Renne, 2 vuotias komistus

Pujotan kennelin sijoitusuros, Renne, täytti 22.4. kaksi vuotta. Renne, eli tuttavallisemmin Kamu, tuli minun omistukseen ilman suurempia suunnitelmia ja ihan pelkän tunteen perusteella. Onneksi löysin pennulle huipun sijoituskodin Kittilästä eikä heräteostosta ole tarvinnut katua. 😊

Kamu, iloinen pentu 

Kamun emä on rotuunotettu Riitu, johon olen tutustunut jo pentulaatikossa. Riitu on tyypiltään erinomainen, vankkaluustoinen narttu, jota olen saanut käyttää muutaman kerran näyttelyssä. Riitu on vieraille hiukan pidättyväinen ja oma emäntä onkin sille kaikki kaikessa. Vanhemmalla iällä siitä on tullut omistajalleen luottokaveri porotöihin. Riitun emä on minun "kummikoira", Jalakapojan Niehku, johon olen myös tutustunut ihan pienenä. Itseasiassa olin avustamassa Jalakapojan kennelin Leilaa, kun Niehkua ja muita N-pentuja laitettiin alulle. Riitun isä on Norjasta Käsivarteen työkoiraksi tuotu Zebu. Zebu oli kehuttu porokoira. Zebulla on Suomessa ainakin yksi rotuunotettu pentu toisen nartun kanssa.

Kamun isä on komea Suopunkitytön Tupla-Majuri. Majuri on voittanut Porokoirakerhon paimennuskisan 2017 ja muinakin vuosina on tullut hyviä sijoituksia. Majuri on Sallassa poro- ja lammastilan koirana. Olen nähnyt Majurin muutamia kertoja näyttelykehässä. Siellä sen iloinen hännänheilutus on tehnyt minuun vaikutuksen. Myös Majurin suku on minulle tuttua ja olen tavannut useat sukutaulun koirat henkilökohtaisesti. Valitettavasti Majurilla todettiin kaihi vuosi pentueen syntymän jälkeen.

Kamun komeat vanhemmat, Majuri ja Riitu

Tiina on harrastellut Kamun kanssa kaikenlaista paimennuksesta ja näyttelyistä ihan metsästykseen ja kalastukseen saakka. Koira itse ei kalasta, mutta on siihen hyvä seuralainen. 😉 Kamu on innokas paimen ja Tiina joutuukin tekemään paljon töitä, että löydettäisiin myös jarrut. Nyt annetaan Kamun rauhassa aikuistua ja suunnitellaan seuraavia näyttelyitä vähän myöhemmin. Tulevaisuuteen voisi miettiä luonnetestiäkin. Alla Kamun arvostelut muutamasta käydystä näyttelystä. 

Kemijärvi 24.3.2018, Tuula Pratt

"Riittävä rintakheän pituus, oikea pään kiila, alaskiinnittyneet hieman pehmeät korvat. Hyvä kaula, riittävät kulmaukset. Erinom. selkälinja, hyvä hännänkiinnitys. Ahtaat takaliikkeet ja kaikenk liikunta saisi olla voimakkaampaa ja ulottuvampaa, pehmeä turkki." Jun EH1

Rovaniemi 4.8.2018, Kirsi Honkanen
"Hyvän kokoinen, kompakti uros, vaikuttava sukupuolileima. Kookkaat haja-asentoiset korvat, voimakaspiirteinen pää, erinomainen kaula ja ylälinja. Ajoittain korkea asentoinen häntä, erittäin hyvä eturinta, sopivan täyteläinen runko, erinomainen raajaluusto, hyvät kulmaukset, takaraajoissa ulkokierteisyyttä. Liikkuu hyvin sivulta katsoen, vielä kapeasti takaa, kaunis karvapeite, miellyttävä kehäkäytös." Jun EH1

Pello 2.3.2019, Tuula Savolainen
"1v10kk, koon ylärajalla. Antaa ilmavan vaikutelman vielä. Vahva pää, hieman alas asettuneet korvat, jotka voisivat olla pienemmät. Hyvä etuosa ja raajaluusto. Hieman kapea lantio ja liikkeessä korkealla kannettu häntä. Kapeat takaliikkeet, tasaisemmat sivusta" Nuo H

Kamun poseeraus Pellon näyttelyn jälkeen

Zebun tuntemattomien sukujuurien vuoksi, Kamu tullaan luustokuvaamaan ja geenitestaamaan useammasta perinnöllisestä sairaudesta ennen kuin sitä tarjotaan jalostukseen. Myös Majuri-isän kaihi asettaa rajoituksia jalostukseen. Silmät Kamulta on jo tarkattu kerran (mutta ei viimeisen kerra) ja niistä löytyi vaaraton PPM, mikä ei estä jalostuskäyttöä. Minulla tekisi mieli teettää siitä myös MyDog geenikartoitus, mistä näkisi, että poikkeaako se geeneiltään porokoirien valtalinjasta. Kamulla on kaksi veljeä, joista toinen asuu Ruotsissa ja toinen kotikoirana Angelissa. 

