Pihkan pennut maailmassa!

Moni on varmaan ihmetellyt, etteikö Pihka olekaan penikoinut. Kyllä Pihka pyöräytti pennut maailmaan maanantaina 8.7.

Väsynyt äiti ja muutaman päivän vanhat lapsukaiset

Pihkan lämpöjen mittailu alkoi jo viisi päivää ennen synnytystä. Olimme Pihkan emännän kanssa melko kärsimättömiä, etteikö mitään tapahdu. Vihdoin sunnuntaina lämpö tipahti niin alas, että tiesimme synnytyksen lähestyvän. Pihka aloitti synnytyksen maanantaiaamuna ja ensimmäinen pentu syntyikin heti kahdeksan aikoihin. Kaikenkaikkiaan eläviä pentuja oli viisi ja yksi syntyi kuolleena. 😔 Yllätys oli kuitenkin suuri, kun teimme pentujen ensimmäisen punnituksen. Kaikki olivat tosi pieniä rääpäleitä ja painoivat 200g tietämillä. Pienin poika oli oikeasti pieni, noin 170g. Tavallisesti porokoiran pennut painavat reilun 300g. Syytä tähän pieneen kokoon ei tiedetä. Pihka ei ole ollut laiha ja se on ruokittu sekä madotettu kuten pitääkin.

Murheet eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Menetimme vielä toisen pojista seuraavana päivänä eikä se ollut edes pienin. 😢 Takkuisesta alusta huolimatta jäljelle jääneet poika ja kolme tyttöä olivat aktiivisia sekä ahkeria imiöitä ja painot alkoivat nousta huimasti. Kaikki pennut ovat mustia pienillä ja vähän isommilla merkeillä. Yhden tytön karva on laadultaan hiukan erilainen, kun toisilla sisaruksilla on kiiltävän mustat karvapeitteet. Vielä en osaa sanoa, että tuleeko yhdestäkään emänsä tapaan pitkäkarvaista, mutta söpöjä ne ovat joka tapauksessa.

Pentukasa viiden päivän ikäisenä. Pikkupoika siskojen ympäröimänä.

Sama porukka 10 päivän iässä. Pennut kasvavat ihan silmissä!

Pikkupojan ja suurimman tytön välinen kokoero oli aluksi huima, mutta nyt se on jo tasoittunut. 

Pihkalla on riittänyt hyvin maitoa ja se on hoitanut pentujaan hienosti. Pentulaatikossa makoilu pitkäkarvaiselle koiralle oli kuumaa touhua ja muutaman päivän jälkeen Pihka siirtyikin makoilemaan viileälle laattalattialle pentulaatikon viereen. Siitä se silmä tarkkana seurailee pentujaan ja aina vikinän kuuluessa siirtyy laatikon puolelle.

Vasemmalla valkonokkainen tyttö, alhalla ruskeamerkkinen tyttö ja oikealla pikkupoika.

Musta tyttö on kasvanut koko joukon suurimmaksi. Päässä ei ole vielä selviä merkkejä, mutta ehkä ne sieltä vielä tulevat.

Pennut ovat nyt kaksi viikkoa ja avanneet silmänsä. Viikonloppuna on vuorossa matolääke, ensimmäiset ulkoilman haistelut ja kynsien leikkaukset. Myös ensimmäiset pentujen katsojat tulevat käymään. Todennäköisesti pidämme myös pentujen nimiäiset. Nimet ovat valmiiksi mietittynä, mutta ei yksilöitynä. Teemana on Hammastunturi erämaa-alueen tunturit.

Penna, virallinen pelastuskoira

14.6. järjestettiin PoLaPen ensimmäinen Virta eli viranomaistarkastus. Tarkastukseen osallistui meidän seurasta kaksi koiraa, saksanpaimenkoira Elli ja Jonna sekä Penna minun kanssa. Viranomaistarkastuksen suorittamisen jälkeen pääsee hälytysryhmään, joita kutsutaan Vapepan ja poliisin oikeisiin etsintöihin.

Perjantai oli lämmin ja hikinen, mutta onneksi oli edes pieni tuulenvire. Luulin, etten ottaisi testistä paineita, mutta täytyy sanoa, että jännitti kyllä melkoisesti, kun tulimme koepaikalle. Ensimmäisen 100m jälkeen minusta tuntui, että jätän koko testin kesken. Kuljimme alueen rajaavaa tietä pitkin niin, että Penna oli minulla liinassa ja toiveissa oli, että se nostaisi jäljen. Minun jännitys, ilman kuumuus ja liinassa kiinni oleminen vaikutti koiraan niin, että se raahusti minun perässä. Eteneminen tuntui todella epätoivoiselta, joten päästin Pennan liinasta. Tämän jälkeen homma alkoikin pelittää ja minun itsevarmuus palasi.

Kuvia toukokuisesta Virta-harjoituksesta

Alun sähläyksen jälkeen testi itsessään meni kuten odotinkin. Koira nosti vuorokauden vanhan jäljen (ilman liinaa) ja pari eksynyttä nuorta miestäkin löydettiin. Maasto oli helppokulkuista eikä kahden tunnin etsintä tuntunut vielä missään, kun muisti juoda tarpeeksi. Palautettakin saatiin lähinnä etsintäsuunnitelmasta ja kartturin käytöstä. Kalustetappioiltakaan ei tällä kertaa vältytty, kun Pennan kilikilikello tipahti metsään. Onneksi se ei ollut suuri menetys.

Minulle on aina ollut vaikeaa etsintäsuunnitelmien teko. Yritän ottaa liian monta asiaa kerralla huomioon jos tuulella ei ole selkeää suuntaa. Lisäksi haluan itse olla koko ajan selvillä siitä, että missä minä liikun ja kommunikointi kartturin kanssa jäi hiukan vähäiseksi. Toisaalta Pennaa on niin helppo lukea maastossa, että samalla ehdin pitää itsenikin kartalla.

PoLaPen virallinen pelastuskoira ja ohjaaja

Virallisten papereiden täyttämisen jälkeen todettiin, että meidän viranomaistarkastus oli hyväksytty. Jeee! Penna ja minä olemme toinen Suomen pohjoisimmista pelastuskoirista, kun Jonna ja Ellikin läpäisivät tarkastuksen muutamaa tuntia aikaisemmin. Pennalla ei ole hälytysvuosia montakaan jäljellä, kun se täyttää elokuussa jo yhdeksän vuotta. Päätin kuitenkin mennä Virtaan, koska sellainen mahdollisuus tuli. Tietääpä ainakin seuraavan koiran kanssa, että mihin kaikella harjoittelemisellä pyritään. Eikä koskaan ole liikaa etsijöitä maastossa, kun tosi paikka tulee.

Penna ilmaisemassa haukulla
löytynyttä maalimiestä

En voi kylliksi kiittää meidän hienoa treeniporukkaa. Hakua olisi hirveän hankala harjoitella yksin. 😄 Nyt on yksi tavoite saavutettu ja siinä pyritään pysymään.