lauantai 24. tammikuuta 2015

Kuono kohti vuotta 2015

Nyt ihan nolottaa, kun olen ollut niin saamaton blogin päivityksissä. Loppu vuosi oli meidän suhteen hiljaiseloa. Ollaan vain olla pöllötelty. Kovasti oottelen, että auringonpaiste toisi jälleen treeni-intoa. Koirat ovat kuitenkin sopeutuneet pelkkään lenkkeilyyn eivätkä ole ainakaan kovasti valittaneet tilanteesta. Jouluna olleiden pakkasten aikaan Penna piti väkisten pistää pihalle tarpeilleen. Se on siis nautiskellut täysin sohvaperunan elämästä.

Marraskuun lopussa ensimmäiset pujottalaiset tekivät näyttelydebyytin Kangasalan ryhmänäyttelyssä reilun 9kk ikäisenä. Tuomarina toimi minullekin outo tuomari Kirsi Honkanen. Kehässä pyörähti Pujotan Iivo ja Petronella eli Tuhka ja Nella. Tuhka sai tuloksen H eli hyvä. Arvostelu oli seuraanvanlainen:

"Oikeat mittasuhteet, kesken kehityksen oleva nuori uros. Hieman lyhytlinjainen pää. Hyvät korvat. Hyvä kaula. Pehmeä selkä. Korkealle kiinnittynyt ja selällä kannettu häntä. Kokoon nähden voimakas rintakehä. Hyvä raajaluusto. Riittävät etukulmaukset, melkovoimakkaat takakulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella korkein etuaskelin. Hyvä karvapeite. Miellyttävä kehäkäytös."

Arvostelu on oikein hieno. Tuhka tarvitsee aikaa kehittyäkseen, kuten arvostelussa sanotaankin. Uroksen pääkin kehittyy kuulemma kolmivuotiaaksi asti. Oikeastaan ainoa asia, mille aikakaan ei voi mitään, on tuo häntä. Sehän oli kyllä tiedossakin, että siitä tulee sanomista.

Tuomari arvosteli Nellan EH:n arvoiseksi eli erittäin hyväksi. Nellan arvostelu:

"Erinomaiset mittasuhteet, tasapainoisesti kehittynyt nuori narttu, hyvät pään linjat, hyvä kaula, vielä pehmeä selkä, iloinen häntä, erittäin hyvä eturinta, tilava rintakehä, pitkä lanne , hyvä raajaluuston vahvuus, sopivasti kulmautunut, keveät,  joustavat liikkeet, hyvä karvapeite, miellyttävä kehäkäytös"

Nellan arvostelu oli myös hyvin koiran näköinen. Ei paljoa lisättävää. Ajan ja lihasmassan myötä koira varmasti paranee. Olen kyllä hyvilläni kummankin pennun arvostelusta. Tärkeää on, että tärkeimmät palikat ovat kohdillaan eli rakenne, liike ja karvan laatu. Tuhka ja Nella ovat rungoltaan todella pitkiä, joten lihaskunto pitää olla kunnossa, jotta selkälinja on ryhdikäs.  Erityisen tyytyväinen olen pentujen mallikkaaseen kehäkäyttäytymiseen. Kyllä näiden kanssa kehtaa käydä toistekin näytillä. :)


Tuhkan ja Nellan yhteiskuvayritys. :) 
Nella ensimmäistä kertaa näyttelykehässä.
Lopuksi pennut pääsivät irroittelemaan.
Jotain yhteisnäköäkin niistä löytyy. :)
Muita loppu vuoden kohokohtia oli agi-kisat Pellossa. Hipun kanssa juostiin kaksi rataa. Ekalla radalla saatiin kepeiltä vitonen ja yliajan kanssa oltiin kolmansia. Olipa jotenkin outo kokemus olla hallissa kisaamassa. Huomasi, että ohjaaja sekä koria olivat lähdöstä maaliin vähän jäässä. Ei siis olla ikinä ennen kilpailtu hallissa ja muutaman kerran vain treenattukin, joten kummallekin se oli uusi kokemus. Toisella radalla oli pitkiä suoria, joten ajattelin vetää alusta loppuun ihan täysillä. Hippukin päästeli jaloistaan sen mitä pääsi, kunnes.... Radan viimeinen este koitui meidän kohtaloksi. Loppusuoran hypyt eivät olleet ihan suorassa linjassa enkä ohjannut koiraa viimeiselle hypylle kunnolla, joten se juoksi siitä ohi. Silloin mie parkaisin "eiii!" ja niinpä Hippu kuuliaisena koirana hyppäsi suoraan esteen yli minun luo. Meän uran ensimmäinen hylky oli sitten siinä. 0-tuloksella oltaisiin päästy kakkosluokkaan, sillä meän aikakin olisi ollut todella hyvä. Asiaa ei kannata enää jossitella ja jääpi ainakin jotain tavoiteltavaa kevään kisoihinkin.

Pellon reissun paras anti oli Epan eli Alaskan Miinan tapaaminen. En ollut nähnyt pentua sitten luovutusiän jälkeen. Eppa on rakenteeltaan ja luonteeltaan oikein näpsäkkä neiti. Valitettavasti häntä ei vain tahdo laskea ollenkaan ja on pentueen kippurin, joten mitään näyttelymenestystä on turha toivoa. Eppa onkin ansioitunut ihan toisaalla. Se on ollut porohommissa mukana ja kuulostaa siltä, että on siellä tehnyt vaikutuksen kanssaihmisiin. Hienoa Eppa ja kotiväki!

Epalla on kaunis ja tasapainoinen rakenne.
Värinsä puolesta muistuttaa eniten veljeään Tuhkaa.
Eppa kulkee jo luontevasti mönkiän päällä porohommissa. 
Hippu ja Penna toivottavat hyvää alkanutta vuotta 2015!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.