Legendojen kuulumiset

Pujotan kennelin ensimmäiset pennut täyttävät pian 5 vuotta! Tässä pieni päivitys legendojen kuulumisiin.

Kolarilainen Alaskan Miina eli Eppa pärjäilee joten kuten PRA-diagnoosinsa kanssa, vaikka näköä ei olekaan kovin paljoa jäljellä. Eppa on saanut koirakaverikseen Poikkikorvan kennelistä Pykälän eli Ellin, joka nuoruuden innolla pitää Epankin liikkeellä.

Petronella eli Nella tai Neppu on muuttanut osa-aikaiseksi rovaniemiläiseksi ja kulkee emäntänsä kanssa ympäri poronhoitoaluetta töiden perässä. Nyt on Nepulla ja Lupolla sekä isäntäväellä lyhyempi matka Inarijärvelle mökkeilemäänkin. Nella on korkannut kisakentät rally-tokossa ja hyväksyttyjä tuloksiakin on plakkarissa. Nellan kanssa on harrastettu myös noseworkia sekä kaikenlaista muuta tärkeää, kuten emännän ulkoiluttamista. Nellan silmät on tarkastettu helmikuussa  2018 uudemman kerran terveeksi. Nepulla on ilmennyt pienissä määrin virtsankarkailua, johon on nyt lääkitys. Todennäköisesti tämä johtuu steriloinnista, minkä sivuoireena on joskus virtsankarkailuoireita eikä siis ole perinnöllistä.

Nella (oik.) tyttärensä Lupon kanssa Inarilla.

Poro-Kristiina eli Krisu vaihtoi kotia puolitoista vuotta sitten. Edellinen isäntä laittoi lampaat pois ja ajatteli, ettei koiralle ole mielekästä elellä pelkkänä pihakoirana. Onneksi Krisu löysi maailman parhaan kodin etelä-pohjanmaalta. Siellä Krisun tärkeänä tehtävänä on pitää seuraa emännälleen sekä vahtia isoja tiluksia. Krisu tulee oikein huvin juttuun lasten kanssa ja talon kissojen kanssa.

Krisu <3

Krisu tärkeissä laaduntarkkailu tehtävissä. :)

Iivo eli Tuhka on muuttanut perheensä kanssa omakotitaloon Ylöjärvelle ja harrastaa edelleen ahkerasti. Tuhkan päälaji on tunnistusjälki ja Leena tekeekin paljon erilaisia hajujuttuja Tuhkan kanssa. Viime syksynä he pääsivät myös pelastuskoiraporukkaan ja suunnittelevat jo peruskokeisiin osallistumista. Jälkikokeisiin onkin varmasti helppo osallistua, onhan Tuhkalle tehty vaikeita jälkiharjoitteita jo useiden vuosien ajan. Lisäksi Tuhka on ottanut pari virallista agilitystarttiakin sekä pyörähtänyt näyttelyssä sekä jalostustarkastuksessa. Pieni ja kevyt eli pikkupoikahan se Tuhka on, mutta sitäkin suloisempi.

Penna Tuhka-pojan kanssa Ivalossa 2017

Kyllä äidin ja pojan tunnistaa.

Musti eli Cáhppe elää edelleen Inarin Angelissa lähinnä kotikoirana ja pihavahtina. Omistajiensa mukaan se on viisain koira, mitä heillä on ollut. 😊 Cáhppe kävi lokakuussa 2017 silmäpeilauksessa ja silmät todettiin terveiksi.

Kaikki legendat ovat silmäpeilattu ainakin kerran, mistä olen oikein iloinen, vaikka kaikkien kohdalla tulokset eivät olleetkaan toivotunlaisia. Kolmelta on kuvattu myös lonkat ja kyynärät sekä kahdelta selkä. Pitää siis kiittää omistajia aktiivisuudesta. Tärkeintä kuitenkin on, että jokaisella kasvatilla on koti, missä saavat viettää hyvää koiranelämää.

