torstai 23. toukokuuta 2019

Pentuprojekti 2019 etenee

Pihka ja Oula treffasivat tosi tarkoituksella jo lähes kolme viikko sitten. Ajankohta oli todellakin oikea ja kaikki meni kuin oppikirjoissa. Vaikka astutus onnistui hienosti kahtena peräkkäisenä päivänä, niin se ei ole vielä takuu pennuista. Kyseessä on kuitenki vanhempi uros, jolla ei ole aikaisempia jälkeläisiä, joten parempi odotella kesäkuun ultraa ennen kuin aletaan valmistautua kesäpentuihin. Mikäli pentuja tulee, niin laskettuaika on heinäkuun ekalla viikolla ja luovutuksessa ne ovat elo-syyskuun vaihteessa.

Emä


Pihlajamäen Raunikki


    • Pihlajamäen Raunikki, 4-vuotias lapinporokoiranarttu
    • silmät tarkastettu terveeksi 28.10.2017
    • lonkat A/A ja kyynärät 0/0, polvet 0/0
    • selkä VA0, SP0, LTV1 
    • lonkkaindeksi 114 (maaliskuu 2019)
    • vanhempien tulosten perusteella terve (a) prcd-PRA silmäsairaudesta. On kuitenkin olemassa toinenkin PRA:n muoto, johon ei vielä ole testiä.
    • Geenitestattu terveeksi Pompen ja DM:n sairauksista 
    • luonnetestistä +23 pistettä sekä laukaisuvarma (+++), tarkemmat osa-aluepisteet löytyvät KoiraNetistä
    • näyttelyistä 2 x ERI (kasvattajatuomareilta), EH, T (karva)
    • Pihkan kanssa ei ole harrastettu mitään vaan se on ihan kotikoira 
    • luonteeltaan ystävällinen ja erittäin nöyrä narttu, joka on tullut hyvin juttuun toisten koirien kanssa. Jonkin verran riistaviettiä mutta ei häiritse arkea ja pystyy pitämään irti.
    • Pihkalla on ihan hyvä rakenne mutta pitkähkö karva voi tehdä vieraan vaikutelman jos sellaiseen ei ole tottunut. Rotumääritelmän mukaan lapinporokoiran karva tulee olla keskipitkää tai pitkää, joten siinä mielessä Pihkan karva on ihan oikea, mutta laadultaan se saisi olla karkeampi.
Pihlajamäen Raunikki eli Pihka on aina ollut terve koira. Luonnetestin jälkeen hiukan mietin pennuttamista, mutta koska hermorakenne oli plussalla ja koira oli laukaisuvarma, niin ei sitä kauaa pohdittu. Luonnetestissä Pihka ei osoittanut minkäänlaista tarvetta puolustaa itseään tai ollut mitenkään aggressiivinen tai arka. Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, niin koira suoritti testin reippaasti omassa kuplassaan. Pihka on ollut hyvin pentumainen ja vasta nyt alkanu osoittaa pientä aikuistumista. Sen vuoksi en ole hätäillyt pennuttamisen kanssa. Tunnen Pihkan suvun melko tarkkaan ja se on ollut todella pitkä ikäistä. Täyttäähän Joiku-paappakin elokuussa jo 15 vuotta. 

Isä

Isäehdokas Oula

  • Oula, pian 11-vuotias lapinporokoirauros
  • ei virallista silmätarkastusta
  • ei lonkka- eikä kyynärkuvia
  • prcd-PRA statuksesta ei tietoa 
  • ei näyttelykäyntejä
  • luonteeltaan iloinen, ystävällinen ja vieraillekin ihmisille avoin uros. 
  • käytetty peltoporojen ajamiseen, missä vaaditaan koiralta kovuutta ja sitkeyttä. Toiminut tehtävässä erinomaisesti.
  • omaa jonkin verran riistaviettiä, pysyy omalla pihalla vapaana
  • on tottunut ampumisesta eikä panikoidu siitä, mutta ei pidä ukkosesta
  • ulkomuodoltaan pienehkö uros, hyvä karva, komea pää ja sopivan kokoiset korvat.
  • yhdistelmä KoiraNetissä:

Urosvalinnasta:

Vaikka minulla on ollut vuosia aikaa etsiä Pihkalle urosta, niin oikea tuli eteen vasta viime metreillä. Minun ensimmäiset kriteerit oli, että uros ei saa olla väriltään parkki eikä pitkäkarvainen. Toiseksi etsin terveystarkastettua, vähän käytettyä urosta. Sukusiitosprosenttikaan ei saa yhdistelmässä nousta liian korkeaksi. Lisäksi oli tiettyjä koiria, joita en halunnut enää kerrata yhdistelmässä kuten Fjällfarmens Cammo, joka on todella laajalle levinnyt uros ja Pihkan 4. polven sukutaulussa jo pari kertaa. Lisäksi yhdistelmälle piti saada Lappalaiskoirien jalostustoimikunnan hyväksyntä.

