Pennut 5vrk

Olen viettänyt pari päivää hoitovapaata pentulaatikon äärellä. Onhan ne pieniä ja sieviä. Penna hoitaa pentuja hyvin ja jätän ne huomenna ihan luottavaisin mielin keskenään. Onneksi pääsen kuitenkin ruokatunnilla tarkastamaan tilanteen. Penna ei jaksa makoilla ihan koko aikaa laatikossa vaan ottaa välillä vähän etäisyyttä, mutta ei se kyllä anna pentujen tyhjää huutaakaan. Ilmeisesti sillä tulee hyvin maitoa, koska pennut ovat kasvaneet tasaiseti. Kukaan ei vielä erotu painollaan joukosta. Hippu on erittäin kiinnostunut pennuista ja muutaman kerran on päässyt kurkistamaan laatikkoon, mutta lähempää tuttavuutta tehdään vähän myöhemmin.

Jotain yksilökuvayrityksiä tuli tänään otettua. Valitettavasti riistat tytöt olivat niin liikkuvaisia, ettei niistä saanut mitään julkaisemisen arvoista. Nyt huomaa, ettei ne enää ole pelkkiä mustia pötkylöitä, vaan värimerkkejä alkaa löytyä jokaiselta ja sitä riistaa väritystä varsinkin. Melko varma veikkaus on, että mustan tytön ja pojan isä on Ponku, mutta noista riistoista ei voi tietää. Dna-testin otetaan vasta sirutuksen yhteydessä, joten vielä joudutaan odottamaan useampi viikko varmaa tietoa

Maitobaari on avoinna

kaksi siskoa ja veli

musta poika

Petronella, musta tyttö

riista poika, jolla paljon valkoista mahassa

Ystävänpäivän ylläripennut!

Jopas on ollut hurja viimeinen vuorokausi! Penna päätti todellakin pistää tuulemaan pennunteossa. Torstai-iltana ruoka jäi syömättä. Mittasin lämpöä ja huomasin sen olevan vasta laskussa. Perjantai aamuna se oli jotain 36.6, joten päätin lähteä töihin. Oppikirjan mukaan lämmön laskusta menee n. 12 tuntia synnytykseen. Ruokkiksella kävin tsekkaamassa tilanteen ja lämpö oli edelleen vähän laskenut 36.5, joten lähdin hyvillä mielin töihin ja arvelin, että seuraava yö menee valvoessa. Puoli neljältä tulin kotiin ja ovelle kuului mieletön vikinä ja ininä. Mitä ihmettä! :O Siinä jäi ruokatavarat ja kaikki muutkin tavarat levälleen lattialle, kun ryntäsin makkariin. Sängyltä löytyi yksi pentu, yksi oli pentulaatikossa patjan päällä ja toinen patjan alla. Yhteensä siis kolme pentua oli Penna touhunnut maailmaan salamasynnytyksessä ja Hippu oli ilmeisesti toiminut kätilönä. :D Parin tunnin kuluttua kotiin saapumisesta sain minäkin todistaa yhden tytön syntymistä. <3 Olin jo varma, että tässä ne nyt sitten oli ja yritin saada itseäni selviämään järkytyksestä.

Puolen yön aikaan, pitkän ponnistelun jälkeen, syntyi pienenpieni rääpäle, joka ei kuitenkaan selvinnyt. :( Jotain tällaista arvelinkin aikaisemmin tulleesta vihreästä vuodosta. Ilmeisesti istukka ei ollut pelannut oikein. Eihän tapahtumat kuitenkaan tähän loppuneet. Penna alkoi taas työntää jotain ulos. Puolentoistatunnin jälkeen se alkoi väsyä ja minä soitin ja herätin päivystävän elänlääkäri. Onneksi lekuri sai minut rauhoittumaan ja samassa Penna saikin punnerrettua ulos isoimman pennun. Elänlääkärille soitto näyttää auttavan aina. :)

