Onnea uudelle, alkavalle vuodelle 2017!

Blogissa on ollut melko hiljaista kiireisen syksyn vuoksi. Koirien kanssa on ollut vähempi toimintaa, mutta porojen kanssa sitäkin enemmän. Lupaan päivittää syksyn kuulumiset heti tammikuussa. Nyt vain nautimme vuoden viimeisistä päivistä ja toivomme, että uuden vuoden juhlijat räiskivät raketteja maltillisesti. Tässä kuitenkin hyvä ohje kaikille koiranomistajille.

Kuva Facebookista

Kiitos kasvattien omistajille aktiivisesta vuodesta. Vastoinkäymisistä huolimatta, kaikille oikein koiramaista vuotta 2017!

Erikoisnäyttelyn jälkitunnelmat

Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyn kuulumiset ovat ihan kokonaan jääneet kirjoittamatta. Kaiken kaikkiaan kiva näyttelyreissu, vaikka Epan ikävä silmätarkastustulos hiukan masensikin tunnelmaa. Oli tosi mukava nähdä ihmisiä ja koiria, joita en ollut nähnyt aikoihin, kuten Eppaa, Nellaa ja Nellan pentua Luppoa. Pihkan kanssa pyörähdin kehässä ja lisäksi esitin pari hattivattilaista eli Hattivatin Dellan ja Hattivatin Sammaleisen. Sammaleinen eli Noita veikin lähestulkoon koko potin ollen PN1, VSP, ROP-Vet ja BIS-Vet eli porokoirien paras narttu, vastaavan sukupuolen paras (uros oli rotunsa paras), rotunsa paras veteraani ja näyttelyn kaunein veteraani. Jee! Kiitos Tintille, että sain esittää Noidan. Se oli varmaan minun eka ja vika kerta best in show kehässä. :)

Pihka oli suuressa, 15 nartun, junnuluokassa. Vielä ei ollut Pihkan turkki parhaimmillaan, mutta oikein mukavan arvostelun se silti sai. Se käyttäytyi näyttelyalueella ja kehässä oikein nätisti. Tykkään sen luonteesta kyllä kovasti. Vaikka se ei olekkaan ihan hirveästi käynyt suurissa tapahtumissa ja paikoissa, niin tosi lunkisti se ottaa kaikki uudet jutut.

Pihlajamäen Raunikki 1v 5kk

Tuula Prattin arvostelu oli oikein Pihkan näköinen ja kuului seuraavasti:
"Hyvä korkeuden- ja pituuden suhde, melko terävä kuono-osa, alakiinnittyneet korvat. Ei kovin voimakkaasti mutta tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä rintakehän tilavuus, pituutta voisi olla enemmän. Hyvä hännänkiinnitys. Ahtaat takaliikkeet, liikkeessä voisi olla enemmän voimaa ja ulottuvuutta. Olisi edukseen olla jäntevämmässä kunnossa. Pehmeä turkki" JUN EH

Pihkan kanssa kehässä.

Pujotan Petronella eli Nella kävi edustamassa pujottalaisia kehässä. Oikein hienosti Kirsi kipitti Nellan kanssa saaden arvosanaksi erittäin hyvän tosi hyvällä arvostelulla. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Erinomainen pituus rungossa, raajakorkeutta voisi olla enemmän. Oikean muotoinen pää, aavistuksen pyöreät silmät, hyvä kaula. Tasapainoisesti kulmautunut. Syvä rintakehä, pehmeyttä selkälinjassa. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkeessä hyvä ulottuvuus. Pehmeä turkki. Olisi edukseen tiiviimmässä kunnossa" AVO EH

Pujotan Petronella

Näyttelyn lomassa ehdittiin ottaa myös "perhekuvia". :)

Eppa ja Penna, tytär ja äiti. Kyllä niissä samoja piirteitä on.

Eppa, Penna ja Nella. Äiti näyttää tyttäriensä välissä melko rimpulalta. :)

Penna-mummo, Luppo (Luppoarnikki) ja Nella-äippä. Narttuja kolmessa sukupolvessa.

Kyllä noista Pennan tyttärien korvista, pään mallista ja ilmeistä löytyi yhtäläisyyksiä. Tietenkin erilaiset väritykset tekevät niistä ensi alkuun erinäköiset. Ihanaa, että sekä Eppa että Nella oli paikalla yhtäaikaa, niin tytöt saatiin samaan kuvaan. Olipas Nellan tyttö, Luppo, hellyyttävä pikku pentu korvakarvoineen. Voi, voi... Pennun paijailu ei tehnyt ollenkaan hyvää minun pentukuumeelle.

Penna steriloitiin viikko erkkarin jälkeen. Haava on jo parantunut ja nyt sitten koira totuttelee elämään ilman kohtua ja valeraskauksia. Keväälle ja kesälle onkin jo paljon suunnitelmia, kun ei tarvitse pitää pentulomaa harrastuksista.

PRA-paholainen

Silloin se tapahtuu, kun sitä vähiten odottaa. Ikäviä uutisia, joita ei pitänyt ikinä tulla. Viime lauantai oli lyhyen kasvattajaurani kamalin päivä. Pujotan Alaskan Miina eli Eppa kävi silmätarkastuksessa. Diagnoosina oli PRA (Progressive Retinal Atrophy) eli etenevä verkkokalvon surkastuma, joka näin nuorella koiralla johtaa todennäköisesti sokeutumiseen. Tarkastuksen tehnyt eläinlääkäri oli kokenut ja erityisesti porokoirien silmiin erikoistunut lääkäri, joka piti tapausta ihan selvänä.

