Hulabaloo elokuu!

Kauhean kauan on viimeisestä päivityksestä. Koko elokuu on ollu menoa paikasta toiseen. Tässä vähän päivitystä meän tapahtumista.

Elokuun ekana viikonloppuna lähettiin Hipun kaa laatureissulle Tornioon. Tarkoituksena oli korkata kisaura agilityssä. Mulla oli kaksi isoa jännitysmomenttia, joista ensimmäinen oli Hipun säkäluokan mittaus. Meidän onneksi tuomari mittasi Hipun medi kokoiseksi, mutta joudumme käymään vielä parin tuomarin mitattavana, ennen kuin meän kisaluokka on varma. Toinen paniikin aihe oli keinu. Hippu ei tykkää keinu-esteestä, joten etukäteen jännäsin, että päästäänkö rataa edes loppuun jos radalla on keinu. Täytyy sanoa, että meillä oli tuuriakin matkassa ihan roppakaupalla. Kahdella ensimmäisellä radalla ei ollut ollenkaan keinua!

Minä olin ihan jäässä ensimmäiselle radalle lähdettäessä. Rata meni yllättävän hyvin ja lopputuloksena oli virheetön rata 0.28 sekunnin yliajalla. Yllätys oli suuri, kun me voitettiin koko lähtö. Myöhemmin on harmittanut tuo pieni yliaika. Jos olisin ottanut edes yhden vähän nopeamman juoksuaskeleen, niin oltais alitettu ihanneaika. Toinen rata tuntui paljon paremmalta kuin ensimmäinen ja tajusin jopa juosta. :) Siitäkin saatiin 0 virhettä ja alitettiin ihanneaika. Voiton lisäksi saatiin ensimmäinen LUVA! LUVA on luokkavaihtoon oikeuttava nollatulos. Niitä tarvitaan kolme niin voi siirtyä seuraavalle tasolle. Kolmannelle radalle tuli sitten se meän kauhistus eli keinu. Se menikin yllättävän hyvin, mutta sen jälkeen minun pakka sekosi ihan täysin ja saatiin muutama virhe ja yliaikaa. Positiivista kuitenki oli, että kaikilta kolmelta radalta tuli tulos eikä yhtään hylkyä. Kyllä tuo Hippu on ihan mahtava harrastelukoira! Seuraavaksi kisataan sitten Rovaniemellä syyskuun puolessa välissä.

Hipun voittama ruusuke oli hieno!

Hippulainen rentoutuu kisaviikonlopun jälkeen.

Helsingin reissu tuli sitten heti seuraavalle viikonlopulle. Kyllä vain oli Maailman voittaja-näyttely aikamoinen kokemus. Porokoiriakin oli yli 200 ilmoitettu ja vain muutamia oli jäänyt pois. Pääsin juoksemaan kehässäkin muutaman kierroksen Neslan (Hattivatin Della) kanssa. Tuloksena oli EH eli erittäin hyvä ja siihen oltiin omistajan kanssa oikein tyytyväisiä. Etelän reissulla näin myös Tuhkaa Tampereella. Se on kyllä edelleen oikea hurmuri! Kuvissa Tuhka näyttää jo isolta ja aikuiselta koiralta, mutta livenä se on vielä ihan pentu eikä edes kovin iso. Tuhkan ja laumakaverin, Mahlan, oma treeniblogi löytyy osoitteesta http://mahlavirtaa.blogspot.fi/.

Tuhka 6kk

Loman jälkeen piipahdin muutaman päivän töissä ja taas lähdettiin reissuun. Tällä kertaa suuntana oli Taivalkoski. Taivalkoskella oli ryhmänäyttely, jonka yhteyteen oltiin järjestetty Porokoirakerhon vuosikokous. Penna edellisestä näyttelykäynnistä oli kulunut jo yli vuosi. Oli kyllä tosi mukava pyörähtää kehässä pitkästä aikaa. Harmillisesti porokoiria ei vaan ollut kovin montaa. Mari Lackman antoi Pennasta seuraavanlaisen arvostelun:

"4vuotias, riistanvärinen, pitkällä askeleella liikkuva. Hyvä pää, hieman kookkaat korvat, hyvät rungon mittasuhteet, luuston vahvuus ja kulmaukset. Erinomaiset käpälät. Pehmyttä selässä seistessä ja liikkeessä. Liikkeessä pyrkii kantamaan häntäänsä hieman turhan korkealla. Pehmeähkö karvanlaatu tänään. Erinomainen tyyppi." AVO ERI1

SA:ta tuomari ei tällä kertaa antanut. Hän toivoi, että koira olisi ollut tiiviimmässä ja jämäkämmässä kunnossa. Taisi siihen vähän syynä olla se häntäkin. ;) Mie olen kyllä oikein tyytyväinen arvosteluun. Penna olisi saanut olla minunkin makuun hiukan paremmassa lihaskunnossa, mutta pentujen jälkeen lihaksisto ei ole vielä täysin palautunut ja kesän hellekeleillä lenkkeilykin on jäänyt aika vähiin. Lisäksi juoksun jälkeinen valeraskaus oli aiheuttanut hieman turvotusta. Pieni näyttelykärpänen taisi taas puraista. Pahoin pelkään, että karva ehtii lähteä ennen lokakuuta, jolloin Oulussa olis jälleen Lappalaiskoirien erikoisnäyttely. Seuraavat näyttelymahdollisuudet taitavatkin olla sitten vasta ensi keväänä. Hox! Korjasin erkkarin ajankohdaksi lokakuu eikä marraskuu.

Pennan poseeraus. Näyttelyhihna tuli harmillisesti myös kuvaan.

Penna reissukaverin, Narun (Suopunkitytön Elleskappi), kanssa.
Naru oli porokoirien kaunein ja hienosti vielä kaikista näyttelyn pystykorvaroduista toiseksi kaunein. :D 

Porokoirakerhon vuosikokous ei ollut tälläkään kertaa mikään yleisömenestys. Asiat saatiin kuitenkin päätettyä ja minä luovuin sihteerin salkustani sekä 8 vuotta kestäneestä hallituspaikasta. Haikein mielin hyvästelin kaikki hyvät tyypit, mutta aikansa kutakin. Uskon, että tulen vielä olemaan kerhon toiminnassa mukana, mutta nyt täytyy vähän vetää henkeä. Lupasin kuitenkin autella tyttöjä, mikäli tarvitsevat apua tai henkistä tukea esim. paimennustapahtuman järjestämisessä.

Muita elokuun merkittäviä tapahtumia on ollut mm. ensimmäisten pujottalaisten saavuttama 6kk ikä. Kohta ne alkavat olla teinikoiria eikä enää mitään pentuja. Tänään kuulinkin, että Petronella eli Nella on aloittanut jo ensimmäisen kiimansa. Täytyy sanoa, että Nella on varhaiskypsä yksilö. Pennan ensimmäinen juoksu taisi olla n. 10kk iässä. Olen kesän aikana nähnyt kolme viidestä pennusta ja toiveissa olis nähdä myös Kolarissa asuva Alaskan Miina ja Pudasjärven Poro-Kristiina ennen kuin täyttävät vuoden. Oikein olen ollu tyytyväinen kaikkiin pentuihin ja ilmeisesti myös heidän omistajatkin. :)

Myös Penna ja Joiku ovat viettäneet merkkipäiviä. Penna täytti 4 vuotta ja Joiku täyden 10 vuotta. Aika menee ihan hurjan nopeaa!

Surullisiakin uutisia on ollut. Joikun emän ja Hipun mummon, Tiggal Ruska-Mallan, maallinen vaellus päättyi elokuun alussa, muutamaa päivää vaille 16 vuoden iässä. Malla-mummo oli kyllä mahtava koira. Se oli koira, joka sai minut ihastumaan porokoiriin. Minulla oli ilo esittää se muutaman kerran näyttelyssä. Tai no, ei sitä tarvinnut esittää, vaan se esitti itse itsensä. :) Koira, joka todella nautti esiintymisestä ja oli aina valmiina kuin partiolainen.

RIP Tiggal Ruska-Malla 1998-2014