Hyviä ja huonoja uutisia

Aloitetaan niistä huonoista. Jokin aika sitten Joikun siskolla ja Hipun emällä, Hattivatin Tonnalla, todettiin laajalle levinnyt harmaakaihi silmissä 9½ vuoden iässä. Todella ikävä uutinen. Kaihin muodostumiselle on voinut olla muitakin syitä kuin perinnöllisyys, mutta tämä tulos vain vahvisti sen, että Hippu menee silmäpeilaukseen tämän vuoden aikana. Ikäväähän tämä on myös Joikun jälkeläisille, mutta onneksi sillä itsellään on viime vuonna kaihista terveeksi peilatut silmät kuten sen Saksassa asuvalla Taikaviitta-veljelläkin.

Toinen ikävä uutinen on se, että Joiku on kärsinyt verikorvasta. Näyttää siltä, että sen vasen korva ei enää palaudu vaan jää lurpalleen. No, eipä se kolo komiassa haittaa. :)

Kolmas ja kaikkein huonoin asia on se, että pieni Poro-Kristiina on sairastanut. :( Perjantaina huomasin, että sillä on ihan kamalan kokoinen patti leuan alla. Kukaan eläinlääkäri ei oikein osannut sanoa, että mikä se on. Pienelle määrättiin nestemäistä antibioottia 0,25ml kaksi kertaa päivässä. Nyt patti on pienentynyt ja eiköhän se siitä parane. Onneksi pikkuneiti on ollut koko ajan reipas ja imenyt hyvin. Painokin oli poikien tasoa eli ei mitenkään jäänyt jälkeen muista, vaikka Alaskan Miina ja Petronella ovatki hiukan edellä. Kyllä se kovasti huoletti, että miten tässä mahtaa käydä. Onneksi ollaan voiton puolella.

Pentuosastolta onkin sitten muita hyviä uutisia vaikka kuinka. Makkarissa on käynyt PVR eli pentujen vapautusrintama. Pennut saavat minun kotona ollessa olla vapaana makuuhuoneessa mutta työpäivän ne vielä pysyvät pentulaatikossa. Viime torstaina laitettiin penneleille sirut. Musta poika kärsi piikityksen kuin mies, eikä sanonut sanaakaan. Muut meinasivat vähän protestoida mutta ei mitään järjetöntä huutoa. Perjantaina pakkasin koko konkkaronkan autoon ja suuntasin Sodankylään. Pennut matkustivat pahvilaatikossa takaosassa Pennan kanssa ja Hippu etupenkillä. Takapenkille oli laitettu pentulaatikon palaset. Hetken aikaa joku protestoi matkantekoa mutta yllättävän hiljaisesti taittui 160km. Eikä kukaan oksentanut, jee! :D

Sirut paikoillaan ja nimet annettuna.

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu 

Tässä hiukan videota sunnuntailta. Laatu ei päätä huimaa, mutta kyllä siitä näkee, että kaikki liikkuu. :)

Kiinteän syöminenkin on aloitettu. Ja mitäpä muuta ne porokoirat syövät kuin poroa! Hyvin näyttää maistuvan. Penna myös tykkää, kun saa nauttia kaikki lapsosten jämät. Sunnuntaina otettiin poskisolunäytteet isäehdokkaista, emästä ja pennuista. Eilen laitoin postiin ja tänään tuli kuittaus näytteiden perillemenosta. Tulokset luvattiin parissa viikossa, mutta toivottavasti ei tarvitse odottaa niin kauaa.

Siinä niitä poskisoluja nyt on ihan harjallinen

Viime viikolla jäikin päivitykset vähiin Porokoirakerhon kiireiden takia. Tänä vuonna järkättiin 20. paimennustapahtuma. Porokoirakerhon hallituksen jäsenenä ja sihteerinä olen aika tiukasti kiinni järjestelyissä. Tapahtuma on kyllä kevään kohokohta, vaikka nyt minun osallistuminen jäikin vain yhteen päivään pentujen vuoksi. Kisan voittajakoira, Uuno, tulee muuten meidän paliskunnasta. Se on isäntänsä kanssa voittanut kisan jo neljästi. Kyllä pujottalaiset osaa. ;)