Marraskuun lopussa ensimmäiset pujottalaiset tekivät näyttelydebyytin Kangasalan ryhmänäyttelyssä reilun 9kk ikäisenä. Tuomarina toimi minullekin outo tuomari Kirsi Honkanen. Kehässä pyörähti Pujotan Iivo ja Petronella eli Tuhka ja Nella. Tuhka sai tuloksen H eli hyvä. Arvostelu oli seuraanvanlainen:
"Oikeat mittasuhteet, kesken kehityksen oleva nuori uros. Hieman lyhytlinjainen pää. Hyvät korvat. Hyvä kaula. Pehmeä selkä. Korkealle kiinnittynyt ja selällä kannettu häntä. Kokoon nähden voimakas rintakehä. Hyvä raajaluusto. Riittävät etukulmaukset, melkovoimakkaat takakulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella korkein etuaskelin. Hyvä karvapeite. Miellyttävä kehäkäytös."
Arvostelu on oikein hieno. Tuhka tarvitsee aikaa kehittyäkseen, kuten arvostelussa sanotaankin. Uroksen pääkin kehittyy kuulemma kolmivuotiaaksi asti. Oikeastaan ainoa asia, mille aikakaan ei voi mitään, on tuo häntä. Sehän oli kyllä tiedossakin, että siitä tulee sanomista.
Tuomari arvosteli Nellan EH:n arvoiseksi eli erittäin hyväksi. Nellan arvostelu:
"Erinomaiset mittasuhteet, tasapainoisesti kehittynyt nuori narttu, hyvät pään linjat, hyvä kaula, vielä pehmeä selkä, iloinen häntä, erittäin hyvä eturinta, tilava rintakehä, pitkä lanne , hyvä raajaluuston vahvuus, sopivasti kulmautunut, keveät, joustavat liikkeet, hyvä karvapeite, miellyttävä kehäkäytös"
Nellan arvostelu oli myös hyvin koiran näköinen. Ei paljoa lisättävää. Ajan ja lihasmassan myötä koira varmasti paranee. Olen kyllä hyvilläni kummankin pennun arvostelusta. Tärkeää on, että tärkeimmät palikat ovat kohdillaan eli rakenne, liike ja karvan laatu. Tuhka ja Nella ovat rungoltaan todella pitkiä, joten lihaskunto pitää olla kunnossa, jotta selkälinja on ryhdikäs. Erityisen tyytyväinen olen pentujen mallikkaaseen kehäkäyttäytymiseen. Kyllä näiden kanssa kehtaa käydä toistekin näytillä. :)
Tuhkan ja Nellan yhteiskuvayritys. :) |
Nella ensimmäistä kertaa näyttelykehässä. |
Lopuksi pennut pääsivät irroittelemaan. Jotain yhteisnäköäkin niistä löytyy. :) |
Pellon reissun paras anti oli Epan eli Alaskan Miinan tapaaminen. En ollut nähnyt pentua sitten luovutusiän jälkeen. Eppa on rakenteeltaan ja luonteeltaan oikein näpsäkkä neiti. Valitettavasti häntä ei vain tahdo laskea ollenkaan ja on pentueen kippurin, joten mitään näyttelymenestystä on turha toivoa. Eppa onkin ansioitunut ihan toisaalla. Se on ollut porohommissa mukana ja kuulostaa siltä, että on siellä tehnyt vaikutuksen kanssaihmisiin. Hienoa Eppa ja kotiväki!
Epalla on kaunis ja tasapainoinen rakenne. Värinsä puolesta muistuttaa eniten veljeään Tuhkaa. |
Eppa kulkee jo luontevasti mönkiän päällä porohommissa. |
Hippu ja Penna toivottavat hyvää alkanutta vuotta 2015! |