Tyhjän pesän syndrooma?

Kylläpä on hiljaista! Vaikka Musti ei ollutkaan mitenkään äänekäs pentu, niin kovin hiljaisilta nuo isot koirat vaikuttavat pentuhärdellin jälkeen. Musti lähti tiistaina uuteen kotiinsa. Ei se poika ehitnyt kauaa paikkaansa etsiskellä vaan pääsi oikeen hyvään kotiin poromiesperheeseen Inarin Angeliin. Sen pihapiirissä voi liikkua kaikkia metsäneläimiä mukaanlukien karhut ja ahmatkin. Erikoiseksi asian tekee myös se, että samassa pienessä kylässä asuu Mustin isoisoisoisä eli neljännessä sukupolvessa oleva Pesku. Peskulla on pentue Ruotsissa ja sieltä se Pennankin isä, Manu, on lähtöisin. Elikkä Peskun geenit kiersivät Ruotsin, Kuopion ja Ivalon kautta takaisin Angeliin. :D Aikamoinen sattuma!

Vielä viimeiset pentukuvat meiltä.

Penna leikitti Musti ihan kunnolla viimeiset päivät, kun muut pennut olivat jo lähteneet.

Viimeistä päivää kasvattikodissa.

Äiti ja poika <3

Mukavia kuulumisia on kuulunut kaikilta pennuilta. Petronellasta tuli tosiaan Nella. Nella on sulattanut kaikkien sydämet ja siitä on tullut oikea Reissu-Lissu, joka ei ollut milläsikään 1000km kotimatkasta. Alaskan Miina elikkä Eppa on kotiutunut myös hyvin. Vielä on hiukan tekemistä, että leikit saadaan sovitettua yhteen paljon isomman koirakaverin kanssa. Poro-Kristiinan nimi lyhennettiin Krisuksi. Uskon, että riiviöpennulla riittää kovasti touhua kotitilan lampaiden, kanojen ja lasten kanssa. :) Meän Iivosta tuli sitten Tuhka. Onhan se pentu väriltään kuin tuhkakasassa pyörinyt. Kovasti hurmuripoika kerää ihailuja kaikilta ja omistajan Facebookin Lapinporokoira-ryhmään laittama kuva on kerännyt jo melkein 250 tykkäystä. Musti taas sai hienon saamenkielisen nimen, jonka kirjoittamiseen minun täytyy kysyä vielä ohjeita.

Nyt kun ensimmäiset pujottalaiset ovat levittäytyneet pitkin Suomea, Inarin Angelista Forssan Tammelaan, niin mieki voin pakata pentulaatikon varastoon. Voi olla, ettei sitä kaiveta sieltä ihan heti uudelleen käyttöön. :)

Mistä Mustille koti?

Poro-Kristiina ja Iivo lähtivät uusiin koteihinsa lauantaina. Musti etsii vielä emän tai ehkä pikemminkin kasvattajan iloksi omaa kotia. Pujotan Musti on 8 viikkoinen reipas pentu, joka oli hyvin tasaväkinen joka asiassa veljensä Iivon kanssa. Geenitestin tulos aiheutti sen, että pentu jäi ilman kotia, koska Joikun isäntä halusi vain oman uroksen jälkeläisen.

Pujotan Musti

Musti on iloinen ja varsin hiljainen pentu, joka yleensä harkitsee vähän ennen kuin ryntää suin päin kohti uusia asioita. Se on kasvanut ihan normaalin arjen mukana ja mm. imuri on ihan ok sen mielestä. Autoilua ollaan harrastettu paljon mutta ilmeisesti liian harvoin, koska se aiheuttaa vielä suunnatonta kuolaamista. Musti ei ollut mikään pentueen päällepäsmäri ja riiviö vaan erittäin tasainen pentu.

