perjantai 19. kesäkuuta 2015

Agilityhuumaa ja pentukuumetta

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet sananmukaisesti lentoa paikasta toiseen. Saariselän agilitykisat olivat rankka kolmen päivän puristus. Sen lisäksi, että kisasin Hipun kanssa kuusi lähtöä kakkosissa Herralan Ritvan radoilla, niin talkoilin kaiken muun ajan. Päivät olivat tosi pitkiä, olihan kyseessä yöttömän yön kisat ja startteja ennätysmäärä.

Perjantaina oli Hipun kanssa kaksi rataa. Ekalta radalta tuli yksi kieltovirhe ja n. 9 sekkaa yliaikaa. Koira ja emäntä olivat tosi hitaita ja Hippu keskitty lähinnä haukkumiseen. Toinen rataantutustuminen oli n. klo.23.30. Täytyy sanoa, ettei se ole paras mahdollinen kisaamisaika meikäläiselle. :D Jo radalle mennessä oli tosi epävarma olo ja niinhän siinä kävi, että unohdin radan. Viisi estettä oli enään jäljellä ja mie unohdin yhden hypyn välistä. Ei harmittanut yhtään, kun halutti jo kotiin nukkumaan. Lauantaina kisaaminen alkoi vasta iltapäivällä. Meän eka startti oli ihan jees mutta harmillisesti yliaikaa 1,65 sekunttia. Päivän toinen lähtö suoritettiin jälleen puhtaasti mutta sillä kertaa aikavirheitä 2,65 sekunttia. Enään ei ole muistikuvaa, että missä se vauhti tökkäsi. Suurin ongelma on minun liikkuminen tai liikkumattomuus, mikä sitten hidastaa Hippuakin. Sunnuntai alkoi hyppyradalla ja kovalla vesisateella. Vitsailinkin, että voisin juosta kumppareilla, koska ei meän aika kuitenkaan riitä. Eikä se sitten riittänytkään. Jälleen puhdas ratasuoritus mutta 2,96 sekunttia meni yliajalle, vaikka juoksinki lenkkareilla. Viikonlopun viimeisestä lähdöstä jälleen 0 virhepistettä mutta 5,56 yliaikaa. Tässä vaiheessa jalat oli jo ihan muusia kolmen päivän juoksemisen ja seisomisen jälkeen. 






Viikonlopun sijoitukset olivat 2 x 3. sija, 2 x 2. sija ja hyppyradalta voitto. Kuitenki jäi hampaankoloon, kun yksikään rata ei tuntunut superhyvältä. Eikä tietenkään voi olla muutenkaan tyytyväinen, kun jäätiin niin vähän 0-tuloksista. Tuo nyt vaan näyttää olevan meidän taso. Ohjaamista pitäisi saada sujuvammaksi ja koira sekä ohjaaja nopeammaksi. Olenkin miettinyt, että miten ihmeessä saisin Hipulle saman lähtönopeuden radalle, kuin millä se lähtee linnun, jäniksen tai poron perään metsässä. Meän pitää ilmeisesti aloittaa juoksuharjoittelu. Elokuussa olisi tarkoitus startata seuraavan kerran. Meän agilityuran suurimmaksi tavoitteeksi on nyt asetettu edes yksi 0-tulos kakkosluokasta.

Viikonlopun palkintoruusukkeet
Hyvä, että olin toipunut viikonlopun rasituksista, kun hyppäsin lentokoneeseen ja lensin Helsinkiin. Pikaloma etelässä sisälsi käynnin Orimattilassa Pihlajamäen kennelissä. Kävin katsomassa ja valitsemassa tulevan sijoituspentuni. Olipa se vaikea tehtävä! Viidestä nartusta lopullinen valintani oli Pihlajamäen Raunikki. Kahden viikon päästä käydään pentu hakemassa Sodankylään. Saapa nähdä, millainen karvaturrikka siitä kasvaa.

Pihlajamäen Raunikki 6 viikkoa
Raunikki kasvattajan syliteltävänä
Vielä mukava näyttelyuutinen toukokuun lopulta. Pujotan Petronella kävi pyörähtämässä Lieksan ryhmänäyttelyssä Marja Talvitien arvosteltavan. Nella oli aloittanut jo bikinikauden ja pudottanut kaikki karvat. Siitä huolimatta tuloksena junnuluokasta ERI1. Kiitos taas Kirsi ja Neppu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.