Minulla oli katsottuna Pihkalle mukava uros, mutta harmiksemme sillä todettiin silmätarkissa kaihi. Etsintä piti aloittaa alusta.Olin laittanut jtk:lle jo uroskyselyn menemään, kun sain kasvattajatutulta vinkin käyttämättömästä, vanhasta uroksesta. Päätin lisätä Oulan listalle jälkikäteen. Kovasti mietin sitä, ettei Oulalla ollut edes silmätarkkia, mutta päätin ottaa riskin, kun lpk:n Pevisa sen sallii. Pihka on kuitenkin tutkittu lähes kaikesta mahdollistesta ja vielä tervein paperein. Yhdistelmässä oli niin paljon muita hyviä puolia eikä se tutkittu koira aina takaa terveitä pentuja. Kävihän näin minun edellisessä pentueessa, johon geenitesteistä, silmätarkeista ja jtk:n suosituksista huolimatta tuli sokeuttava PRA.

Oulalla on 7 sisarusta ja ainoastaan yhdellä veljellä on pari pentuetta. Mielestäni on hyvä, että muillekin pentueen uroksille annetaan mahdollisuus suvun jatkamiseen, jotta pienen rodun geenikanta pidetään laajana. Varsinkin, kun kyseessä on jo iäkäs ja astumistaitoinen uros. Tiedetäänhän, että kaventunut geenikanta ja korkeat sukusiitokset lisäävät riskejä autoimmuunisairauksiin ja muihin perinnöllisiin sairauksiin. Pihkan ja Oulan yhdistelmässä sukusiitosprosentti on myös ilahduttavan alhainen. Vasta kuudennessa sukupolvessa kertaantuu ensimmäiset yhteiset sukulaiset. Olin myös myyty Oulan luonteelle. Vaikka se on peräkylän poika, eikä ole kulkenut ihmisissä, niin se oli oikein avoin ja helposti käsiteltävissä. Lisäksi muut, vähäisemmät kriteerit täyttyivät kuten väri, karvan laatu ja pituus (myöskään lähisuvussa ei ole pitkäkarvaisia) ja se, että Lappalaiskoirien jalostustoimikunta ei löytänyt terveysriskejä, jotka estäisivät yhdistelmän. Uskon myös, että Oulan reipas luonne sopii Pihkalle ja odotettavissa on ihmisystävällisiä ja moneen toimintaan sopivia pentuja.

Pitää kuitenkin muistaa riskit, joita jokaisesta yhdistelmästä löytyy. Oulan sukua on aika vähän terveystarkastettu, mutta kokonaisuudessaan se vaikuttaa aika terveeltä. Pahin kuitenkin on, että Oulan isän puolella on tätä toisen tyypin PRA:ta, joka ei näy geenitestissä. Lisäksi aina on vaarana HC eli kaihi, joka on lapinpororkoirien yleisin silmäsairaus. Pihkan puolella lähisuvusta löytyy mummon kilpirauhasen vajaatoiminta. Onneksi se on sellainen vaiva, että sen kanssa pystyy elämään oikealla lääkityksellä. Olen sitä mieltä, että aina löytyy yhdistelmistä jotakin "vikaa" jos tarpeeksi kauas ja syvälle katsoo. Tärkeintä kutienkin pitää rotu elinvoimaisessa ja geenipooli laajana, jotta porokoira rotuna säilyy tulevaisuudessakin.

Muutamia pentukyselyitä on tullut, varsinkin nartuista, mutta mitään lopullista ei ole päätetty. Katsotaan ensin, että millainen pentue pyörähtää maailmaan vai tuleeko niitä ollenkaan. Minulle saa laittaa viestiä, sähköpostia tai soittaa, mikäli olet kiinnostunut pennuista tai haluat kuulla lisää yhdistelmän koirista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti