PRA-paholainen

Silloin se tapahtuu, kun sitä vähiten odottaa. Ikäviä uutisia, joita ei pitänyt ikinä tulla. Viime lauantai oli lyhyen kasvattajaurani kamalin päivä. Pujotan Alaskan Miina eli Eppa kävi silmätarkastuksessa. Diagnoosina oli PRA (Progressive Retinal Atrophy) eli etenevä verkkokalvon surkastuma, joka näin nuorella koiralla johtaa todennäköisesti sokeutumiseen. Tarkastuksen tehnyt eläinlääkäri oli kokenut ja erityisesti porokoirien silmiin erikoistunut lääkäri, joka piti tapausta ihan selvänä.

Tarkastustulos oli shokki niin minulle kuin Epan omistajillekin. Ensin tuli epäilys, että eihän tämä tulos voi olla mahdollista, koska Penna on vanhempien geenitestitulosten perusteella terve tästä taudista ja Ponku enintään kantaja, joten Legenda-pennut eivät voi tähän sairastua. Sen jälkeen tuli se tosiasia mieleen, että geenitesti on vain prcd-PRA tyypille ja taudista tiedetään olevan myös se toinen muoto, jolle ei ole geenitestiä. Epasta on otettu verinäyte tutkimusta varten, mutta olen hyvin vakuuttunut, että Epan PRA on sitä "toista muotoa". Tämä testeissä näkymätön PRA putkahtelee aina välillä porokoirakannassa esille, mutta viime aikoina minä en ainakaan ole siihen törmännyt. Jossain esi-isissä sitä on, mutta koska sen periytyvyyttä ei tiedetä, on sen ennustettavuus todella hankalaa. Pennan suku on hyvin laajalle levinnyt porokoirakannassa eikä Ponkunkaan suku mitenkään erityisen harvinainen ole, joten voin vain todeta, että kumma, kun näitä ei ole enempää tullut ilmi. Taas korostuu se silmäpeilausten tärkeys, jotta sairaat yksilöt löytyisivät ja voitaisiin välttyä näiltä surullisilta uutisilta.

Ykköstavoitteenani on ollut terveiden koirien kasvatus, jonka eteen olen tehnyt kaikkeni. Kummatkin vanhemmat ovat olleet useaan kertaan silmäpeilattuja ja PRA:n ostalta suvut terveiksi todettuja. Lappalaiskoirien jalostustoimikuntakin antoi yhdistelmälle suosituksen eikä nähnyt tällaista riskiä. Suurimman riskin luulin ottaneeni ulkonäön suhteen, kun käytin taittokorvaista ja pitkäkarvaista urosta. Lopputuloksena on kuitenkin se kamalin vaihtoehto eli sokeutuva koira. Edes pentueen hyvät lonkkatulokset ja -indeksit eivät lohduta tällaisessa tilanteessa. Kävi mielessä, että niinkö sitä pitäisi keskittyä tiukkaan linjasiitokseen, jossa käytetään vain samoja, terveiksi todettuja yksilöitä. Heti, kun yrittää käyttää harvinaisempia linjoja ja laajentaa porokoirien geenikantaa, niin sieltä pomppaa tällaisia paskamaisia yllätyksiä. :(

Eppa on toiminut mukavasti porotöissä ja koiran emäntä haaveili sen pennuttamisesta. Nyt kaatuivat Epan pentusuunnitelmat kuten myös Pennan. Penna tullaan steriloimaan mahdollisimman pian. En uskalla enää otaa riskiä, että myisin tietämättäni PRA:ta sairastavan koiran. Kysyin silmäpeilanneen eläinlääkärin mielipidettä muun pentueen jalostuskäytöstä. Hän ei tyrmännyt suoraan muiden käyttöä vaan kehoitti katsomaan kokonaisuutta ja peilauttamaan sisaruksia myös jatkossa. Oma kasvatustyö loppui kyllä hyvin lyhyeen. Katsotaan sitten parin vuoden kuluttua, joko olen tästä järkytyksestä selvinnyt ja uskallanko pennuttaa Pihkaa. Pujotan Legenda-pennut todellakin ovat legendaarisia, kaikin tavoin.

