Kylläpä on hiljaista! Vaikka Musti ei ollutkaan mitenkään äänekäs pentu, niin kovin hiljaisilta nuo isot koirat vaikuttavat pentuhärdellin jälkeen. Musti lähti tiistaina uuteen kotiinsa. Ei se poika ehitnyt kauaa paikkaansa etsiskellä vaan pääsi oikeen hyvään kotiin poromiesperheeseen Inarin Angeliin. Sen pihapiirissä voi liikkua kaikkia metsäneläimiä mukaanlukien karhut ja ahmatkin. Erikoiseksi asian tekee myös se, että samassa pienessä kylässä asuu Mustin isoisoisoisä eli neljännessä sukupolvessa oleva Pesku. Peskulla on pentue Ruotsissa ja sieltä se Pennankin isä, Manu, on lähtöisin. Elikkä Peskun geenit kiersivät Ruotsin, Kuopion ja Ivalon kautta takaisin Angeliin. :D Aikamoinen sattuma!
Vielä viimeiset pentukuvat meiltä.
 |
| Penna leikitti Musti ihan kunnolla viimeiset päivät, kun muut pennut olivat jo lähteneet. |
 |
| Viimeistä päivää kasvattikodissa. |
 |
| Äiti ja poika <3 |
Mukavia kuulumisia on kuulunut kaikilta pennuilta. Petronellasta tuli tosiaan Nella. Nella on sulattanut kaikkien sydämet ja siitä on tullut oikea Reissu-Lissu, joka ei ollut milläsikään 1000km kotimatkasta. Alaskan Miina elikkä Eppa on kotiutunut myös hyvin. Vielä on hiukan tekemistä, että leikit saadaan sovitettua yhteen paljon isomman koirakaverin kanssa. Poro-Kristiinan nimi lyhennettiin Krisuksi. Uskon, että riiviöpennulla riittää kovasti touhua kotitilan lampaiden, kanojen ja lasten kanssa. :) Meän Iivosta tuli sitten Tuhka. Onhan se pentu väriltään kuin tuhkakasassa pyörinyt. Kovasti hurmuripoika kerää ihailuja kaikilta ja omistajan Facebookin Lapinporokoira-ryhmään laittama kuva on kerännyt jo melkein 250 tykkäystä. Musti taas sai hienon saamenkielisen nimen, jonka kirjoittamiseen minun täytyy kysyä vielä ohjeita.
Nyt kun ensimmäiset pujottalaiset ovat levittäytyneet pitkin Suomea, Inarin Angelista Forssan Tammelaan, niin mieki voin pakata pentulaatikon varastoon. Voi olla, ettei sitä kaiveta sieltä ihan heti uudelleen käyttöön. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.