Ei pentutehtailulle!

Syksyn mittaan luettiin niin lehdistä kuin sosiaalisesta mediasta ikäviä uutisia pentutehtailuista. Nämä uutiset koskettivat myös lappalaiskoiria. Pentutehtaita ei ole pelkästään ulkomailla tai pienien rotujen keskuudessa, niitä löytyy myös Suomesta ihan meidän kotimaisten rotujen piiristä. Lappalaiskoirat ry pisti pystyyn kampanjan paperillisten, puhdasrotuisten koirien puolesta. Minäkin haluan osallistua tähän omalta osaltani ja kehotankin kaikkia pennusta haaveilevia miettimään, mistä pennun ottaa. Meiltä Suomestakin löytyy löytöeläinpaikoista kodittomia koiria, mikäli haluaa jonkun kodittoman pelastaa.

Mistä sen pentutehtaan sitten tunnistaa? Yleensä pentuja myydään jotain muuta kuin virallisen pentuvälityksen kautta. Tunnusomaista on se, ettei ostajaa päästetä näkemään kasvattajan tiloja vaan pentu luovutetaan jossain muualla esim. parkkipaikalla. Pentutehtaissa on usein myös useita eri-ikäisiä pentuja kaupan. Se, että kuvissa näkyy muutakin ympäristöä kuin pelkästään pentuja, on hyvä merkki. Hyvin hoidettu pentu on puhdas, madotettu, eläinlääkärin tarkastama ja terve.

Blogi heräilee horroksesta - oman lauman kuulumiset

Kamalan pitkä aika on mennyt viimeisestä oikeasta päivityksestä. Nyt voi jo sanoa, että vuodet ovat hurahtaneet ihan hurjaa vauhtia. Kyllä me vielä täällä ollaan ja kaikkea touhutaan. Tässäpä vähän päivitystä meän kuulumisista.

Hippu-Hilippa-Hippulainen

Muori täytti jo 10 vuotta maaliskuun lopussa. Harmaata alkaa olla kuonossa yhä enemmän mutta vauhtia riittää ja haukku raikaa. Hippu on jäänyt vuosi sitten eläkkeelle aktiivisista harrastushommista. Hipun kanssa kisattiin agilityssä yli 9 vuotiaaksi ja saavutettiin omat tavoitteet, kun noustiin lopulta medi kolmosiin. Kolmosissa kisattiin muutaman kerran, mutta pikkumustan vauhti ei riittänyt kovatasoisessa medi luokassa. Lisäksi ohjaaja, eli minä, yritti sabotoida kisaamista mm. myöhästymällä rataantutustumisesta ja opettelemalla väärän radan. 😬 Nyt, kun ei ole vuoteen kisattu, niin pieni kaipuu on kyllä tullut agilitykisoihin.

Syksyllä Hippu on alkanut hiukan sairastella. Vanhuus ei siis tule yksin. Sillä todettiin krooninen haimatulehdus, jota yritetään parannella ruokavaliolla. Joulunakaan ei tipahdellut ylimääräisiä herkkuja ja nyt Hipun maha on ollut paremmassa kunnossa. Toivottavasti saamme pitää muorin vielä pitkään meidän kanssa. ❤

Hippu ja Penna Norjassa kesällä 2018. Copy MinnaP

Penna-Penneli

Penna täytti elokuussa 8 vuotta ja voi paksusti. Ruokahalu on ihan mahdoton, mutta minä yritän parhaani mukaan pitää sen linjoja kurissa. Pennan kans lopetettiin agsaaminen, kun totesin sen tykkäävän PEKO- eli pelastuskoirahommista enemmän. Tämä harrastus on avannut minullekin uuden maailman vapaaehtoistoimintaan.