Mustistakin löytyy vauhtia tarpeen tullen

Musti osaa jo tuiki tärkeitä taitoja, kuten istua ennen ruokakuppia ja kerjätä makupaloja ihmiseltä, joka vuolee poronkäristystä. Tarpeet tehdään ulos jos joku vain huomaa päästää pikkukoiran ovesta. Mustilla on suurenlaiset korvat, jotka toivottavasti nousevat ajan kanssa pystyyn. Pentu on kokonaisuudessaan ihana pakkaus, joka tykkää olla sylissäkin. Nyt pitäisi löytää Mustille oma ihminen, joka ehtii ja jaksaa antaa toimintaa sekä rajoja ja rakkautta pojalle. Näyttelytähteä Mustista tuskin tulee, mutta varmasti mahtava kaveri kaikkeen muuhun toimintaan. Laitapa sähköpostia pujottalaiset@gmail.com, mikäli sinulta löytyisi koti Mustille.

Kolme jäjellä

Lauantaina oli eron hetki edessä. Petronella lähti pitkämatkalaisena kohti Forssan Tammelaa ja Alaskan Miina länsirajalle Kolariin. Mukava oli luovuttaa pennut uusien omistajiensa käsiin, kun tiesi, että pennuilla on varmasti hyvät kodit odottamassa. Kotiin jäänyt kolmikko tuntui ensin olevan vähän hämillään vähentyneestä porukasta. Pari päivää oli yllättävänkin rauhallista mutta pian oli taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Viimeisenä yhteisenä aamuna Pennakin halusi nukkua pentujen vieressä

Vielä kerran kaikki samassa kuvassa

Kyllä kolme pentua on helpompi kuin viisi. :) Kolmen kanssa olen käynyt vähän metsäretkillä, ku niitä on paljon helpompi hallita kuin viittä. Olen saanut heille hommattua myös matkapahoinvoinnin ihan omaa tyhmyyttäni. Lauantaina ajoin auton kiinni. Autoa piti niin kovasti heijata edestakaisin, että kyydissä olleet pennut alkoivat voimaan pahoin. Niinpä, tyhmästä päästä kärsii kaikki.... Nyt on sitten tullut ajeltua enemmänkin mutta ainakin Musti oksensi vielä tänään.

Tässä vähän kuvamateriaalia menneeltä viikolta.

Äippä ja tytär

Pennan ja Mustin hellä hetki :D

Mustillakin on oikein söpö nassu

Parisko pahanteossa

Poro-Kristiina on oikea kiipeilijä. Kerrankin sain napattua kuvan, kun tyyppi on
jotenkin vaan "joutunut" ihmeellisiin paikkoihin.

Täysillä kohti uusia seikkaluja

Pennullakin on jo pituutta askeleessa

Iivo ja Musti tutustuvat seisovan pöydän antimiin

Tyttö ei oikein tykännyt näistä mustista herkuista

"En minä mitään hiekkaa ole maistellut...."

Mie niin tykkään! <3

Iivo, Musti ja Poro-Kristiina rankan ulkoilun jälkeen <3

Toinen pojista ja tyttö lähtevät lauantaina samalla kyydillä kohti etelää. Kyllä minulla tulee näitä viikareita ikävä! Koti on vielä etsinnässä toiselle pojalla. Lauantaina selviää, kumpi näistä veljeksistä on vapaana.

Identiteetit

Nyt Pujotan kennelin legendaarisilla on omat identiteetit. Kennelliiton toiminta on kyllä erittäin nopeaa, kun rekisteröinnin ja maksut voi hoitaa netin kautta. Rekisteripaperit tulevat vielä vanhanaikaisesti postissa mutta onpahan postipojilla jotain hommaa.