Ensimmäiset pujottalaiset vajaan vuorokauden ikäisinä

Niin syntyi Pujotan kennelin ensimmäiset, ihanasti ystävänpäivänä 14.2. Saldona 3 touhukasta narttua ja 2 reipasta urosta. Tänä aamuna kaikkien pentujen painot olivat 20 gramman sisällä toisistaan elikkä tosi tasalaatuista sakkia. Väriltään suurimmaksi osaksi tummia riistoja mutta toinen poika ja yksi tyttö näyttäisi vielä ainakin mustalta. Nekin saattavat muuttua iän myötä vielä riistoiksi. Varaustilanne on vielä hiukan auki, koska ei tiedetä, että onko mukana Joikun pentuja. Kaikille nartuille kuitenki pitäisi olla kodit tiedossa. Valitettavasti muutamalle kiinnostuneelle ei tällä kertaa riittänyt omaa koirakaveria. Todella harmillista! :(

Tytöille on nimet jo valmiina. Riistat tytöt ovat Pujotan Alaskan Miina ja Pujotan Poro-Kristiina. Viimeisenä syntynyt (ehkä) musta tyttö on Pujotan Petronella. Pojat saavat nimet sitten, kun näkee hieman luonteenlaatua. Nyt vain täytyy ottaa selvää isyystestin vaiheista, että saataisiin tämäkin osa jännitysnäytelmästä loppuun.

Viimeiset hetket

Toivottavasti meillä on viikon päästä jo tarkka tieto siitä, millainen pentue Pennan mahassa oli. Eilen saatiin pentulaatikko kotiin ja minun piti pedata se jo valmiiksi. Kiitos kamuille, jotka askartelivat laatikon ihan Pennaa varten. :) Penneli kävi sen jo koemakaamassa, mutta sängyn alle oli vielä mukavampi kömpiä. Minä olen mittaillut lämpöäkin jos vaikka jotain tapahtuisi etuajassa. Sitten, kun se laskee, niin ajankohta alkaa olla aika lähellä. Ruoka kyllä maittaa vielä entiseen tahtiin. Tuskinpa pennut ovat ainakaan huomenna vielä syntyneet. Mahassa käy kova myllerrys ja toisinaan mamman ilmeestä näkee, että nyt ei oo enää kovin mukavat oltavat.

56 vuorokautta täynnä

"Tännekö ne pennut pitäis tehdä?"

"Kyllä mie vielä tänne sängyn alle mahun..."

Ja mitäkö se Hippu tästä kaikesta tuumaa. Se on viettänyt aikaansa turvallisesti keittiön pöydän alla ja vähän kummeksunut Pennan muuttunutta käytöstä. Toisaalta se on saanut lenkeillä laatuaikaa ihan kaksin minun kanssa. Eiköhän se tästäkin koettelemuksesta selviä. 

Painava mahareppu

Viime yönä tuli ensimmäiset pentupainajaiset. Unessa Penna synnytti 11 pentua, joista 7 oli narttua ja loput uroksia mutta sukupuolet vaihtuivat koko ajan, enkä saanut tarkkaa lukemaa uroksista ja nartuista koko unen aikana. Toivottavasti tämä ei ole mikään enneuni. :)

Lauantaina 47vrk ja maha vetää selänkin notkolle

Pennan olo alkaa olla aika tukala. Päivittäin käydään vain kävelyillä eikä mitään mahottomia juoksenteluja ole enää harrastettu. Välillä mamma konttaa sängyn alle, mutta mitään hirveää pesäntekovimmaa ei vielä ole ollut. Penneli kävi tänään vielä puntarilla sillä välin, kun Hippu heräili nukutuksesta. Vaaka näytti 22,4kg! Ennen astutusta se oli 19,7kg ja ultrauksen aikana, viikon syömättömyyden jälkeen 19,2kg. Painoa olis tullut n. 2,5kg lisää jo tässä vaiheessa. Toivottavasti mahassa olisi useampi pentu eikä vain muutama jättikokoinen. Tissitkin ovat kasvaneet siihen malliin, että luulisi pentujen syntyvän jo huomenna. Tässä on kyllä vielä reilu viikko aikaa h-hetkeen.