Tarkastustulos oli shokki niin minulle kuin Epan omistajillekin. Ensin tuli epäilys, että eihän tämä tulos voi olla mahdollista, koska Penna on vanhempien geenitestitulosten perusteella terve tästä taudista ja Ponku enintään kantaja, joten Legenda-pennut eivät voi tähän sairastua. Sen jälkeen tuli se tosiasia mieleen, että geenitesti on vain prcd-PRA tyypille ja taudista tiedetään olevan myös se toinen muoto, jolle ei ole geenitestiä. Epasta on otettu verinäyte tutkimusta varten, mutta olen hyvin vakuuttunut, että Epan PRA on sitä "toista muotoa". Tämä testeissä näkymätön PRA putkahtelee aina välillä porokoirakannassa esille, mutta viime aikoina minä en ainakaan ole siihen törmännyt. Jossain esi-isissä sitä on, mutta koska sen periytyvyyttä ei tiedetä, on sen ennustettavuus todella hankalaa. Pennan suku on hyvin laajalle levinnyt porokoirakannassa eikä Ponkunkaan suku mitenkään erityisen harvinainen ole, joten voin vain todeta, että kumma, kun näitä ei ole enempää tullut ilmi. Taas korostuu se silmäpeilausten tärkeys, jotta sairaat yksilöt löytyisivät ja voitaisiin välttyä näiltä surullisilta uutisilta.

Ykköstavoitteenani on ollut terveiden koirien kasvatus, jonka eteen olen tehnyt kaikkeni. Kummatkin vanhemmat ovat olleet useaan kertaan silmäpeilattuja ja PRA:n ostalta suvut terveiksi todettuja. Lappalaiskoirien jalostustoimikuntakin antoi yhdistelmälle suosituksen eikä nähnyt tällaista riskiä. Suurimman riskin luulin ottaneeni ulkonäön suhteen, kun käytin taittokorvaista ja pitkäkarvaista urosta. Lopputuloksena on kuitenkin se kamalin vaihtoehto eli sokeutuva koira. Edes pentueen hyvät lonkkatulokset ja -indeksit eivät lohduta tällaisessa tilanteessa. Kävi mielessä, että niinkö sitä pitäisi keskittyä tiukkaan linjasiitokseen, jossa käytetään vain samoja, terveiksi todettuja yksilöitä. Heti, kun yrittää käyttää harvinaisempia linjoja ja laajentaa porokoirien geenikantaa, niin sieltä pomppaa tällaisia paskamaisia yllätyksiä. :(

Eppa on toiminut mukavasti porotöissä ja koiran emäntä haaveili sen pennuttamisesta. Nyt kaatuivat Epan pentusuunnitelmat kuten myös Pennan. Penna tullaan steriloimaan mahdollisimman pian. En uskalla enää otaa riskiä, että myisin tietämättäni PRA:ta sairastavan koiran. Kysyin silmäpeilanneen eläinlääkärin mielipidettä muun pentueen jalostuskäytöstä. Hän ei tyrmännyt suoraan muiden käyttöä vaan kehoitti katsomaan kokonaisuutta ja peilauttamaan sisaruksia myös jatkossa. Oma kasvatustyö loppui kyllä hyvin lyhyeen. Katsotaan sitten parin vuoden kuluttua, joko olen tästä järkytyksestä selvinnyt ja uskallanko pennuttaa Pihkaa. Pujotan Legenda-pennut todellakin ovat legendaarisia, kaikin tavoin.

Toivon, että joku kasvattaja uskaltaisi vielä käyttää Legendojen isää, Hattivatin Dumboa, jalostukseen. Siinä on porotöissä toimiva ja silmältään terve koira, josta isäntä tahtoisi itselleen vielä jatkoa. Toinen harras toive on, että joku nartunomistaja löytäisi tiensä Hattivatin Sinbadin luo, koska itse en enää voi käyttää tätä karismaattista, vanhaa ja tervesilmäistä urosta Pennalle, vaikka kuinka olisin halunnut. Eniten kuitenkin toivon, että Eppa saa pitää näkönsä mahdollisimman pitkään.

Pujotan Alaskan Miina 9.10.2016

Onnistumisen hetkiä

Voi mahoton, minkälaista menoa ollut viimeiset kaksi kuukautta. Elokuun alussa kävin Kittilän ryhmänäyttelyssä pyörähtämässä lainakoiran kanssa. Riitu-porokoira oli oikein mallikas yksilö ja lopulta palkittiin rotunsa parhaana. Pitkästä aikaa pääsin juoksemaan myös 5-ryhmän ryhmäkehään. Enpä muista, koska viimeksi olen saanut esittää rop-koiraa. Olihan se mahtava fiilis.

Omien koirien kanssa ollaan myös oltu kovasti liikkeellä. Inarissa järjestettiin poliisin ja Vapepan yhteinen pelastusharjoitus. Meidän peko-porukka oli joukolla harjoituksessa mukana. Tehtiin meille ihan uusia juttuja eli veneestä ilmaisua ja muuta mukavaa. Pennalla vähän jänskätti kumiveneessä, mutta hienosti se bongasi maalimiehen hajun rannalta. Olin oikein ylpeä siitä, miten se toimi ja käyttäytyi tuollaisessa uudessakin tilanteessa. Kyllä tuo Vapepan toiminta ja pelastusetsintä olisi mielenkiintoista ja tarpeellista. Siihen voisin hurahtaa ihan kokonaan.

Kurja ilmakaan ei haittaa, kun on muuten mukavaa

Syyskuun ekana viikonloppuna oli edessä agilitykisat Rukalla. Eka kertaa lähdin kummanki koiran kanssa kisaamaan kahtena päivänä. Lauantaina oli Hipun eka rataantutustuminen klo.8.00. Enpä ole ikinä ennen noin aikaisin agiliidellyt. Hippu teki taas omaa varmaa työtä ja noustiin neljä kertaa palkintopallille. Neljästä startista kolmella radalla oli puhdas ratasuoritus ja yhdeltä 5 virhepistettä, kun Hippu kiersi jostain syystä renkaan. Katsoin videolta suorituksen ja ehkä sekin oli vain ohjaajan virhe, kun käsi heilahti jotenkin huolimattomasti. Mutta se aika!! :( Taas kolmella radalla yliaikaa 0,51 sekunista 3 sekunttiin. Hyppyradalla tapahtui kuitenkin ihme ja me päästiin ihanneaikaan -0,02 sekuntia ja eka LUVA kakkosista! Jee! Lupasin mummokoiralle, että nyt on sen agilitytavoitteet täytetty eikä tarttis enää kisata. Katotaan nyt, että pysyykö lupaus, kun se kuitenkin tykkää agilitystä.

