Luonteen testausta

Eilen oli Pennan vuoro käydä peloteltavana ja säikyteltävänä Leena Bergin ja Jari Keinäsen toimesta. Luonnetestin osa-alueet meni seuraavasti.

• Toimintakyky  -1, pieni
• Terävyys  +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
• Puolustushalu  +1, pieni
• Taisteluhalu  -1, pieni
• Hermorakenne  +1, hieman rauhaton
• Temperamentti  +2, kohtuullisen vilkas
• Kovuus  +1, hieman pehmeä
• Luoksepäästävyys  +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
• Laukaisupelottomuus +++, laukausvarma
• Loppupisteet 95 ja laukaisuvarma

Ja seuraavaksi kootut selitykset. Videotakin on, mutta sen purkamiseen menee hetken aikaa. Ainoa mikä yllätti, oli tuo Pennan toimintakyvyn -1. Ymmärrän sen kyllä oikein hyvin, kun näin, miten se jäätyi pimeässä huoneessa. Koira-riepu ei tahtonut millään lähteä ylittämään lattialla olevaa pressua. Aika yllättävää sinäänsä, kun ei se normaalioloissa ole ikinä pelännyt mitään, vaan reippaasti tutkii joka paikan. En mie ole mitään alusta-arkuuttakaan huomannut. Ennen pimeää huonetta oli tosin haalari- ja tynnyritesti. Haalari oli se ensimmäinen paha paikka Pennelille ja se varmaan aiheutti painetta sinne pimeäänkin. Puolustushaluttomuus olikin tiedossa. Pennahan rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä varmasti voi uskoa, että joku tekisi hänelle pahaa. :) Hermorakenteesta tuli hieman rauhaton pienen piippauksen ja tepinän vuoksi. Semmonenhan tuo on, toimintaa pitäisi olla ja paikallaan odottaminen on tosi tylsäääää. Laukausvarmuus oli tosi hyvä juttu! Pennan isähän on laukaisukokematon, joten sitä jännitin vähän etukäteen.

Summa summarum.... Pennan moottori taitaa olla sen suunnaton ahneus. Sen kanssa on ollut mukava harrastaa ja toimintakykyä on riittänyt ainakin minun tarpeisiin. Ja kuten arvelinkin, niin semmoinen perusporokoira se on. Helppo arjessa ja ainakin vielä minun vauva, joka tykkää olla kainalossa. Pennan osa-aluepisteet olivat prikulleen samat kuin Joikun pisteet aikoinaan. Aika samanlaisia ne koirina ovatkin, vaikka Joikun testi näytti erinlaiselta. Sehän oli tosi cool koko ajan eikä juuri välittänyt mistään. Toimintakykyä sillä on kaikesta huolimatta riittänyt porotöihin eli siihen, mistä se tykkää ja mihin se on tarkoitettukin.

Luonnetesti lähestyy

Viime lauantaina oli Porokoirakerho ry:n ylimääräinen vuosikokous Rovaniemellä. Sinnehän se piti sihteerin ominaisuudessa ajella. Kyytille otin kerhon pj:n ja Pennan. Kokous meni oikein mukavasti, vaikka päätettävänä oli isoja asioita. Pistettiin uusiksi poropaimennustapahtuman sääntöjä, joita ollaan hallituksen kans työstetty koko syksy. Kaikkein parasta kokouksessa on kuitenkin nähdä samanhenkisiä ihmisiä. Pennan Ruuti-siskokin oli tullut Vantaalta asti paikalle. Mitään suurempia ärinöitä ei tyttöjen välillä kuulunut ja näytti ihan siltä, kuin siskokset olisivat vielä tunteneet toisensa. Onhan Ruuti ja Penna nähnyt pentuaikojen jälkeenkin muutamia kertoja, mutta edellisestä tapaamisesta on jo aikaa.

Ruuti Ruttunen ja Penna Pennanen

Ensi lauantaina on Pennan luonnetesti. Mie olen tosi huono analysoimaan koiran luonnetta ja silläpä onki mukava saada ammattilaisten mielipide. Pitää vaan muistaa, että testi on kehitelty palveluskoiraroduille eikä testin ihanteet vastaa kaikilta osin meän lappalaiskoiria. Ei ainakaan minun mielestä. Arvioin, että Penna on pisteiltään semmonen perusporokoira. Jos kaikki osa-alueet olisivat plussalla, niin olen ihan tyytyväinen. Lauantainapa sen sitten näkee, kuinka meijän käy.