Tänään Hippu kävi siis ensimmäisen kerran hammaskiven poistossa. Se täyttää ensi kuussa 6 vuotta, mutta sille alkoi kertyä hammaskiveä jo jokunen vuosi sitten. Kyllähän se syö luita mutta ei yhtä hanakasti kuin Penna. Ilmeisesti myös syljen koostumus vaikuttaa hammaskiven syntyyn. Olkoot valkoiset hampaat Hipun 6v syntymäpäivälahja. :D 

45 vrk täynnä

"Onko ihan pakko kuvata?!?"

Pennalla on mahan kasvatusta nyt 45 vuorokautta täynnä. Valitettavasti ei olla päästy ulos valoisan aikaan, että olisi saanut kunnon mahakuvaa näytille. Jospa nyt viikonloppuna onnistuisi. Tänään iltalenkillä jätin kuitenkin heijastinliivin mammakoiralta pois, kun tuntui, että kuminauha alkoi jo vähän kiristää. Reippaasti se vielä kulkee meän kans mutta pikkasen on vauhti hidastunut eikä Hipun kans enää laiteta painiksi. Matokuurikin on annettu ja nyt sitten vain odotellaan laskettua aikaa, joka on 17.2.

Jännityksellä odotan, että millainen värisuora tuolta mahasta tulee. Penna + Joiku yhdistelmästä voi tulla niin riistaa, parkkia kuin mustaakin. Penna + Ponku yhdistelmä voi tuottaa myös riistaa, mustaa ja parkkia. Todennäköisintä kuitenkin on, että Joikun pennuissa olisi parkkia. Ponkulla voi myös olla parkkigeeniä, sillä sen mummo on parkki. Ja jotta parkinruskeita tulee, niin geeni täytyy tulla kummaltakin vanhemmalta. 

Pennan isä ja emä, Fjällfarmen Mauri ja Pihlajamäen Freya

Nyt kun katsoo noita Pennan vanhempia ja miettii tekemiäni yhdistelmiä, niin tulossa voisi olla aika isopäisiä pentuja. :) Ja korvillakin tulee olemaan kokoa. Nuo Manun pyöreäkärkiset korvat ovat ruotsalaissukuisten koirien tunnusmerkki. Ruotsissa rotuunotettu narttu, Mustalikka, on niitä periyttänyt aika voimakkaasti. Saapa nähdä, tuleeko näille pennuille isoja, pyöreitä vai taittokorvia. Kaikki kun on mahdollista.

Pullat uunissa!

Kyllä se Pennan maha näyttää erittäin lupaavalta ja kaikki oireetkin ovat olleet oppikirjan mukaisia. Ruoka ei meinannut maistua viikkoon ja Hipun kanssa ei halunnut riehua ollenkaan. Nyt Penna on jälleen oma itsensä ja ruoka maistuu tavalliseen tapaan. Alkavalla viikolla olisi kuitenkin tarkoitus kurkata vielä ultralla, ettei kyseessä ole valeraskaus.

Penna toukokuussa 2013

27vrk astutuksesta

34vrk astutuksesta (hiihtolatua ei vahingoitettu kuvauksissa)

Tänään tosiaan tuli 34 vuorokautta astutuksesta. Poseerauskuvaa oli todella hankala ottaa yksinään -25 asteen pakkasessa. Kyllä tuossa jo jonkinlaista masua näkyy. :) Nythän se vasta viimeisen kuukauden aikana alkaa kasvaa. Meillä on ollut jo toista viikkoa kunnon paukkupakkaset eikä loppua vieläkään näy. Toivottavasti aurinko alkaa kohta lämmittään. Nyt se paistelee jo puiden latvoihin. Koirat tarkenevat lenkkeillä oikein hyvin, kun pääsevät välillä juoksemaan irti. Remmilenkeillä kyllä vähän nostellaan tassuja ennen kuin päästään vauhtiin. Niin ja silloin kun emäntä yrittää ottaa kuvaa. :D

"Voitaisko mennä jo kun tassua VÄHÄN paleltaa" 

Pennan sulhasehdokkaista on kerrottu enemmän "Pentutilaus laitettu alulle" postauksessa.

