Elokuun seikkailut vol. 2

Elokuun viimeisenä viikonloppuna meillä oli vielä kova koitos edessä Hipun ja Pennan kanssa. Ensin oli Pennan näyttely ja seuraavana päivänä vielä agikisat kummankin koiran kanssa. Jostain se koira aina aavistaa, että näyttelyyn ollaan menossa ja aloittaa karvanlähdön. Näin kävi jälleen! Huomasin pari viikkoa ennen Rovaniemen ryhmänäyttelyä, että joitain irtokarvoja irtoaa Pennan kyljistä. Ajattelin, ettei se ehdi kaikkia tiputtaa jos en harjaa sitä ollenkaan. Vasta näyttelyaamuna harjasin siitä isoimmat karvat pois, mutta eipä sille voinut juuri mitään tehdä, koska kaikki karvat olivat ihan irti. Melkein hävetti viedä sitä arvosteltavaksi, kun karvat vain pölisivät meidän jälkeen. Tuomarina oli Leni Finne ja arvosteltavia lapinporokoiria hurjat 27 kpl. Tässä meidän arvostelu:

"Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Hieman lyhyt kuono-osa. Silmät voisivat olla tummemmat. Hieman poskia. Hyvä kaula, melko periksiantava selkä. Erinomainen eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Saisi olla tiiviimmässä kunnossa. Hieman pitkä lanneosa. Hyvät takakulmaukset. Turhan kippura häntä. Erinomainen askelpituus." AVO EH

Arvostelu oli kyllä koiran näköinen. Vähän ihmettelen mainintoja kuonon lyhyydestä ja poskista. Minusta Pennalla on hieno pää ja ainoastaan korvien kokoa voisi kritisoida mutta ei kyllä muuten. Jotenkin pitäisi saada tuo selkä tiiviimmäksi. Ehkä se vaatisi pyörällä tai jollain muulla apuvälineellä juoksuttamista. Remmilenkkejä me käydään aika harvoin ja pyrinki siihen, että koirat saavat juosta joka päivä irti. Se ei vain näytä riittävän tiivistämään Pennan pitkää selkää.

Näyttelystä minulla ei ole kuvia, mutta tässä muutama kuva menneeltä kesältä.

Näyttelypäivän jälkeen oli vuorossa jälleen Rovaniemen käyttökoirien agilitykisat. Jossain mielenhäiriössä menin ja ilmoitin Pennankin ykkösiin. Sanoinkin kavereille, että kyllä se esteet osaa mutta eihän se kulje. Yllätyksekseni se kulkikin ihan kivasti. :) Mulla jännitti aika kovasti, mutta luotin koiraan ja siihen, ettei se ainakaan lähde kesken rataa mitään pöljäilemään. Ekalta radalta saatiin hylky. Penna tuli keinun jälkeen vähän huonossa kulmassa muurille, jonka se sitten kiersi. Jatkoin radan kuitenkin loppuun ilman korjaamista, jotta meille kummallekin jäisi ekasta startista hyvä mieli. Toinen rata meni myös yllättävän kivasti. Virhe tuli kepeiltä, kun yksi keppi meinasi jäädä välistä. Ne oli kummallekin koiralle jotenkin tosi nihkeät ja joutuvatkin nyt erityistreeniin.Yliaikaa oli vain 1,79sekunttia ja lopputulos siis 6,79. 17 koiran luokassa oltiin muistaakseni seitsemänsiä. Ihan kivasti ekakertalaisiksi. :) 

Ja tästä mennään putkeen, vaikka ei ehkä uskois :)

Kontaktit otettiin varmasti.

Liitävä agilitykoira <3

Ja näin sitä mennään... 

Hipun kans yritin mennä niin täysillä kuin vain kykenen. Ei mitään varmistuksia kontakteille ja niinhän siinä kävi, että ekalla radalla puomin alastulon hyppäsi ja sen seurauksena ohjasin sitten hyppäämään esteen väärään suuntaan. Hylky tuli toiseksi viimeisellä esteellä. Toinen rata oli yhtä hösellystä. Minun numerolapusta aukesi nauha jo neljännellä esteellä ja se sekoitti minun pasmat ihan täysin. Olin koko ajan väärässä paikassa ja myöhässä. Yhdellä virheellä ja reippaalla 5 sekunnin yliajalla tultiin kuitenkin luokassa toiseksi. Ei se muillakaan tainnut mennä ihan putkeen. :) 

Kiitos agilitykuvista jälleen Reima Mukkalalle!

Toiselle radalle lähtökin näyttää jo epäilyttävältä. :)

Hippu ja A:n ylitys

Mummo puomilla

Ja näin reippaasti mennään pelottava keinu.

Kaiken kaikkiaan kisoista jäi tosi hyvä mieli. Radat olivat tosi kivoja, koirat vaikuttivat hiukan odotettua nopeammilta ja ohjauskaan ei tökkinyt ihan kamalan pahasti. Pitää nyt vielä mietiskellä jos sitä pääsisi tälle vuodelle johonki kisaamaan. Meillähän on Hipun kanssa vielä meidän agilitytavoite saavuttamatta eli yksi 0-tulos kakkosista. :) Pennan kanssa ei tavoitteita ole edes asetettu. Suurin tavoite oli joskus kisata ja nyt se on toteutunut. 

Ai niin! Olin ihan unohtanut, että elokuussa vietettiin myös Pennan 5v ja Joikun 11v synttäreitä. Onnea mussukat!