Hippu 8½ v eikä ikä paina tassuissa

Pennan lauantai ei mennytkään sitten ihan putkeen. Ekana meillä oli joukkuekisan startti. Voi kamala, kuinka se oli tahmeaa ja vaikeaa! Hylkyhän siitä tuli mutta ihan minun ohjausvirheen takia. Toinen rata oli vauhdiltaan parempi, mutta hylyksi sekin meni. Tällä kertaa syynä oli kolme kieltoa puomilta. Kontaktiesteet ovat Pennan lemppareita, mutta ilmeisesti ennen puomia suoritettu keinu sai koiran vähän varovaiseksi ja puomia piti sitten arastella. Siinä vaiheessa kävi mielessä, että pitääköhän jättää sunnuntai kokonaan väliin. Sunnuntaina oli kuitenkin uusi päivä ja sehän menikin astetta paremmin. Koira kulki ihan kivasti hyppyradalla ja olin jopa yllättynyt sen vauhdista niin, että ohjasin huolimattomasti yhden hypyn ohi. Saatiin 5 virhepistettä ja ja vain pari sekuntia yliaikaa. Päivän toinen rata oli agilityrata, joka meni ilman virheitä mutta aikavirhettä tuli 1,86 sekuntia. Olipa yllätys, kun me voitettiin koko startti! :) Ei hullumpi viikonloppu palkintosijojen suhteen, vaikka vain yksi LUVA saatiin hommattua. Rukan kisat oli muutenkin vallan mainiot ja kisapaikka hyvä. Sinne voisi lähteä kyllä toistekin.

Ihan tarpeeksi ilmavat hypyt :)

Rukan kisojen jälkeen ei sitten ehdittykään agsailemaan muuta kuin ihan muutama keppi- ja kontaktitreeni käytiin ottamassa. Metsässä tehtiin kyllä haku-treeniä ja kerättiin puolukoita eli kaikkea kivaa. Viime sunnuntaina oli sitten Pellon Rohki hallissa pelkät ykkösten kisat. Sinnehän mie Pennan kiikutin ja ajaessa jo mietin, että olikohan tämä kovin fiksua. Mitä sitä vielä! Ekalla radalla huomasin, että nyt on vauhtia koneessa. Siitäkin vain tuli hylky ikävän keinu-puomi yhdeistelmän takia. Vieraat keinut ja niiden jälkeen puomin suoritus näyttää olevan meille ongelma. :( Toisella agiradalla ei ollut keinua ja se etenekin sujuvasti. Ratavirheitä oli pyöreä 0 ja ihanneajan alitustakin reippaasti -8,03sekuntia. Me saatiin Pennan eka LUVA ja luokka voitto siihen lisäksi. Ihan mahtavaa! Kolmantena ratana oli vielä hypäri, jolle en alunperin ollut edes ilmoittautunut. Onneksi ottivat jälki-ilmoittautumisen vastaan. Mehän saatiin siitä meidän toinen LUVA tuloksella -3,35 ja kolmas sija. En olis ikinä uskonut, että me edes yhtä LUVAa saadaan, satika sitten kaksi saman päivän aikana. Huh, huh! Ehkä meän pitää vielä mennä kisaamaan ykkösiin ja koittaa hakea se viimeinen nousunolla kakkosiin, vaikka ensin ajattelinki keskittyä Pennelin kans ihan peko-juttuihin.

Penna ja palkintopönötys

Joistain meän tämän syksyn ratasuorituksista pitäisi olla videotakin. Jospa saisin niitä jossain vaiheessa ladattua tännekin näkyville tai edes linkkiä. Seuraavaksi meillä on ohjelmassa erotukset ja parin viikon päästä Torniossa järjestettävä Lappalaiskoirien erikoisnäyttely. Sinne menen kehään Pihkan kanssa. Toiveissa olisi siellä nähdä Pennelin pennut Alaskan Miina eli Eppa sekä Petronella eli Nella. Kovasti on siis toimintaa loppu syksyksikin.

Tuhka silmätarkissa

Tuhka 2½ vuotta

Välillä mukaviakin terveysuutisia. Pujotan Iivo, Tuhka, kävi syyskuun alussa silmätarkastuksessa. Tuloksena terveet silmä! KoiraNetistä löytyvät kaikki Tuhkan viralliset terveystulokset. Kiitos Leena aktiivisuudesta. Ohessa Leenan ottamia kuvia elokuulta. 

PS. Mikäli yksi mielenkiintoinen porokoirayhdistelmä onnistunut, niin etsinnässä olisi sijoituskoti joku uros- tai narttupennulle Lapissa. Mikäli pentuja tulee, ovat ne luovutuksessa joulun tienoilla. Otahan yhteyttä, mikäli kiinnostaa, niin kerron lisää. 

Pujotan Poro-Kristiina

Pujotan Poro-Kristiina 2½ vuotta

Legenda-pentujen riiviö, ikiliikkuja, kovanonnen pentu ja Pennan kopio, Pujotan Poro-Kristiina, oli ollut omistajansa Riikan luona kyläilemässä ja samalla käynyt virallisissa terveystarkastuksissa. Krisuhan on Riikan sijoituskoira ja asustaa muuten lammastilalla Pudasjärven perukoilla. Luustokuvien tulokset tulivat Kennelliitosta parissa päivässä erinomaisin arvioin. Krisun lonkat olivat A/A ja kyynärät 0/0 eli parhaat mahdolliset. Päivän kuitenkin pilasi Krisun silmätarkastus. Vasemmasta silmästä löytyi epäilyttävä kaihin alku. Viralliseen lausuntoon tulee kuitenki sana epäilyttävä, koska silmiä ei ole aikaisemmin peilattu ja kaihi oli sen verran alussa. Muutos on kuitenkin niin selvä, että sen näkee paljainkin silmin pienenä harmaana pisteenä Krisun silmässä. Voi itku!! Pyysin Riikkaa kuitenkin käyttämään Krisun myöhemmin uudessa peilauksessa, jotta asiasta saadaan lopullinen varmuus.

