perjantai 5. heinäkuuta 2019

Penna, virallinen pelastuskoira

14.6. järjestettiin PoLaPen ensimmäinen Virta eli viranomaistarkastus. Tarkastukseen osallistui meidän seurasta kaksi koiraa, saksanpaimenkoira Elli ja Jonna sekä Penna minun kanssa. Viranomaistarkastuksen suorittamisen jälkeen pääsee hälytysryhmään, joita kutsutaan Vapepan ja poliisin oikeisiin etsintöihin.

Perjantai oli lämmin ja hikinen, mutta onneksi oli edes pieni tuulenvire. Luulin, etten ottaisi testistä paineita, mutta täytyy sanoa, että jännitti kyllä melkoisesti, kun tulimme koepaikalle. Ensimmäisen 100m jälkeen minusta tuntui, että jätän koko testin kesken. Kuljimme alueen rajaavaa tietä pitkin niin, että Penna oli minulla liinassa ja toiveissa oli, että se nostaisi jäljen. Minun jännitys, ilman kuumuus ja liinassa kiinni oleminen vaikutti koiraan niin, että se raahusti minun perässä. Eteneminen tuntui todella epätoivoiselta, joten päästin Pennan liinasta. Tämän jälkeen homma alkoikin pelittää ja minun itsevarmuus palasi.

Kuvia toukokuisesta Virta-harjoituksesta
Alun sähläyksen jälkeen testi itsessään meni kuten odotinkin. Koira nosti vuorokauden vanhan jäljen (ilman liinaa) ja pari eksynyttä nuorta miestäkin löydettiin. Maasto oli helppokulkuista eikä kahden tunnin etsintä tuntunut vielä missään, kun muisti juoda tarpeeksi. Palautettakin saatiin lähinnä etsintäsuunnitelmasta ja kartturin käytöstä. Kalustetappioiltakaan ei tällä kertaa vältytty, kun Pennan kilikilikello tipahti metsään. Onneksi se ei ollut suuri menetys.

Minulle on aina ollut vaikeaa etsintäsuunnitelmien teko. Yritän ottaa liian monta asiaa kerralla huomioon jos tuulella ei ole selkeää suuntaa. Lisäksi haluan itse olla koko ajan selvillä siitä, että missä minä liikun ja kommunikointi kartturin kanssa jäi hiukan vähäiseksi. Toisaalta Pennaa on niin helppo lukea maastossa, että samalla ehdin pitää itsenikin kartalla.

PoLaPen virallinen pelastuskoira ja ohjaaja
Virallisten papereiden täyttämisen jälkeen todettiin, että meidän viranomaistarkastus oli hyväksytty. Jeee! Penna ja minä olemme toinen Suomen pohjoisimmista pelastuskoirista, kun Jonna ja Ellikin läpäisivät tarkastuksen muutamaa tuntia aikaisemmin. Pennalla ei ole hälytysvuosia montakaan jäljellä, kun se täyttää elokuussa jo yhdeksän vuotta. Päätin kuitenkin mennä Virtaan, koska sellainen mahdollisuus tuli. Tietääpä ainakin seuraavan koiran kanssa, että mihin kaikella harjoittelemisellä pyritään. Eikä koskaan ole liikaa etsijöitä maastossa, kun tosi paikka tulee.

Penna ilmaisemassa haukulla
löytynyttä maalimiestä
En voi kylliksi kiittää meidän hienoa treeniporukkaa. Hakua olisi hirveän hankala harjoitella yksin. 😄 Nyt on yksi tavoite saavutettu ja siinä pyritään pysymään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti