Mahtavat syyspäivät vaan jatkuvat. Lauantain 4 tunnin mettätreenit meni ihan huomaamatta auringon paisteessa jopa ilman kahvisteluja. Meän suurin murheenkryyni PK-puolella on ollut esineruutu. Hipulla ja Pennalla on kummallakin ollu hemmetin vaikea ottaa esineitä suuhun. Taas voi vaan kattoa itteä peiliin, kun pitää tämäkin mennä vaikeimman kautta. Monesti on tullu mieleen, että olishan sen perustan voinut tehdä jo pentuna ja leikkiä pikkusen enemmän ja laadukkaammin noitten kanssa.
Eilen tapahtu kuitenki jotain ihmeellistä. Vihdoinkin sain kiinnitettyä Pennan huomion etsittävään leluun. Se on oikeasti ollu ihan toivoton aikaisemmin. Penneli on lähinnä keskittynyt kerjäämään nameja muilta paikalla olleilta tai tehnyt jotain muuta yhtä epäolennaista. Nyt mie olen vihdoin saanut sen leikkimään ja eilen se jopa toi minulle patukan ruudusta. Jes, jes, jes! :D Lopuksi otettiin vielä pari ukkoa ja hieno löytöhaukku raikas pitkin kansgasta.
Hipun treeni oli vaihtelevaa niin kuin yleensäkin. Siitä ei koskaan tiiä, että mitä se milloinki keksii. Yksi hieno lelun tuonti ruudusta riitti ja sen jälkeen koira keskittyi marjastamiseen. Ilmeisesti esineruutu pitää tehdä niin, ettei siellä kasva mustikoita, juolukoita tai variksenmarjoja. Sitten kun maha oli saatu täyteen, niin oli mukavampi kölliä treenikaverin rapsuteltavana pehmeällä sammaleella kuin hakea jotain typerää lelua. Se on kyllä omalaatuinen pieni koira. :) Hipulla oli lisäksi myös reilun tunnin vanha jälki. Tarkoituksena oli saada pysymään se jäljellä ja siinä onnistuttiin. Kepitki löydettiin mutta se ilmaisu vaatii vielä paljon lisää treeniä.
Tänään sitten vaan kerättiin puolukoita tai siis minä keräsin. Koirat keksivät omaa hupia siksi aikaa...
 |
| Kintusta kii ja menoksi |
 |
| Periksi ei anneta |
 |
| Hammaskaluston mittailua |
 |
| Kyllä se on lopulta pakko antautua |
 |
| Syksyn värit 1 |
 |
| Syksyn värit 2 |
 |
| Ja vauhdilla kotia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.