Toivon, että joku kasvattaja uskaltaisi vielä käyttää Legendojen isää, Hattivatin Dumboa, jalostukseen. Siinä on porotöissä toimiva ja silmältään terve koira, josta isäntä tahtoisi itselleen vielä jatkoa. Toinen harras toive on, että joku nartunomistaja löytäisi tiensä Hattivatin Sinbadin luo, koska itse en enää voi käyttää tätä karismaattista, vanhaa ja tervesilmäistä urosta Pennalle, vaikka kuinka olisin halunnut. Eniten kuitenkin toivon, että Eppa saa pitää näkönsä mahdollisimman pitkään.

Pujotan Alaskan Miina 9.10.2016

Onnistumisen hetkiä

Voi mahoton, minkälaista menoa ollut viimeiset kaksi kuukautta. Elokuun alussa kävin Kittilän ryhmänäyttelyssä pyörähtämässä lainakoiran kanssa. Riitu-porokoira oli oikein mallikas yksilö ja lopulta palkittiin rotunsa parhaana. Pitkästä aikaa pääsin juoksemaan myös 5-ryhmän ryhmäkehään. Enpä muista, koska viimeksi olen saanut esittää rop-koiraa. Olihan se mahtava fiilis.

Omien koirien kanssa ollaan myös oltu kovasti liikkeellä. Inarissa järjestettiin poliisin ja Vapepan yhteinen pelastusharjoitus. Meidän peko-porukka oli joukolla harjoituksessa mukana. Tehtiin meille ihan uusia juttuja eli veneestä ilmaisua ja muuta mukavaa. Pennalla vähän jänskätti kumiveneessä, mutta hienosti se bongasi maalimiehen hajun rannalta. Olin oikein ylpeä siitä, miten se toimi ja käyttäytyi tuollaisessa uudessakin tilanteessa. Kyllä tuo Vapepan toiminta ja pelastusetsintä olisi mielenkiintoista ja tarpeellista. Siihen voisin hurahtaa ihan kokonaan.

Kurja ilmakaan ei haittaa, kun on muuten mukavaa

Syyskuun ekana viikonloppuna oli edessä agilitykisat Rukalla. Eka kertaa lähdin kummanki koiran kanssa kisaamaan kahtena päivänä. Lauantaina oli Hipun eka rataantutustuminen klo.8.00. Enpä ole ikinä ennen noin aikaisin agiliidellyt. Hippu teki taas omaa varmaa työtä ja noustiin neljä kertaa palkintopallille. Neljästä startista kolmella radalla oli puhdas ratasuoritus ja yhdeltä 5 virhepistettä, kun Hippu kiersi jostain syystä renkaan. Katsoin videolta suorituksen ja ehkä sekin oli vain ohjaajan virhe, kun käsi heilahti jotenkin huolimattomasti. Mutta se aika!! :( Taas kolmella radalla yliaikaa 0,51 sekunista 3 sekunttiin. Hyppyradalla tapahtui kuitenkin ihme ja me päästiin ihanneaikaan -0,02 sekuntia ja eka LUVA kakkosista! Jee! Lupasin mummokoiralle, että nyt on sen agilitytavoitteet täytetty eikä tarttis enää kisata. Katotaan nyt, että pysyykö lupaus, kun se kuitenkin tykkää agilitystä.

