Pennutusahistus ja ajatuksia kasvattamisesta

Pujottalaisilla on pitänyt kiirettä. Erotukset ovat käynnissä ja tuntuu, ettei olis aikaa oikeille töillekään. :) Koirien normaalit maanantaitreenit ovat jääneet vähemmälle kuten kaikki muutkin jutut reissatessa Ivalon ja Sodankylän väliä. Pieni lumikerroskin on satanut maahan ja pakkasta pitelee. Kyllä se talvi sieltä tulee, vaikka ei haluaisikaan. Meillä ainaki jää koirahommat tosi vähälle keskitalvella. Tuntuu, että aina on kylmää ja pimeää.

Pennan ja Hipun leikit alkaa näyttää siltä, että juoksu on jo aika lähellä. Penna tyrkkää leikillään itseään Hipulle ja Hippu-raukka on ihan hämillään. :D Nyt minuun on sitten iskenyt ahistus ja jännitys niistä pennuista. Ensin jännitetään astuttamisen onnistumista. Seuraavaksi sitä, että tuleeko pentuja, montako ja mitä sukupuolta. Suurin ahistuksen aihe on varmaan se, että löytyykö kaikille hyvät kodit vai onko minulla keväällä kahden aikuisen koiran lisäksi kuusi pentua pyörimässä nurkissa. Luovutusiän jälkeenki pitää toivoa, että kaikilla menisi hyvin ja pennut pysyisivät terveinä ja kasvaisivat mukaviksi koiriksi. Hui, kuulostaa melkein mahdottomalta tehtävältä.

Miksi sitten haluan pennuttaa Pennan? Kyllä se on aika itsekäs päätös, koska mie vaan tykkään tuosta koirasta ja haluan sille pennut. :) Onhan sillä lisäksi mukava luonne, sen rakenne on erinomainen kippuraa häntää lukuunottamatta, sillä on ihan mielenkiintoinen sukutaulu vaikkakaan ei mikään hirmu erikoinen ja kaiken lisäksi se on vielä terve koira. Toivottavasti pennut tuovat myös jotain lapinporokoirarotuun. Pienessä mielessä toivon, että pennuille periytyisi paimennustaipumuksia. Pennahan ei vielä ole päässyt kunnolla paimennushommiin mutta ne muutamat kerrat porojen kanssa ovat kyllä olleet lupaavia. Pennan sukulaisissa on useita paimennutestattuja ja poropaimennuskisoissakin palkittuja koiria sekä oikeita työkoiria. Olen valinnut myös urosehdokkaat niiden työominaisuuksien perusteella. Sehän nyt on selvä, että kaikkia pentuja ei voi saada porokoiriksi mutta toivon, että joku edes pääsisi kokeilemaan paimennusta lampailla tai poroilla.

Minulle on tärkeä, että koirat pystyisivät olemaan mukana arjen jokapäiväisissä touhuissa. Kuten aikaisemmin sanoin, kaikki pennut eivät varmastikaan pääse porotöihin vaikka niin haluaisi, mutta mukavahan niiden kanssa on harrastella kaikenlaista muutakin. Harva lappalaiskoira kuitenkaan pääsee ihan huipulle missään koiralajissa. Minäkin olen omieni kanssa kokeillut useita lajeja kuten agilityä, tokoa, raatokoirailua, verijälkeä, ihmisen tekemää jälkeä, hakua sekä paimennusta niin poroilla kuin lampaillakin. Koiratanssi ja vesipelastus taitaa vielä puuttua meidän harrastuskokeiluista. Parasta näille minun koirille on kuitenkin yhdessä tekeminen. Tavoitteenani olisi siis kasvattaa koiria, jotka olisivat mukavia luonteeltaan sekä terveitä ja kykeneviä kaikenlaiseen toimintaan. Olisihan se mukava, jos ne olisivat ulkonäöltäänkin kauniita, vaikkakin ulkonäön jalostus ei olekaan ensimmäisenä minun kriteereissä.

Hippu toko-kisoissa

Hippu pelastuskoiraesteillä 

Hippu agitreeneissä ihan nuorena tyttösenä

Penna hakutreeneissä

Pennan näyttelyposeeraus

Joiku poropaimennuskisassa