässä ja sitä alkaa odottaa kovasti jo heti lumien sulettua. Koirat ottivat suurimman osan lomasta rennosti ja nauttiavat vapaudesta kotipihalla.

Kesäkuun lopussa vasat olivat jo hyvän kokoisia

Omakin sattu kameran eteen :)

Isäporot olivat tuleet katsomaan jälkikasvua

Ruokatauko

Penna nautiskelee Juhannusnäyttelyn tuliaisluusta ja Hippu nauttii muuten vaan kesästä

Viimeisenä viikonloppuna, ennen Ivaloon ja töihin paluuta, käytiin Pellossa, Minna Mäntyranta-Mustosen porotilalla paimentamassa lampaita. Minnan lampaat olivat vähän haastavampia kuin Kuttukuussa, sillä ne eivät olleet vielä "koiraantuneet" tarpeeksi. Kaiken lisäksi Pennalla oli juoksun tärppipäivät käynnissä. Se ei siis päässyt ollenkaan metsään ja taisi siellä lammasaitauksessakin ajatukset olla pikkasen jossain muualla. Mie haluan viedä sen ainakin vielä kerran lampaille niin, että se on "normaali" itsensä. Penna siis paineistui edelleen kovasti lampaiden seurasta ja vaikka Hippu oli sillä kaverin, niin ei se kuitenkaan vielä innostunut touhusta. Minä taisin kuumua senkin edestä, kun mitään huomattavaa edistymistä ei alkanut tapahtua. :)

Penna ja Minnan porokoira, Bilke, saatiin ainakin yhden kerran
samaan kuvaan lampaiden kanssa. (kuva Satu Valo)

Hippu oli taas todella tomera paimen. Se teki koko ajan tosissaan töitä, eikä kuumuuskaan hidastanut sitä. Se oli oikein mainio, kun se pääsi oikeasti töihin eli saatiin siirtää aina uudet lampaat lampolasta aitaan. Tasapainottaminen on sille hankalaa, kun se haluaisi tehdä töitä minun lähellä eikä ymmärrä, että minä olen lampaiden edessä ja sen pitäisi kulkea lampaiden takana. Siitä kyllä huomaa, että ollaan tokoiltu paljon ja tehty muutenki juttuja kahestaan. Ehkäpä me vielä joskus saadaan tasapainotuksetki kohdilleen. 

Kyllä se sinne taakse menee, kun vain jaksaa yrittää.

Näin meille kävi aika usein eli Hippu jumittui vain haukkumaan lampaita,
kun ei tiennyt mitä tehdä seuraavaksi

Saajomannun tilalla asusteli myös komea kukko kanoineen.

Ihan hyvä loma takana ja elokuussa saan lomailla vielä lisää. Silloin mie suuntaan Helsinkiin Maailman voittaja-näyttelyyn ihan ilman omia koiria. Mutta kyllä siellä sitten niitä muiden koiria on ihan riittävästi. Näyttelyyn oli nimittäin ilmoitettu yli 200 lapinporokoiraa!