En osannut yhtään odottaa tällaista silmätarkkitulosta, vaikka ainahan se on pelkona. Legenda-pennut ovat kuitenkin vielä niin nuoria, että kaihi tässä iässä ei todellakaan ole odotettu. Ensimmäisenä alkoi hirveä pohdinta, että mistähän se on mahtanut tulla, kun Penna ja Ponku on kumpikin tarkattu vuosi sitten terveiksi. Mikäli se nyt todetaan kaihiksi, niin Krisulle ei tietenkään teetetä pentuja. Täytyy vain toivoa, ettei se tule koskaan koiraa haittaamaan sen työntekoa ja elämistä. Tämä silmätarkastuslausunto pistää myös ajattelemaan Pennan astutusta. Kokeneemmat kasvattajat ovat kyllä sanoneet, että ehdottomasti Penneli pitäisi vielä pennuttaa. Se uroksen etsiminen on niin vaikeaa, koska nyt sen pitäisi olla kaihista vapaista linjoista. Semmosta ei vain taida olla olemassakaan.

Kaunis neiti <3

Tarkkana kuin porkkana

Krisu tykkää kovasti lapsista. Tässä kuvassa se näyttää ihan äidiltään.

Kesäkuulumiset

Vähän aikaa sitten sain ihania kuvaterveisiä Pujotan Mustilta eli Cáhppelta Angelista. Pienestä mustasta pennusta on kasvanut aika komea uros isänsä taittokorvilla. :)

Cáhppe vielä kasvattajan luona haaveilemassa omasta kodista

Cáhppesta on kasvanut hieno uros!

Cáhppe naapurin Ryyti-tyttösen kanssa

Tällaiset kuulumiset ja kuvat onnellisesta koirasta saavat kasvattajan aina hyvälle tuulelle. Kiitokset Idalle kuvista ja terkkuja Cáhppen kotiväelle. 

Kevään kiireissä on unohtunut kokonaan kertoa Tuhkan eli Pujotan Iivon jo toukokuussa olleesta MH-luonnekuvauksesta. Tuhkalle testin suorittaminen ei ollut ihan helppo juttu, mutta onneksi mitään mörköjä ei jäänyt mieleen kummittelemaan. Testin osa-alueet löytyvät KoiraNetistä.

Hipun ja Pennan kanssa ollaan touhuttu kaikenlaista. Hillastuksen ja sienestyksen lisäksi ollaan ehditty käymään muutamissa hakutreeneissäkin. Kyllä se on niin Pennan juttu, että melkein tekisi mieli ilmoittaa se jo hakukokeeseen. Erityisesti mieleen jäi treenit soramontulla, jossa maalimiehet piiloutuivat isojen kivien sekaan ja alle. Tämä oli Pennalle ihan erilainen hakuympäristö ja vähän jännitin, että mitenköhän se toimii. Penneli etsi tosi hienosti, vaikka ohjaaja töpeksi täydellisesti. Toinen maalimies oli niin pienessä kivenkolossa, että minä en sitä sieltä huomannut, vaikka Penna ilmaisi sen ihan oikein. Vein koiran pois paikalta ja lähetin sen uudelleen toisesta suunnasta. Penna kiersi kiviröykkiön ja palasi samalle kielekkeelle haukkumaan. Meinasin jo hermostu, kunnes huomasin maalimiehen siellä kivien takana. Sainpa taas opetuksen, että luota koiraan! 

Hipun kanssa käytiin seuran ulkopuolisen agilitykouluttajan koulutuksessa heinäkuun alussa. Ihan mukavasti meni ja pian menemme uudelleen samalle kouluttajalla. Pennakin pääsee silloin mukaan. Saapa nähdä, saadaanko siihen lisää vauhtia. Keväällä tutustuttiin myös uuteen harrastukseen eli rally-tokoon. Siinä olis Hipulle oiva laji eläkepäiville, kunhan sitä ehtisi vain treenailemaan. 

Kovasti tässä on siis suunnitelmia syksylle. Syyskuussa käydään sekä Hipun että Pennan kanssa Kuusamossa agikisoissa ja mustikatkin odottavat vielä metsässä poimintaa. Enään on vain pari kuukautta porohommienkin alkuun.

Penna lempi puuhassaan, hiirien kaivuussa. :D

Vesisateella on ilmassa jo syksyn tuntua, vaikka vielä on kesä jäljellä.

Sijoitustyttö Pihka näyttelyssä

Pennan pentuhaaveiden hautaamisen jälkeen oli aika tehdä uusia harrastelusuunnitelmia. Ensimmäiseksi lähdettiin sijoitusnartun Pihlajamäen Raunikin eli Pihkan kanssa ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn. Kuusamossa oli 16.7. ryhmänäyttely, jossa tuomarina oli kasvattajatuomari Mari Lackman. Ilma oli todellinen koiranilma ja koko meidän näyttelyssä olo ajan vettä satoi ihan maahan asti. Koirat sekä esittäjät olivat ihan märkiä. Tämän takia Pihkasta ei ole yhtään näyttelykuvaa.

Pihka sai seuraavanlaisen arvostelun: 

"1v. Oikeapiirteinen, vielä kevyehkö pää. Hyvät korvat. Nartulle sopivat mittasuhteet, rungossa hyvä pituus. Eturinta saa vielä täyttyä ja ylälinja jäntevöityä. Seistessä hyväasentoiset raajat, takaliike jää tänään hiukan jäykäksi. Kaunis häntä. Pitkähkö karvapeite, laatu ok. Ujohko luonne ja tarvitsee aikaa kehittyäkseen." JUN ERI2

Olen kyllä erittäin positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Arvostelu on koiran näköinen ja totta on, että Pihka tosiaan tarvitsee vielä aikaa ja runkoonsa lihasta. Lisäksi takaliike pitäisi saada parantumaan. Pitkähkö karva kuitenkin hiukan rajoittaa sitä, kenelle tuomarille sitä kannattaa edes viedä. Kaikki kun eivät ymmärrä tällaisia "pitkätukkaporoja". Mitään näyttelytähtöstä Pihkasta tuskin koskaan tulee, vaikka rakenteen puolesta sillä olisi siihen edellytykset. Pihka käyttäytyi yllättävän rauhallisesti näyttelyalueella sekä kehässä, minkä vuoksi arvosteluun ilmeisesti tuli maininta ujosta luonteesta, vaikka koira ei väistänyt tuomaria vaan antoi tutkia ihan rauhassa. Kyllähän se kamala vesisade taisi masentaa koirankin. Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut näyttelyreissu. Seuraavan kerran mennään kehään lokakuussa. Siihen mennessä käynnissä oleva karvanlähtökin on jo ohi, vaikka karvaa kyllä riittää ja riittää ja riittää....