Inariin perustettiin Pohjois-Lapin Pelastuskoirat (PoLaPe) talvella 2017, mikä mahdollisti pelastuskoirakokeiden pidon täällä pohjoisessa ja harrastamisesta tuli tavoitteellisempaa. Ekat haun peruskokeet oliki jo toukokuussa 2017. Pennan kans käytiin suorittamassa peruskoe ilman ongelmia, vaikkakin ohjaaja oli jännityksestä jäykkä kuin rautakanki. Haun loppukoe oli vuorossa syksyllä 2017. Penna on erittäin varma ilmaisia ja käyttäytyy nätisti maalimiehellä, joten kokeisiinki voi mennä melko levollisin mielin. Vuosi 2018 toi PEKO-harrastukseen uusia haasteita, kun Virta-testiin (viranomaistarkistus) vaadittiin myös jäljen peruskoe. Tässä vaiheessa mietin, että jatkanko pelkkää harrastelua vai tähtäänkö Pennan kans oikeasti hälytyskoiraksi. Juhannuksena ajoin sen kanssa ensimmäiset jäljet ja yllättävän helposti sain opetettua myös esineiden ilmaisun. Oman yhdistyksen kokeet olivat syyskuussa ja siellähän me sitten käytiin jäljen peruskokeessa. Esineitä löyty 3/4 ja koe oli läpäisty. 😄 Samana iltana, kamalassa vesisateessa, oli vielä onnistunut haun taidontarkistus. Kaksi koetta samana päivänä antoi varmuutta siihen, että kyllä tuo Pennelin kanssa olisi mahdollisuus läpäistä Virta-testikin ja päästä oikeaksi häly-koiraksi. Saapa nähdä, vanheneeko koira käsiin ennen kuin uskalletaan Virtaan.

Penna tärkeänä suoritetun haun loppukokeen jälkeen. Copy MinnaP

Pennan silmät peilattiin syksyllä 2017 terveiksi. Muutenkin se on ollut terve, mutta viime syksynä siltä piti poistaa pieni nisäpatti. Poiston yhteydessä todettiin, ettei se ollut mikään kasvain, vaan vaaraton nestekysta.

Etäjäsenet ja pentusuunnitelmat

Joiku köpöttelee edelleen eteenpäin, vaikka ikää on jo yli 14v. Ortopedi joutui operoimaan Joikun etujalan vuosi sitten mutta siitäkin teräsvaari selvisi.

Pihka, Pihlajamäen Raunikki, on terveystarkattu hyvin tuloksin. Lisäksi Pihka kävi pyörähtämässä luonnetestissä ei-niin-hyvin tuloksin. Pihka elelee "omassa kuplassa", jossa ei tarvitse puolustaa itseään eikä esittää kovista, koska kaikki ihmiset ovat kivoja. Onneksi hermorakenne oli plussalla eikä minkäänlaista paukkupelkoa ollut. Pihkan kaikki tulokset löytyvät KoiraNetistä. Olen suunnitellut Pihkan pennuttamista maaliskuun juoksusta, mikäli sopiva uros löytyy. Uroksen löytäminen ei tunnu olevan kovinkaan helppoa Pihkan suvun ja minun kriteerien takia.

Penna, Pihka ja Hippu syyskuun sateessa. Copy MinnaP

Pujottalaisiin on liittynyt myös uusi sijoitusuros Renne. Tuttavallisemmin Kamu asuu emäntänsä, Tiinan, hyvässä hoidossa Kittilässä. Kamu on voimakas uros, joka on paimennellut jonkin verran lampaita ja poroja, käy isäntänsä kanssa verkoilla ja onpa sille ammuttu metsokin. Kesällä tehdään luustokuvat ja otetaan geenitestit, jonka jälkeen aletaan miettiä mahdollista jalostuskäyttöä.

Kamu oli oikea muhku pentu varustettuna valtavilla korvilla.
Copy Jaakko Tapio

Kamusta on kasvanut nuori ja komea uros.

Pujottalaisilla menee siis ihan kivasti Ivalossa. 😊 Meidät löytää myös Instagramista nimellä @puljum. Pistäpä seurantaan. 😉

Legendaariset 3 vuotta!

Paljon onnea Eppa, Krisu, Nella, Cáhppe ja Tuhka, ainutlaatuisen legendaariset pennut!

Tässä pieni video, jossa pentuelämä on vasta aluillaan. Tätä videota katsomalla tulee melkoinen pentukuume ja jopa pieni haikeus tuota pentuaikaa kohtaan. Olihan ne oikeita rakkauspakkauksia. :)

Onnea uudelle, alkavalle vuodelle 2017!

Blogissa on ollut melko hiljaista kiireisen syksyn vuoksi. Koirien kanssa on ollut vähempi toimintaa, mutta porojen kanssa sitäkin enemmän. Lupaan päivittää syksyn kuulumiset heti tammikuussa. Nyt vain nautimme vuoden viimeisistä päivistä ja toivomme, että uuden vuoden juhlijat räiskivät raketteja maltillisesti. Tässä kuitenkin hyvä ohje kaikille koiranomistajille.

