Elokuun seikkailut vol. 1

Blogin päivitys on nyt jäänyt ihan unholaan kaikkien kiireiden keskellä. Viimeinen puolitoista kuukautta on mennyt ihan siivillä. Heinäkuussa ilmat suosivat koiria mutta ei niinkään emäntää, joten innostuttiin jopa käymään pari kertaa kentällä treenaamassa agilityä. Tässä pieni tiivistelmä meän elokuulta.

Heinäkuun lopussa treffattiin pikaisesti Pujotan Petronella, joka oli menossa kotiväkensä kanssa Inarille lomailemaan. Nella vaikuttaa kyllä varsin mainiolta pakkaukselta. Ja nättikin se on, vaikka olenkin jäävi sanomaan. Nella on perinyt Pennalta varsin voimakkaat valeraskaudet. Se ei tietenkään ole mukavaa, mutta ilmeisesti asian kanssa pystytään elämään, kun se ei haittaa liiaksi normaalia elämää.

Pujotan Petronella

Nellan häntä ei lakannut heilumasta ollenkaan :)

Elokuun alkupuolella minä lomailin ja koko viikko olikin pyhitetty koirille. Yhtenä ohjelmanumerona oli käynti Saajomannussa, Pellossa. Mäntyranta-Mustosen Minna pitää siellä lammas- ja porotilaa. Saajomannussa saa käydä kesällä treenaamassa lammaspaimennusta ja talvella poropaimennusta. Minä olin varannut paikan iltapaimennuksesta kummallekin koiralle. Kumpikin toimi jälleen odotusten mukaan. Penna karkasi kolmesti pois aidasta eikä olisi halunnut tehdä mitään päkäpäitten kanssa. On mulla siinä paimenkoira! Onneksi tiedän, että porojen kanssa se pelaa paremmin ja on jopa siitä hommasta kiinnostunut. Hippu toimi omaan tapaansa kovasti haukulla painostaen. Minä sain siirtyä parttion etupuolelle ja Hippu pysyi lampaiden takana yrittäen jopa hiukan tasapainottaa. Tällä kertaa pyöritettiin lambeja pelkästään aitauksessa eikä ehditty metsäpaimeneen, mikä olis tehnyt varsinkin Pennalle oikein hyvää. No, toisella kertaa sitten.

Saajomannun emännät päivälevolla

Paimennuksen jälkeen pidettiin yksi lepopäivä. Seuraavaksi suunnattiin Hipun kanssa Rovaniemelle agilitykisoihin. Rovaniemellä oli kakkosten iltakisat. Eka rata tuntui oikein kivalta, mutta voi herttinen, miltä se näytti videolla. Ihan turhaa odottelua ja hidastelua. Eihän se koirakaan kulje jos emäntä ei kulje. Lopputuloksena oli kuitenkin virheetön ratasuoritus mutta yliaikaa 3,09 sekunttia. Saatiin me silti pokata ykköspalkinto. Toinen rata ei sitten sopinutkaan meille ollenkaan. Siinä oli paljon yksittäisten esteiden kiertoa ja siihenpä se Hipun vauhti sitten yleensä tyssää. Ei ollut suuria odotuksia radalle mentäessä ja hylkyhän sieltä tuli. Hyvä kokemus sinäänsä ja tietääpä taas, mitä pitää treenata. Enemmän pitäisi myös videoida ratasuorituksia, jotta niistä voisi oppia jotain.

Kiitos kuvista Reima Mukkalalle

Keinu ei todellakaan ole Hipun lemppari este :)

Todistetusti yksi onnistunut takaaleikkaus. 

Kyllä se sinne oikeaan suuntaan kääntyi eikä ohjaajakaan törmännyt esteeseen.

Ykköspaikalla meinaa hymyilyttää.

Lomaviikko sisälsi myös marjastusta, sienestystä ja pienien koiranpentujen tapaamisen. Ystävälläni oli 10 kappaletta 6 viikon ikäistä porokoiranpentua. Kyllä olen ihan tyytyväinen, että Legenda-pentuja oli vain viisi kappaletta. :) Tässä oli vasta puolet elokuun tapahtumista, joten jatkokertomusta tulee piakkoin.