Blogi heräilee horroksesta - oman lauman kuulumiset

Kamalan pitkä aika on mennyt viimeisestä oikeasta päivityksestä. Nyt voi jo sanoa, että vuodet ovat hurahtaneet ihan hurjaa vauhtia. Kyllä me vielä täällä ollaan ja kaikkea touhutaan. Tässäpä vähän päivitystä meän kuulumisista.

Hippu-Hilippa-Hippulainen

Muori täytti jo 10 vuotta maaliskuun lopussa. Harmaata alkaa olla kuonossa yhä enemmän mutta vauhtia riittää ja haukku raikaa. Hippu on jäänyt vuosi sitten eläkkeelle aktiivisista harrastushommista. Hipun kanssa kisattiin agilityssä yli 9 vuotiaaksi ja saavutettiin omat tavoitteet, kun noustiin lopulta medi kolmosiin. Kolmosissa kisattiin muutaman kerran, mutta pikkumustan vauhti ei riittänyt kovatasoisessa medi luokassa. Lisäksi ohjaaja, eli minä, yritti sabotoida kisaamista mm. myöhästymällä rataantutustumisesta ja opettelemalla väärän radan. 😬 Nyt, kun ei ole vuoteen kisattu, niin pieni kaipuu on kyllä tullut agilitykisoihin.

Syksyllä Hippu on alkanut hiukan sairastella. Vanhuus ei siis tule yksin. Sillä todettiin krooninen haimatulehdus, jota yritetään parannella ruokavaliolla. Joulunakaan ei tipahdellut ylimääräisiä herkkuja ja nyt Hipun maha on ollut paremmassa kunnossa. Toivottavasti saamme pitää muorin vielä pitkään meidän kanssa. ❤

Hippu ja Penna Norjassa kesällä 2018. Copy MinnaP

Penna-Penneli

Penna täytti elokuussa 8 vuotta ja voi paksusti. Ruokahalu on ihan mahdoton, mutta minä yritän parhaani mukaan pitää sen linjoja kurissa. Pennan kans lopetettiin agsaaminen, kun totesin sen tykkäävän PEKO- eli pelastuskoirahommista enemmän. Tämä harrastus on avannut minullekin uuden maailman vapaaehtoistoimintaan.

Inariin perustettiin Pohjois-Lapin Pelastuskoirat (PoLaPe) talvella 2017, mikä mahdollisti pelastuskoirakokeiden pidon täällä pohjoisessa ja harrastamisesta tuli tavoitteellisempaa. Ekat haun peruskokeet oliki jo toukokuussa 2017. Pennan kans käytiin suorittamassa peruskoe ilman ongelmia, vaikkakin ohjaaja oli jännityksestä jäykkä kuin rautakanki. Haun loppukoe oli vuorossa syksyllä 2017. Penna on erittäin varma ilmaisia ja käyttäytyy nätisti maalimiehellä, joten kokeisiinki voi mennä melko levollisin mielin. Vuosi 2018 toi PEKO-harrastukseen uusia haasteita, kun Virta-testiin (viranomaistarkistus) vaadittiin myös jäljen peruskoe. Tässä vaiheessa mietin, että jatkanko pelkkää harrastelua vai tähtäänkö Pennan kans oikeasti hälytyskoiraksi. Juhannuksena ajoin sen kanssa ensimmäiset jäljet ja yllättävän helposti sain opetettua myös esineiden ilmaisun. Oman yhdistyksen kokeet olivat syyskuussa ja siellähän me sitten käytiin jäljen peruskokeessa. Esineitä löyty 3/4 ja koe oli läpäisty. 😄 Samana iltana, kamalassa vesisateessa, oli vielä onnistunut haun taidontarkistus. Kaksi koetta samana päivänä antoi varmuutta siihen, että kyllä tuo Pennelin kanssa olisi mahdollisuus läpäistä Virta-testikin ja päästä oikeaksi häly-koiraksi. Saapa nähdä, vanheneeko koira käsiin ennen kuin uskalletaan Virtaan.

Penna tärkeänä suoritetun haun loppukokeen jälkeen. Copy MinnaP

Pennan silmät peilattiin syksyllä 2017 terveiksi. Muutenkin se on ollut terve, mutta viime syksynä siltä piti poistaa pieni nisäpatti. Poiston yhteydessä todettiin, ettei se ollut mikään kasvain, vaan vaaraton nestekysta.

Etäjäsenet ja pentusuunnitelmat

Joiku köpöttelee edelleen eteenpäin, vaikka ikää on jo yli 14v. Ortopedi joutui operoimaan Joikun etujalan vuosi sitten mutta siitäkin teräsvaari selvisi.

Pihka, Pihlajamäen Raunikki, on terveystarkattu hyvin tuloksin. Lisäksi Pihka kävi pyörähtämässä luonnetestissä ei-niin-hyvin tuloksin. Pihka elelee "omassa kuplassa", jossa ei tarvitse puolustaa itseään eikä esittää kovista, koska kaikki ihmiset ovat kivoja. Onneksi hermorakenne oli plussalla eikä minkäänlaista paukkupelkoa ollut. Pihkan kaikki tulokset löytyvät KoiraNetistä. Olen suunnitellut Pihkan pennuttamista maaliskuun juoksusta, mikäli sopiva uros löytyy. Uroksen löytäminen ei tunnu olevan kovinkaan helppoa Pihkan suvun ja minun kriteerien takia.

Penna, Pihka ja Hippu syyskuun sateessa. Copy MinnaP

Pujottalaisiin on liittynyt myös uusi sijoitusuros Renne. Tuttavallisemmin Kamu asuu emäntänsä, Tiinan, hyvässä hoidossa Kittilässä. Kamu on voimakas uros, joka on paimennellut jonkin verran lampaita ja poroja, käy isäntänsä kanssa verkoilla ja onpa sille ammuttu metsokin. Kesällä tehdään luustokuvat ja otetaan geenitestit, jonka jälkeen aletaan miettiä mahdollista jalostuskäyttöä.

Kamu oli oikea muhku pentu varustettuna valtavilla korvilla.
Copy Jaakko Tapio

Kamusta on kasvanut nuori ja komea uros.

Pujottalaisilla menee siis ihan kivasti Ivalossa. 😊 Meidät löytää myös Instagramista nimellä @puljum. Pistäpä seurantaan. 😉