Kuva Facebookista

Kiitos kasvattien omistajille aktiivisesta vuodesta. Vastoinkäymisistä huolimatta, kaikille oikein koiramaista vuotta 2017!

Erikoisnäyttelyn jälkitunnelmat

Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyn kuulumiset ovat ihan kokonaan jääneet kirjoittamatta. Kaiken kaikkiaan kiva näyttelyreissu, vaikka Epan ikävä silmätarkastustulos hiukan masensikin tunnelmaa. Oli tosi mukava nähdä ihmisiä ja koiria, joita en ollut nähnyt aikoihin, kuten Eppaa, Nellaa ja Nellan pentua Luppoa. Pihkan kanssa pyörähdin kehässä ja lisäksi esitin pari hattivattilaista eli Hattivatin Dellan ja Hattivatin Sammaleisen. Sammaleinen eli Noita veikin lähestulkoon koko potin ollen PN1, VSP, ROP-Vet ja BIS-Vet eli porokoirien paras narttu, vastaavan sukupuolen paras (uros oli rotunsa paras), rotunsa paras veteraani ja näyttelyn kaunein veteraani. Jee! Kiitos Tintille, että sain esittää Noidan. Se oli varmaan minun eka ja vika kerta best in show kehässä. :)

Pihka oli suuressa, 15 nartun, junnuluokassa. Vielä ei ollut Pihkan turkki parhaimmillaan, mutta oikein mukavan arvostelun se silti sai. Se käyttäytyi näyttelyalueella ja kehässä oikein nätisti. Tykkään sen luonteesta kyllä kovasti. Vaikka se ei olekkaan ihan hirveästi käynyt suurissa tapahtumissa ja paikoissa, niin tosi lunkisti se ottaa kaikki uudet jutut.

Pihlajamäen Raunikki 1v 5kk

Tuula Prattin arvostelu oli oikein Pihkan näköinen ja kuului seuraavasti:
"Hyvä korkeuden- ja pituuden suhde, melko terävä kuono-osa, alakiinnittyneet korvat. Ei kovin voimakkaasti mutta tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä rintakehän tilavuus, pituutta voisi olla enemmän. Hyvä hännänkiinnitys. Ahtaat takaliikkeet, liikkeessä voisi olla enemmän voimaa ja ulottuvuutta. Olisi edukseen olla jäntevämmässä kunnossa. Pehmeä turkki" JUN EH

Pihkan kanssa kehässä.

Pujotan Petronella eli Nella kävi edustamassa pujottalaisia kehässä. Oikein hienosti Kirsi kipitti Nellan kanssa saaden arvosanaksi erittäin hyvän tosi hyvällä arvostelulla. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Erinomainen pituus rungossa, raajakorkeutta voisi olla enemmän. Oikean muotoinen pää, aavistuksen pyöreät silmät, hyvä kaula. Tasapainoisesti kulmautunut. Syvä rintakehä, pehmeyttä selkälinjassa. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkeessä hyvä ulottuvuus. Pehmeä turkki. Olisi edukseen tiiviimmässä kunnossa" AVO EH

Pujotan Petronella

Näyttelyn lomassa ehdittiin ottaa myös "perhekuvia". :)

Eppa ja Penna, tytär ja äiti. Kyllä niissä samoja piirteitä on.

Eppa, Penna ja Nella. Äiti näyttää tyttäriensä välissä melko rimpulalta. :)

Penna-mummo, Luppo (Luppoarnikki) ja Nella-äippä. Narttuja kolmessa sukupolvessa.

Kyllä noista Pennan tyttärien korvista, pään mallista ja ilmeistä löytyi yhtäläisyyksiä. Tietenkin erilaiset väritykset tekevät niistä ensi alkuun erinäköiset. Ihanaa, että sekä Eppa että Nella oli paikalla yhtäaikaa, niin tytöt saatiin samaan kuvaan. Olipas Nellan tyttö, Luppo, hellyyttävä pikku pentu korvakarvoineen. Voi, voi... Pennun paijailu ei tehnyt ollenkaan hyvää minun pentukuumeelle.

Penna steriloitiin viikko erkkarin jälkeen. Haava on jo parantunut ja nyt sitten koira totuttelee elämään ilman kohtua ja valeraskauksia. Keväälle ja kesälle onkin jo paljon suunnitelmia, kun ei tarvitse pitää pentulomaa harrastuksista.