Onnea ja menestystä alkaneelle vuodelle!

Vuotta 2014 ollaan eletty jo monta päivää. Vuodenvaihde meni meän porukalla oikein rauhallisesti. Hipun ja Pennan kanssa käytiin iltalenkki juuri kello kuuden aikoihin, jolloin räiskintä ja pauke alkoi. Tytöt kävelivät rauhallisesti hännät kippuralla koko matkan kotiin. Hetken päästä kotipihalla räjäytettiin muutama pommi, jolloin Hippu hiippaili minun lähituntumaan hakemaan turvaa mutta ei silti mitään läähättämistä tai panikointia. Samaan aikaan Penna odotti keittiössä ruokakuppia kuola valuen. Kovimman räiskeen ajaksi lähdettiin ystävien luo, jossa ei pauketta juurikaan kuulunut eikä valoja näkynyt. Ivalossa käyttäydyttiin varsin siististi ilotulitteiden kanssa enkä minä ainakaan kuullut paukuttelua muuta kuin sallittuna aikana. Täytyy olla onnellinen, että omat koirat näyttävät selviävän uudesta vuodesta liikoja stressaamatta. Tiedän koiria ja muitakin eläimiä, joille uusi vuosi on yhtä tuskaa. Pennan Ruuti-siskolle ilta oli ollut ihan kauhistus. Toivottavasti Ruutin perhe keksii jotain helpotusta vuoden päähän. Tulkaa vaikka Ivaloon. :D

Mennyt vuosi oli varsin hiljainen oikeastaan kaikista koiratapahtumista. Muutamat näyttelyt käytiin Pennan kans ja silmäpeilauksessa mutta siinäpä se sitten olikin. Tietenkin treenattiin kummankin kanssa viikoittain ja sitä jatketaan edelleen. Vuoden kohokohta taisi olla kolmen viikon takainen astutus. Vieläkin odotellaan tulosten näkymistä. Joka toinen päivä tuntuu, että kyllä se on tiine ja sitten taas epäilen. Vielä ei kylkikarvat törrötä eikä tissitkään ole kuin vähän turvoksissa mutta on sillä selkä levennyt. Liekkö se sitten vain jouluherkkujen aiheuttamaa... Ultraa täytyy odottaa vielä pari viikkoa.

Nämä päät ja ilmeet ovat just minun makuun. <3 

Tälle vuodelle on monenlaisia suunnitelmia. Kaikki tietenkin riippuu nyt siitä, että jääkö Penneli vauvalomalle vai ei. Pennan tottistelu on sillä mallilla, että viimeistään syksyllä voitais kokeilla BH-koetta. Hipun kans olisi mukava käydä kokeilemassa ihan oikeita agilitykisoja kunhan keinun saa sujuvaksi. Hippu vaan on semmonen persoona, että koskaan ei tiedä, mitä se radalla tekee. No, eihän sole ku lähtiä käymään vaikka Saariselän "kotikisoissa". :) Aikaisemmin olenkin jo maininnut meän kevään lammaspaimennusleiristä. Siitäkin tulee ihan huippua! Ensi elokuussa on Maailman Voittaja-näyttely Helsingissä. Siellä olisi tosi hienoa käydä joko koiran kanssa tai sitten vaan katselemassa. Ei noin isoon näyttelyyn taida toiste päästä. Muutamissa lähinäyttelyissä yritetään käydä vaikka tapaamassa tuttuja. Hipun silmätkin vois peilauttaa toistamiseen ihan mielenkiinnon vuoksi. Katsotaan sitten vuoden päästä, että miten nämä suunnitelmat ovat toteutuneet.  Nyt kaamoksen keskellä haaveillaan auringosta, keväthangista ja ensi kesästä.

helmikuussa 2012

heinäkuussa 2012