Onnea ja menestystä alkaneelle vuodelle!

Vuotta 2014 ollaan eletty jo monta päivää. Vuodenvaihde meni meän porukalla oikein rauhallisesti. Hipun ja Pennan kanssa käytiin iltalenkki juuri kello kuuden aikoihin, jolloin räiskintä ja pauke alkoi. Tytöt kävelivät rauhallisesti hännät kippuralla koko matkan kotiin. Hetken päästä kotipihalla räjäytettiin muutama pommi, jolloin Hippu hiippaili minun lähituntumaan hakemaan turvaa mutta ei silti mitään läähättämistä tai panikointia. Samaan aikaan Penna odotti keittiössä ruokakuppia kuola valuen. Kovimman räiskeen ajaksi lähdettiin ystävien luo, jossa ei pauketta juurikaan kuulunut eikä valoja näkynyt. Ivalossa käyttäydyttiin varsin siististi ilotulitteiden kanssa enkä minä ainakaan kuullut paukuttelua muuta kuin sallittuna aikana. Täytyy olla onnellinen, että omat koirat näyttävät selviävän uudesta vuodesta liikoja stressaamatta. Tiedän koiria ja muitakin eläimiä, joille uusi vuosi on yhtä tuskaa. Pennan Ruuti-siskolle ilta oli ollut ihan kauhistus. Toivottavasti Ruutin perhe keksii jotain helpotusta vuoden päähän. Tulkaa vaikka Ivaloon. :D

Mennyt vuosi oli varsin hiljainen oikeastaan kaikista koiratapahtumista. Muutamat näyttelyt käytiin Pennan kans ja silmäpeilauksessa mutta siinäpä se sitten olikin. Tietenkin treenattiin kummankin kanssa viikoittain ja sitä jatketaan edelleen. Vuoden kohokohta taisi olla kolmen viikon takainen astutus. Vieläkin odotellaan tulosten näkymistä. Joka toinen päivä tuntuu, että kyllä se on tiine ja sitten taas epäilen. Vielä ei kylkikarvat törrötä eikä tissitkään ole kuin vähän turvoksissa mutta on sillä selkä levennyt. Liekkö se sitten vain jouluherkkujen aiheuttamaa... Ultraa täytyy odottaa vielä pari viikkoa.

Nämä päät ja ilmeet ovat just minun makuun. <3 

Tälle vuodelle on monenlaisia suunnitelmia. Kaikki tietenkin riippuu nyt siitä, että jääkö Penneli vauvalomalle vai ei. Pennan tottistelu on sillä mallilla, että viimeistään syksyllä voitais kokeilla BH-koetta. Hipun kans olisi mukava käydä kokeilemassa ihan oikeita agilitykisoja kunhan keinun saa sujuvaksi. Hippu vaan on semmonen persoona, että koskaan ei tiedä, mitä se radalla tekee. No, eihän sole ku lähtiä käymään vaikka Saariselän "kotikisoissa". :) Aikaisemmin olenkin jo maininnut meän kevään lammaspaimennusleiristä. Siitäkin tulee ihan huippua! Ensi elokuussa on Maailman Voittaja-näyttely Helsingissä. Siellä olisi tosi hienoa käydä joko koiran kanssa tai sitten vaan katselemassa. Ei noin isoon näyttelyyn taida toiste päästä. Muutamissa lähinäyttelyissä yritetään käydä vaikka tapaamassa tuttuja. Hipun silmätkin vois peilauttaa toistamiseen ihan mielenkiinnon vuoksi. Katsotaan sitten vuoden päästä, että miten nämä suunnitelmat ovat toteutuneet.  Nyt kaamoksen keskellä haaveillaan auringosta, keväthangista ja ensi kesästä.

helmikuussa 2012

heinäkuussa 2012