Tässä muutama kuva toukokuulta, jolloin parkki typykkä oli hoidossa Ivalossa. 

Penna ja Pihka onnesta soikeana juoksemisen ilosta

Hippu, Penna ja Pihka

Ainainen poseeraaminen alkaa jo kyllästyttää....

Porokoirien monimuotoisuus on helposti havaittavissa :D

Pentuprojekti 2016 peruttu

Kuten hiljaisuudesta on voinut päätellä, meille ei tule pentuja tänä kesänä. Ultraus varmisti minun epäilyt siitä, että Penna jäi tyhjäksi hyvästä yrityksestä huolimatta. :( Harmitus on ihan valtavan suuri ja nyt pohdin kovasti, että yritetäänkö talvipentuja marras-joulukuun juoksusta vai siirretäänkö suosiolla ensi kevääseen ja kesään. Mustia haluaisin kuitenki vielä käyttää, mutta se riippuu siitä, että onko vanhan herran silmät edelleen terveet syksyn silmätarkissa. Itselläkin alkais olla pennun paikka auki, kun kyllähän nuo omat karvakorvatkin alkavat vanheta.

Hyvän kesän toivotukset juhannusaattona vasanmerkityksessä otetun kuva myötä.

Yöttömän yön agiliitoa

Toissa viikonloppuna kisattiin Hipun kanssa oman seuran agilitykisoissa Saariselällä. Kolmen päivän aikana meillä oli 4 rataa, perjantaina 1, lauantaina 2 ja sunnuntaina 1. Startteja olis voinut juosta yhteensä seitsemän mutta olen alkanut vähän säästellä Hippua. Sehän on koira parhaassa iässä (reilu 8v), mutta ei se kuitenkaan ole mikään tyttönen.

Ekasta startista perjantaina saatiin hylky, kun Hippu karkasi A-esteeltä suoraan putkeen, vaikka piti mennä hypylle. Ihan ennen kuulumatonta, että Hippu karkaa väärälle esteelle. Olin enemmän kuin iloinen tästä hylkäyksestä. :) Se oli vain merkki siitä, että kyllä sillä muorilla on vielä mielenkiintoa lajiin. Lauantaina oli kaksi agilityrataa. Ekalla radalla tultiin neljänneksi yhdellä kieltovirheellä putkelta, joka oli ihan minun oma moka. En ohjannut koiraa ollenkaan niin kuin olisi pitänyt. Yliaikaakin kertyi 1,34s. Lauantain toisella radalla tehtiin 0-tulos mutta harmillisesti 1,15s yliaikaa ja sijoitus kakkonen. Tässä vaiheessa alkoi tuntu, että ei me ikinä päästä ihanneaikaan, kun rata kuitenkin tuntui ihan hyvältä ja melkein jopa nopealta. Sunnuntain viimeisellä agiradalla tapahtui ihme! Alitettiin ihanneaika 0,06 sekunnilla, jeee!! Harmillisesti saatiin puomin alastulokontaktilta 5 virhepistettä, joten sijoitus oli kolmas. Ehkä me Hipun kanssa päästään vielä joskus siihen meidän tavoitteeseen eli saada puhdas 0-tulos kakkosissa ennen kuin Hippula jää kokonaan eläkkeelle. Seuraavan kerran kisataan todennäköisesti vasta syksyllä.

Joku ehkä saattaa odottaa tietoa Pennan tiineydestä. Se selviää huomenna keskiviikkona, kun käydään aamupäivästä ultrassa. Maha sillä on vähän pullistunut, mutta se voi johtua ihan valeraskaudestakin. Huomennapa se sitten selviää, että lisätäänkö ruokaa vai aletaanko laihikselle. :)

Mustin luona hellustamassa

Viime torstaina eli 19.5. tuli äkkilähtö Mustin luo hellustamaan. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten Strömsöössä ja hyvästä yrityksestä huolimatta pariskunta ei jäänyt nalkkiin. En sitten tiiä, oltiinko myöhässä, aikaisessa vai missä oli vika. Pennasta otettiin progesteronitesti maanantaina ja arvo oli 3,2. Päädyttiin siihen, että otetaan toinen testi keskiviikkona, että tiedettäisiin paremmin astutusajankohta. Olihan meillä kuitenkin hellustelumatkaa 400km yhteen suuntaan. Torstaina tuli tulos ja kaikkien hämmästykseksi se oli jo 12,4. Odotettiin, että se olisi vasta 7-8.  Viime pennutuksella Penna astuttiin 16 juoksupäivä ja nyt oli menossa vasta 13 päivä, mutta hormoonitasot näyttivät, että paras aika alkoi kohta olla jo ohi. Nakkasin koirat samantien autoon ja lähdettiin ajamaan kohti etelää.

Maksniemessä oltiin viiden aikaan iltapäivällä ja ei muuta, kun pariskunta tutustumaan toisiinsa. Musti oli heti kiinnostunut Pennasta ja Penna kyllä tarjosi itseään auliisti tälle komealle urokselle. Yritystä oli monen tunnin ajan, välillä tosin koirat otettiin erilleen lepäämään. Lopulta ilta alkoi hämärtyä ja totesin, että kyllä tässä oli nyt tässä eikä auta muuta kuin lähteä takaisin kotiin ilman nalkkiin jäämistä. Harmitus oli kyllä suuri niin minulla kuin Mustin kotiväellä ja kasvattajallakin. Ainahan hedelmöittymiseen ei tarvita nalkkia, joten pieni mahdollisuus pentuihin kuitenki on. Ennen juhannusta Penneli ultrataan ja sitten tiedetään paremmin.

Astutusreissulla satoi koko ajan vettä, joten kuvat jäivät ottamatta. Täytyy sanoa, että Musti oli kyllä komea ja se hurmasi minut täysin. Se oli tyypiltään just Pennalle sopiva ja heti heräsi ajatus, että ehkäpä samaa yhdistelmää yritetään vielä uudestaan, mikäli tämä juoksu ei tuota tulosta. Yhdistelmän tarkemmat tiedot löytyvät aikaisemmasta postauksesta täältä.

Nyt vain peukut pystyyn, että Pennan mahassa olisi kaikesta huolimatta pieniä porokoiran alkuja kasvamassa.

Pennasta mummo!

Helatorstaina syntyi Pujotan Petronellalle 5 narttua ja 2 urosta Tammelaan. Isänä pentueessa on kotikoiran virkaa lapsiperheessä hoitava Joiku. KoiraNetissä yhdistelmä näyttää tältä. Nellan synnytys oli mennyt oikein hyvin, mutta sen jälkeen on ollut isojakin ongelmia alkaneen kohtutulehduksen vuoksi. Pentueesta, emästä ja isästä voi lukea tarkemmin Nellan blogista. Kovasti tsemppiä Nellalle pentujen hoitoon ja emännälle pitkää pinnaa sitten, kun riiviölauma lähtee liikkeelle. :)

Jotenkin todella vaikea kuvitella, että Penna on jo mummo! Vasta ne Pujotan ensimmäiset oli pieniä pötkylöitä pentulaatikossa. Pennan omatkin pentusuunnitelmat etenevät koko ajan, sillä se aloitti juoksunsa viime lauantaina. Ensi maanantaina otetaan proget ja sitten tarkentuu, että koska lähdetään Mustin luo hellustamaan.

Meillä on aika hässäkkää ollut viime päivät. Sijoitusneiti, Pihka, tuli pariksi viikoksi hoitoon emäntänsä matkan vuoksi. Illat ovatkin menneet aika pitkälti metsissä juoksennellessa ja hiiriä pyytäen.

Ryhmä Rämä lähdössä metsälenkiltä kotia kohden.

Pentuprojekti 2016

Vihdoin on aika julkistaa Pujotan kennelin pentusuunnitelmat kesälle 2016. Ariel olisi tarkoitus astuttaa toukokuussa tulevaan juoksuun uroksella Hattivatin Sinbad. Yhdistelmällä on Lappalaiskoirien jalostustoimikunnan hyväksyntä.

Emä

Penna 2014 Taivalkosken näyttelyssä tukevasti valeraskaana

• Ariel, FI49429/10, pian 6-vuotias lapinporokoiranarttu
• silmät tarkastettu terveeksi 17.9.2015
• lonkat A/A ja kyynärät 0/0, polvet 0/0
• lonkkaindeksi 115 (maaliskuu 2016)
• vanhempien tulosten perusteella terve (a) prcd-PRA silmäsairaudesta. On kuitenkin olemassa toinenkin PRA:n muoto, johon ei ole vielä olemassa testiä.
• kilpirauhasarvot todettu normaaliksi maaliskuussa 2017
• luonnetestistä +95 pistettä sekä laukaisuvarma (+++), tarkemmat osa-aluepisteet löytyvät KoiraNetistä
• näyttelyistä 2 x PN4, 2 x SA sekä useita eri ja eh tuloksia
• Pennan kanssa harrastellaan hakua, agilityä, tottista sekä marjastusta ja sienestystä, Agilityssä olemme kilpailleet muutaman startin maxi1 luokassa.
• luonteeltaan erittäin ystävällinen, utelias, ahne ja iloinen narttu. Ei riistaviettiä.
• Pennalla on erinomainen rakenne mutta liikkeessä kippurassa kannettu häntä on alentanut näyttelyarvosteluja

Oma narttuni Ariel eli Penna on aina ollut perusterve porokoiranarttu. Haluaisin Pennalle vielä toisen pentueen sen mutkattoman luonteen ja terveyden vuoksi. Sen sisaruksista kukaan muu ei ole jatkanut sukua. Pennan Legenda-pennut eli Pujotan kennelin ensimmäsiet pennut ovat jo yli 2 vuotiaita ja osoittautuneet oikein mukaviksi koiriksi, jotka pärjäävät niin porotöissä, harrastuskoirina kuin ihan kotikoirinakin. Muutama pentu on terveystarkattu hyvin tuloksin. Pennan huonoiksi puoliksi voi sanoa vahvat valeraskaudet ja toisinaan olisin toivonut hiukan lisää toimintakykyä.