Pennut ottavat ilmeisesti kaiken irti viimeisistä yhteisistä hetkistä. Tänään tuntui, että helvetti oli irti, kun viisikko vilisti pitkin olohuonetta. Vauhdin lisäksi meteli oli ihan hirvittävä. Varsinkin Iivo on löytänyt äänensä. Kaikki muut jaksavat odottaa mm. ruokaa kiltisti mutta Iivo komentaa kipakalla pentuhaukulla toimimaan nopeammin. Poro-Kristiina oli yhtenä pääriiviönä ja haastoi taas kaikkia sisaruksiaan painiin. Siinä on pentu, joka on ollut ensimmäisenä kaikessa. Se aukaisi silmänsä ekana, kiikkui portin yli ekana ja oppi kaivamaan ekana niin, että multa vain pölisi. Mahoton ipana! Petronella ei juuri jää siskoaan huonommaksi vaan vauhtia löytyy siitäkin neidistä. Nellakin tuntuu tykkäävän äänestään ja harrastaa haukkumista erityisesti pyykinpesukoneen takana. Miina on ehkä asteen rauhallisempi kuin kaksi muuta tyttöä, mutta kyllä sekin osaa! Miina on kova syömään eikä varmasti nosta päätään kupista ennen kuin se on tyhjä. Musti onkin sitten Musti. Se jännittää edelleen vähän uusia paikkoja mutta toisaalta on tosi iso äijä! Jännityksellä odotan, että nouseeko sen isot korvat ollenkaan pystyyn vai jäävätkö taittoon kuten isällään on.

Älä kuvaa noita vaan kuvaa minua!

Maansiirtoliike Musti oy

Kuin kaksi marjaa! Penna ja Poro-Kristiina

Musti osaa myös metsurihommat

Miina illistelee pentupainin lomassa

Tämmöstä kähinää se on aina silloin, kun ne eivät nuku. 

Kukapa muu se on lahkeessa kiinni kuin Poro-Kristiina...

Voiko pentu enää surkeammalta näyttää? Miinaa taitaa vähän väsyttää.

Muut ne lopulta väsyy paitsi meän ikiliikkuja. :)

Lähtölaskenta alkanut

Ylihuomenna pennut tulevat jo seitsemän viikkoa ja lauantaina lähtee Petronella ja Alaskan Miina maailmalle. Nyt on jo vähän haikeaa mutta toisaalta on mukava, että pennut pääsevät uusiin koteihin, joissa niitä kovasti odotetaan. Poro-Kristiinallekin on koti löytynyt. Se menee Chevrott's kennelin sijoituskoirana lammastilalle Pudasjärvelle. Uskon, että se on ihan oikea paikka tälle tehotytölle, joka keksii ensimmäisenä kaikki temput ja tahtoo osallistua kaikkeen. Pojista toinen etsii edelleen omaa kotia. Jos olet kiinnostunut Mustista tai Iivosta, niin otahan yhteyttä. Tässä taas pientä kuvakoostetta menneeltä viikolta.

Vauhtia riittää niin sisällä kuin ulkonakin. Petronella eli Nella näyttää mallia.

Poro-Kristiina ei oikein arvostanut kaulapantaa.

Hups! Miten tässä näin kävi?

Iivo sain tällä kuvalla satoja tykkäyksiä Facebookissa. Onhan se tosi symppis! 

Pienet koirat eivät hypi nenälle vaan mutsi pistää ipanat kuriin.

Iivo, ensimmäinen pystykorva tässä pesueessa. <3

Tässä opetellaan puutarhan hoitoa äipän valvonnassa. Ei taida kukat kukkia ensi kesänä....

"Haluaisiko joku minusta koiran?" kyselee Musti ja Mustin isot korvat.

Penna intoutui leikkimään mustien riiviöiden kanssa.

Pesueen toinen pystykorva, Petronella. <3

Hippu täytti 6 vuotta muutama päivä sitten ja lähti viettämään laatuaikaa Sodankylään. Sillä alkoi käydä pentuelämä hiukan hermoille. Ajattelin, että ehkä sille on parempi päästä vähän väljemmille vesille tästä härdellistä. Kuulumisien perusteella siellä se nauttii saamastaan huomiosta.