Lokakuun koirakuulumiset

Nyt päivitetään blogi ajantasalle heti kerralla. Päivitykset ovat vähän roikkuneet jäljessä. Onhan meillä ollut lokakuussakin tapahtumia.

Pennan kanssa päästiin Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn lokakuun ekana viikonloppuna. Epäilyksistäni huolimatta koiralla oli näyttelyssä vielä karvat tallella, mutta ei enää näyttelyn jälkeen. Viikolla ennen näyttelyä huomasin, että ensimmäiset irtokarvatupsut törröttivät kyljestä. Päätin, että nyt ei koiraan kosketa harjalla eikä kammalla. Koko pohjavilla oli irti, kun vein Pennan kehään. Tuomarikin tuumasi, että "vähän pölisee", kun tunnusteli ja koplasi koiran läpi. :) Tavote toteutui, kun saatiin EH eli erittäin hyvä. Tuomari, Markku Kipinä, oli erittäin tarkka ja tiukka. Avoimessa luokassa oli 11 narttua, joista vain 2 sai erinomaisen. Tässä Pennan arvostelu.

"Hyvä koko ja mittasuhteet, kevyehkö lyhyt kuono, hyvät korvat, silmät ja purenta. Riittävä kaula, hieman etuasentoiset lavat, lyhyehköt olkavarret, hyvä rintakehä. Riittävästi kulmautunut takaa. Turhan suora lantio ja häntä kiertyy turhan voimakkaasti. Ei parhaassa turkissa. Riittävä sivuliike, hieman löysä edestä." EH

Kyllä mie tuosta arvostelusta koirani tunnistan. Pennan kuonosta oon vain toista mieltä. Mie tykkään, kun se ei oo mikään pitkä puikkonokka. Yllättävintä oli maininta turhan suorasta lantiosta. Tuommosta lausetta ei ole tullut minun eteen ennen. Yleensä porokoirilla on vain maininta liian jyrkästä tai luisusta lantiosta. Mutta olipas taas mukava käydä erikoisnäyttelyssä!

Poroerotukset on käynnistyneet hiljalleen. Penna on nyt ollut kaksin minun kanssa erotuksissa. Olen ajatellu, että sille pitää saada positiivisia kokemuksia poroista, kun se ei kesällä oikein lämmenny lampaille. Kyllä me ollaanki päästy hyviin tilanteisiin mutta vielä enemmän pitäisi päästä tekemään töitä. Tällä hetkellä tulilla olevat ihmiset ja paistetut makkarat tuntuvat olevan mielenkiintoisempia kuin se työnteko aidassa. Siitä mie olen kuitenki onnellinen, että Pennaa pystyy pitämään irti eikä se säntäile aitaan tai irtoporojen perään. Kyllä siitä vielä hyvä tulee!

Lokakuinen Tuhka. kuva Leena V.

Pujotan ekoista pennuista kuuluu aina välillä uutisia. Viime viikolla tuli Kolarista sähköpostia. Eppa (Alaskan Miina) on ollu tosi pätevänä porohommissa. Se kulkee hienosti mönkiän päällä ja haukkuu käskystä. Se ei ole mikään reikäpää vaan vähän hissukka. Epankin eka juoksu oli tullut seitsemän kuukauden iässä. Uskon, että siitä tulee vielä erinomainen työkoira, kun isäntäkin jaksaa pitää sitä paljon mukana. Tampereen Tuhka on treenaillut emäntänsä kanssa paljon kaikenlaista kuten jälkeä. Ainakin omistaja tuntuu olevan tyytyväinen pikkujätkään. Mukava kuulla tällaisia kuulumisia! Mielellään otan aina vastaan niin hyviä kuin huonojakin uutisiakin. Laittakaas vain kuvia ja juttuja tulemaan.