Isä

Hattivatin Sinbad, kuva www.lappalaiskoiragalleria.org

Hattivatin Sinbad, kuva www.lappalaiskoiragalleria.org

• Hattivatin Sinbad, FIN18762/08, reilu 8 vuotias lapinporokoirauros
• silmät tarkastettu terveeksi 15.10.2014, polvet 0/0
• ei lonkka- eikä kyynärkuvia
• vanhempien tulosten perusteella terve (a) prcd-PRA silmäsairaudesta. On kuitenkin olemassa toinenkin PRA:n muoto, johon ei ole vielä olemassa testiä.
• luonnetestistä +110 pistettä sekä laukaisuvarma (+++), tarkemmat osa-aluepisteet löytyvät KoiraNetistä.
• näyttelyistä useita eri, eh ja h tuloksia
• luonteeltaan ihmiselle ystävällinen, yhden isännän koira, joka tietää reviirinsä eikä suvaitse toisia uroksia omalle alueelleensa. Musti on emännän ja isännän kotikoira ja lenkkikaveri.
• jalostustarkastettu 2012 yleisarvosanalla erinomainen:
• koko: 51cm
• purenta: ok
• kaikki hampaat
• kivekset ok
• tyyppi: erinomainen
• mittasuhteet: oikeat
• sukupuolileima: selkeä
• pää: erinomainen
• ilme: erinomainen
• kallo: erinomainen
• kuono: erinomainen
• kirsu (pigmentti): hyvä
• otsapenger: erinomainen
• korvat: oikein kiinnittyneet, hyvän kokoiset, karvaiset
• silmät: oikean malliset, hiukan vaaleat
• luusto: erinomainen
• ylälinja: erinomainen
• alalinja: erinomainen
• rintakehä: erinomainen, täyteläinen, riittävän pitkä, erinomainen eturinta
• eturaajat: oikea-asentoiset, suorat
• eturaajojen kulmaukset: riittävät
• lanne: hyvä
• lantio: jyrkkä, hieman lyhyt
• takaraajat: oikea-asentoiset, suorat
• takaraajojen kulmaukset: niukat
• liikunta: tasapainoinen, lyhyt askel
• käpälät: tiiviit, erinomaiset
• häntä: oikein kiinnittynyt, suora
• karvapeite: erinomainen, tiheä, oikean laatuinen
• väri: musta vaalein ja valkoisin merkein
• yleiskunto: erinomainen, lihaksikas
• luonne: tottumuudesta huolimatta käsiteltävissä hyvin. Voimakas luonne.

• Yhdistelmä KoiraNetissä
• sukusiitosprosentti 4. polvessa 0,00% 
• sukusiitosprosentti 8. polvessa 1,83% 

Urosvalinnasta:

Hattivatin Sinbad eli Musti on minulle tuttu koira jo kasvattajan pentulaatikosta. Sukutaulultaan se ei ole mitenkään erikoinen, mutta sopii Pennan kanssa hyvin yhteen nostamatta sukusiitoskerrointa korkeaksi. Emän puolella on jälleen Tiggal Ruska-Malla toisessa sukupolvessa, kuten oli Pennan edelliselläkin sulhasella. Mustin isän emä on taas Tuulenkuun C-pentueesta, joka on vaikuttanut rodussa runsaasti. Hattivatin S-pentue itsessään ei ole lisääntynyt kuin ainoan nartun kautta yhdellä pentueella, vaikka ne ovat jo 8-vuotiaita. Nämä olisivat siis Mustin ensimmäiset pennut. Urosvalinnassani halusin välttää muutamia porokoirasuvuissa runsaasti vaikuttavia koiria, kuten Fjällfarmens Cammoa, joka on jo kertaalleen Pennan sukutaulussa. Lisäksi Pennan isän suvussa esiintyvä epilepsia loi omat rajoitteet uroksen valinnalle.

Vaikka Musti ei olekaan porotöissä oleva koira, on siinä paljon muuta hyvää. Toivon, että pariskunta täydentään toisiaan. Tällä kertaa hain ulkomuodollisesti Pennalle tiiviimpää ja jämäkämpää urosta, koska ensimmäisessä pentueessa oli melkein liiankin pitkiä selkiä. Toivoisin Mustin myös jättävän hieman pienempiä korvia ja hyvää karvaansa. Mustin heikko kohta on takapään rakenne, mutta Pennalla se taas on erinomainen. Pennan pehmeälle luonteelle kaipasin kovempaa urosta, jolta löytyisi hiukan enemmän toimintakykyä. Ainakin luonnetestituloksen perusteella tämä toteutuisi. Luonteessa tärkeimpänä asiana pidän kuitenkin ystävällisyyttä ihmisiä kohtaan. Uskon, että mahdollisista pennuista saisi varmasti hyvän kaverin myös porotöihin. Mustin veli toimii Muonion paliskunnassa porotöissä, mutta on valitettavasti kivesvikainen.

Jokaisessa yhdistelmässä on riskit. Niin myös tässäkin. Mustin emällä, Hattivatin Muusalla, todettiin HC eli kaihi 9 vuotiaana. Se ei haitannut koiraa missään elämän vaiheessa. Kaihia tuntuu löytyvän jokaisesta porokoirasuvusta, joten en näe sitä esteeksi yhdistelmän toteuttamisessa. Kivesvikaa löytyy Mustin puolelta, mutta minulla ei ole tiedossa, että Pennan puolella sitä olisi. Mustin lonkkia ei tosiaan ole kuvattu, mutta Pennan erittäin hyvän ja korkean lonkkaindeksin vuoksi uskallan kuvaamatontakin urosta käyttää jalostukseen, kuten käytin Ponkuakin. Lapinporokoirien pevisa (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) ei vaadin luustokuvia eikä myöskään silmätarkastusta, joka on Mustille kuitenkin tehty. Kumpikin vanhempi on prcd-PRA:n osalta terveitä, joten pennutkin tulevat olemaan tämän silmäsairauden osalta terveitä.

Nyt vain odotellaan juoksun alkamista ja pidetään peukkuja, että saatais Pujotan kennelin toinen pentue alulle. Mikäli kiinnostuit asiasta, niin ota ihmeessä yhteyttä sähköpostilla pujottalaiset@gmail.com tai soittamalla 040-5424766. Vastaan mielelläni kysymyksiin tai juttelen seku vain porokoirista. :)

Hattivatin S-pennut pentulaatikossa Annukka-kasvattajan kuvaamana

Tuhka näyttelyssä ja terveystarkeissa

Pujotan Iivo eli Tuhka edusti pujottalaisia oikein mallikkaasti Jämijärven ryhmänäyttelyssä 19.3. Tuomarina oli Erja Nummi. Kivan arvostelu oli tämä uusi tuomarituttavuus antanut Tuhkalle.

"Oikeat mittasuhteet. Vielä kevyt ja litteärunkoinen. Oikeat pään linjat. Hyvä ylälinja. Vielä niukka ja kapea eturinta. Sopiva rintakehän pituus. Riittävä raajaluusto. Korkea kinner. Ylöskiinnittynyt häntä. Vapaat liikkeet. Oikea karvapeite. Kaunis käytös." AVO EH2

Arvostelu on oikein Tuhkan näköinen. Minusta Tuhka on oikein komea nuori uros, vaikka onkin vielä kevyt. Ajan kanssa sitä massaa tulee jos on tullakseen.  

