Ponkun tyttöjä ja poikia

Vihdoin ja viimein sain alustavat tulokset geenitesteistä. Vieläkään ei ole mustaa valkoisella, sillä Mustin testin kanssa on jotain ongelmia ja tuloksen saanti kestää. Musti oli varmaan ainoa, jonka isästä olin varma ulkonäön perusteella, joten periaatteessa tulos on selvillä vaikka ei vielä paperilla. Pentujen ollessa parin viikon iässä, minulle tuli tunne, että kaikki pennut voisivat olla Ponkun. Ja niinhän siinä sitten kävi. Ponku on hieno uros ja olen todella iloinen, että nämä viisi riiviötä on olemassa.

Kaikesta huolimatta melkein tuli itku, kun kuulin, ettei Joikulle ollutkaan yhtään pentua. Astutus onnistui hyvin ja nalkissa olivat puolisen tuntia. Ehkä se vain on todettava, ettei vanhan koiran siemenet ole enää terässä. Todennäköisesti tämä jäi viimeiseksi yritykseksi ja Joiku pääsee kevään aikana sukukalleuksistaan. Onneksi on olemassa se yksi pentue ja Joikustakin on tullut jo ukki. Ehkäpä Pihlajamäen H-pojatkin pääsevät myös aikanaan jatkamaan sukua.

Pentuvaraustilanne on se, että toinen pojista on vapaana ja ehkä Poro-Kristiinakin. Poro-Kristiinan tilanne selviää viikonlopun aikana. Vielä ei ole tietoa, että kumpi poika on vailla omaa kotia. Minun pitäisi osata päättää, että kumpi lähtee Tampereelle harrastuskoiraksi, mutta en vain ole saanut tehtyä päätöstä. Ehkäpä se uusi omistaja tekee päätöksen itse, kun hakee pennun kotiin. ;) Petronella lähtee Tammelaan vanhemman porokoiranartun kaveriksi. Alaskan Miinan koti on Kolarissa ja se saattaa päästä jopa porohommiin. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että aika on mennyt ihan sairaan nopeaa. En olisi uskonutkaan, kuinka pian tämä penturumba on ohi.

Tässä nyt joitain kuvia viimeisen viikon tapahtumista. Edelleenkin koiranpentua on helpointa kuvata silloin, kun se nukkuu. :D

5 viikkoisina aloitettiin ulkoilu Sodankylän "mummolassa". Vasemmalla Petronella ja oikealla Iivo, takana Miina.

Pikkuväki tapasi pentuja ja pennut tapasivat pikkuväkeä. Kummipoika ja Poro-Kristiina tekevät tuttavuutta.

Levättiin aina tarpeentullen. Miina ja Miinan tassut <3

Viikolla käytiin myös pentutarkissa. Iivo, Nella ja tilapäisesti
pystyssä oleva korva, Musti ja Poro-Krisiina.

Musti opetteli pönötysseisonnan jaloa taitoa.

Usein leikitään leikkiä "montako pentua mahtuu samaan koirapetiin".

Joka päivä saadaan iltahepuleita, revitään emäntää sukasta, kiusataan äitikoiraa,
pissaillaan lattialle ja opetellaan kaikkea muutakin tärkeää, mitä koiranpentujen tulee elämästä tietää.
Kuvassa Poro-Kristiina ja sen todellinen riiviöluonne. :)

Edelleenkin voi ottaa yhteyttä, mikäli olisit kiinnostunut Mustista tai Iivosta. Katsotaan sitten, että löytyykö jäljelle jääneelle pojalle juuri oikeanlainen koti. Ensimmäiset tytöt lähtevät jo viikon päästä. Ääk! Täytyy alkaa valmistautua jo henkisesti eron hetkeen.