Kuvapäivitystä

Syysflunssa iski tähänki talouteen ja se tietää koirille vähemmän aktiviteettia. Tietenki päivittäiset ulkoilutukset hoidetaan, mutta ei tässä oikein muuta ole jaksanut. Sain tänään mettätreenikuvia parin viikon takaa. Kiitos treenikamut, Satu ja Jani!

Harvemmin Hippua leikityttää, mutta nyt oli hyvä päivä.

Todistettavasti se myös toi jotain sieltä ruudusta.

Pennalla oli vähän kovemmat otteet.

Ihmeiden aika ei ole ohi! Eka, oikea esineen tuonti.

Löytämisen riemua!

Löytöhaukku oikealta...

... ja vasemmalta.
(emäntä vaatii vielä harjoitusta liivin pukemisessa)

Taitava, hieno hakukoira!

Palkka on niin hyvää, että korvatkin menevät rusetille. :)

Mistä näitä koirankarvoja tulee?

Helppo vastata.... Kahdesta karvaa tiputtavasta koirasta. Voi iekama! Kämppä pitäs imuroida kaks kertaa päivässä ja siltikin niitä karvoja löytyy margariinirasiasta alkaen. En muista, koska Hipulla olisi ollut näin kova karvanlähtö streiloinnin jälkeen. Siitäkin taitaa olla jo kolme vuotta aikaa. Pennalla karvat irtoaa muutaman kerran vuodessa, pari kuukautta ennen juoksua. Nyt se on ihan harmaa ja näyttää lähinnä kapiselta ketulta. No, juoksu on todennäköisesti aikataulussa eli marraskuun lopussa. 1.10. mennään silmätarkkiin ja sitten varmistuu mahdolliset pentusuunnitelmat. Voipi siis olla, että meillä on talvella pieniä pujottalaisia mutta niistä sitten myöhemmin lisää jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. :)

Kanalintujen metsästys alkoi tiistaina. Laitanpa tähän kuvan viime syksyltä. Saalista voi saada pelkällä koirallakin. Ilmeisesti pyy oli raanakko ja pienemmällä riistavietillä varustettu koira löysi sen mulle. Oli muuten tosi hyvää!

Onnellinen lintukoira

Valon pilkahduksia esineruudussa

Mahtavat syyspäivät vaan jatkuvat. Lauantain 4 tunnin mettätreenit meni ihan huomaamatta auringon paisteessa jopa ilman kahvisteluja. Meän suurin murheenkryyni PK-puolella on ollut esineruutu. Hipulla ja Pennalla on kummallakin ollu hemmetin vaikea ottaa esineitä suuhun. Taas voi vaan kattoa itteä peiliin, kun pitää tämäkin mennä vaikeimman kautta. Monesti on tullu mieleen, että olishan sen perustan voinut tehdä jo pentuna ja leikkiä pikkusen enemmän ja laadukkaammin noitten kanssa.

Eilen tapahtu kuitenki jotain ihmeellistä. Vihdoinkin sain kiinnitettyä Pennan huomion etsittävään leluun. Se on oikeasti ollu ihan toivoton aikaisemmin. Penneli on lähinnä keskittynyt kerjäämään nameja muilta paikalla olleilta tai tehnyt jotain muuta yhtä epäolennaista. Nyt mie olen vihdoin saanut sen leikkimään ja eilen se jopa toi minulle patukan ruudusta. Jes, jes, jes! :D Lopuksi otettiin vielä pari ukkoa ja hieno löytöhaukku raikas pitkin kansgasta.

Hipun treeni oli vaihtelevaa niin kuin yleensäkin. Siitä ei koskaan tiiä, että mitä se milloinki keksii. Yksi hieno lelun tuonti ruudusta riitti ja sen jälkeen koira keskittyi marjastamiseen. Ilmeisesti esineruutu pitää tehdä niin, ettei siellä kasva mustikoita, juolukoita tai variksenmarjoja. Sitten kun maha oli saatu täyteen, niin oli mukavampi kölliä treenikaverin rapsuteltavana pehmeällä sammaleella kuin hakea jotain typerää lelua. Se on kyllä omalaatuinen pieni koira. :) Hipulla oli lisäksi myös reilun tunnin vanha jälki. Tarkoituksena oli saada pysymään se jäljellä ja siinä onnistuttiin. Kepitki löydettiin mutta se ilmaisu vaatii vielä paljon lisää treeniä.

Tänään sitten vaan kerättiin puolukoita tai siis minä keräsin. Koirat keksivät omaa hupia siksi aikaa...

Kintusta kii ja menoksi

Periksi ei anneta

Hammaskaluston mittailua

Kyllä se on lopulta pakko antautua

Syksyn värit 1

Syksyn värit 2

Ja vauhdilla kotia