Tuhka copy Leena V

Tuhka kävi myös läpivalaistuksessa ennen pääsiäistä. Viralliset tuloksetkin tulivat kennelliitosta. Lonkat olivat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja selkä näytti kaikilta osin eli nikamien epämuotoisuuden, spondyloosin sekä välimuotoisen lanne-ristinikaman osalta normaalilta ja puhtaalta. Terve koira siis kaikin puolin. Tuhkalta otettiin myös erityiset PennHip-kuvat, jotka lähetetään Yhdysvaltoihin arvosteltavaksi. Mahlan ja Tuhkan blogista löytyy asiasta lisätietoa sekä röntgenkuvat lonkista. Myöhemmin keväällä Tuhka menee myös MH-luonnekuvaukseen. Kiitos Leenalle!

Pääsiäiskisailua

Pitkäperjantai vietettiin tänä vuonna Rovaniemen agilitykisoissa. Vois sano, että mentiin kisaamaan ihan ilman treenausta. Meidän talviharjoitteluolosuhteet ovat aika heikot, joten takana oli vain muutama treenikerta liukkaalla ja lumisella ulkokentällä eikä ollenkaan ratatreeniä. Meillä ei ole mitään suurempia kisatavoitteita, joten ilman paineita mentiin radalle. Pennalla oli ekana ykkösten agi- ja hyppyrata. Agilityrata tuntui oikein hyvältä keinulle asti. Penna sai pienen keinukammon meän ulkotreeneissä ja siitä voin syyttää vain itseäni. Nytpä se kostautui kisoissa, jossa koira meni keinulle, mutta hyppäsi siitä alas. Uusi yritys tuotti puhtaan, mutta hitaan suorituksen. Lopputuloksena oli 5 virhettä keinulta ja 10 sekuntia yliaikaa. Yllätys oli todella suuri, kun lopputuloksissa oltiin kuitenkin kakkosia ja Penna sai ekan ruusukkeensa. :) Hyppyrata ei tuntunutkaan sitten yhtään hyvältä. Penna oli niin hidas, että jouduin sitä oikeasti odottelemaan. Lisäksi tuli yksi kielto ja yksi hyppy kierrettiin. Virheitä siis 10 mutta yliaikaa vain vajaa 3 sekuntia. Epäilen, että  ihanneaika oli väljä, koska koira oli todella perässä vedettävä.

Hipun kans oli myös ohjelmassa yksi hyppy- ja agilityrata. Kakkoset aloittivat hyppyradalla ja mullahan meni pupu pyksyyn jo rataan tutustumisessa. Siinä oli just Hipulle vaikeita kiertoja ja vääntöjä. Yllätykseksi ne kaikki vaikeimmat kohdat meni oikein hyvin, mutta kepeillä tuli sitten joku kummallisuus ja 5 virhettä. Aikahan meillä ei riittänyt mihinkään, mutta radasta jäi oikein hyvä mieli, kun onnistuttiin vaikeissa kohdissa. Agilityradalta napattiin hylkäys, kun yksi hyppy hypättiin edestakaisin. Se kyllä harmitti! Taitaa Hippu jäädä näistä kisahommista eläkkeelle. Tuntuu, että se haukkuu enemmäin kuin ennen ja eteneminen on tämän vuoksi vieläkin hitaampaa. Olen miettinyt, että miksi se haukkuu ja epäillyt jotain kipujakin, mutta mielellään se lähtee radalle ja tekee. Pitää nyt kattella, että paraneeko vauhti kevään ja kesän myötä. 

Pennasta pari Reima Mukkalan ottamaa kuvaa Ounashallissa. Surkeasta valaistuksesta huolimatta oikein kivoja kuvia.

Muuten pääsiäinen meni rennosti ulkoillessa ja kerran ehdittiin jopa hiihtämäänkin. Kyllä kevät on vuodenajoista paras!

Onnentoivotuksia ja terveystarkastuksia

Niin se 14.2. eli ystävänpäivä hurahti ohi ihan huomaamatta ja Legendat täyttivät 2 vuotta. Paljon onnea Eppa, Krisu, Nella, Cahpe ja Tuhka! Kaikista on kasvanut järkeviä ja omistajilleen tärkeitä koiria. Eipä sitä kasvattaja voisi paljoa muuta toivoakaan.

Petronella eli Nella kävi luustokuvissa ja tulokset tulivat helmikuun lopussa. Tulokset olivat oikein mainiot; lonkat A/B, kyynärnivelet 0/0 ja selkä spondyloosin osalta 0 eli puhdas ja välimuotoinen lanneristi-nikama 0 eli normaali. Jee, jee!! Kokonaisuudessaan siis terve tyttö. Kasvattaja kiittää Kirsiä aktiivisuudesta.

Pennan pentusuunnitelmat ovat edenneet sen verran, että laitoin Lappalaiskoirien jalostustoimikunnalle urostiedustelua menemään. Vastaukseksi sain, että Pennan suvussa on riskiä kilpirauhasen vajaatoiminnalle ja minun olisi hyvä testata narttuni sen osalta ennen kuin kommentoivat ehdotuksiani. No, tein työtä käskettyä ja elien otettiin verikoe ja tänään tuli tulokset. Kaikki kilpirauhasarvot olivat ihan normaalit. En kyllä epäillytkään mitään, koska koira ei ole vaikuttanut millään tavalla sairaalta. Onpahan nyt mustaa valkoisella terveestä koirasta. :)

Muuten meillä kevät etenee omalla painollaan. Muutamia aurinkoisia päiviä on ollut, joista todisteena Johannan ottamia kuvia. Tytöt pääsivät ulkoilemaan komean nuorukaisen kanssa suurelle Inarijärvelle muutama viikko sitten. Täsni on virallisesti Poatsu Jäyhä Jököttäjä. Hurjista ilmeistä huolimatta kolmen koplalla oli oikein hauskaa.