Hippu 8½ v eikä ikä paina tassuissa

Pennan lauantai ei mennytkään sitten ihan putkeen. Ekana meillä oli joukkuekisan startti. Voi kamala, kuinka se oli tahmeaa ja vaikeaa! Hylkyhän siitä tuli mutta ihan minun ohjausvirheen takia. Toinen rata oli vauhdiltaan parempi, mutta hylyksi sekin meni. Tällä kertaa syynä oli kolme kieltoa puomilta. Kontaktiesteet ovat Pennan lemppareita, mutta ilmeisesti ennen puomia suoritettu keinu sai koiran vähän varovaiseksi ja puomia piti sitten arastella. Siinä vaiheessa kävi mielessä, että pitääköhän jättää sunnuntai kokonaan väliin. Sunnuntaina oli kuitenkin uusi päivä ja sehän menikin astetta paremmin. Koira kulki ihan kivasti hyppyradalla ja olin jopa yllättynyt sen vauhdista niin, että ohjasin huolimattomasti yhden hypyn ohi. Saatiin 5 virhepistettä ja ja vain pari sekuntia yliaikaa. Päivän toinen rata oli agilityrata, joka meni ilman virheitä mutta aikavirhettä tuli 1,86 sekuntia. Olipa yllätys, kun me voitettiin koko startti! :) Ei hullumpi viikonloppu palkintosijojen suhteen, vaikka vain yksi LUVA saatiin hommattua. Rukan kisat oli muutenkin vallan mainiot ja kisapaikka hyvä. Sinne voisi lähteä kyllä toistekin.

Ihan tarpeeksi ilmavat hypyt :)

Rukan kisojen jälkeen ei sitten ehdittykään agsailemaan muuta kuin ihan muutama keppi- ja kontaktitreeni käytiin ottamassa. Metsässä tehtiin kyllä haku-treeniä ja kerättiin puolukoita eli kaikkea kivaa. Viime sunnuntaina oli sitten Pellon Rohki hallissa pelkät ykkösten kisat. Sinnehän mie Pennan kiikutin ja ajaessa jo mietin, että olikohan tämä kovin fiksua. Mitä sitä vielä! Ekalla radalla huomasin, että nyt on vauhtia koneessa. Siitäkin vain tuli hylky ikävän keinu-puomi yhdeistelmän takia. Vieraat keinut ja niiden jälkeen puomin suoritus näyttää olevan meille ongelma. :( Toisella agiradalla ei ollut keinua ja se etenekin sujuvasti. Ratavirheitä oli pyöreä 0 ja ihanneajan alitustakin reippaasti -8,03sekuntia. Me saatiin Pennan eka LUVA ja luokka voitto siihen lisäksi. Ihan mahtavaa! Kolmantena ratana oli vielä hypäri, jolle en alunperin ollut edes ilmoittautunut. Onneksi ottivat jälki-ilmoittautumisen vastaan. Mehän saatiin siitä meidän toinen LUVA tuloksella -3,35 ja kolmas sija. En olis ikinä uskonut, että me edes yhtä LUVAa saadaan, satika sitten kaksi saman päivän aikana. Huh, huh! Ehkä meän pitää vielä mennä kisaamaan ykkösiin ja koittaa hakea se viimeinen nousunolla kakkosiin, vaikka ensin ajattelinki keskittyä Pennelin kans ihan peko-juttuihin.

Penna ja palkintopönötys

Joistain meän tämän syksyn ratasuorituksista pitäisi olla videotakin. Jospa saisin niitä jossain vaiheessa ladattua tännekin näkyville tai edes linkkiä. Seuraavaksi meillä on ohjelmassa erotukset ja parin viikon päästä Torniossa järjestettävä Lappalaiskoirien erikoisnäyttely. Sinne menen kehään Pihkan kanssa. Toiveissa olisi siellä nähdä Pennelin pennut Alaskan Miina eli Eppa sekä Petronella eli Nella. Kovasti on siis toimintaa loppu syksyksikin.

Tuhka silmätarkissa

Tuhka 2½ vuotta

Välillä mukaviakin terveysuutisia. Pujotan Iivo, Tuhka, kävi syyskuun alussa silmätarkastuksessa. Tuloksena terveet silmä! KoiraNetistä löytyvät kaikki Tuhkan viralliset terveystulokset. Kiitos Leena aktiivisuudesta. Ohessa Leenan ottamia kuvia elokuulta. 

PS. Mikäli yksi mielenkiintoinen porokoirayhdistelmä onnistunut, niin etsinnässä olisi sijoituskoti joku uros- tai narttupennulle Lapissa. Mikäli pentuja tulee, ovat ne luovutuksessa joulun tienoilla. Otahan yhteyttä, mikäli kiinnostaa, niin kerron lisää. 

Pujotan Poro-Kristiina

Pujotan Poro-Kristiina 2½ vuotta

Legenda-pentujen riiviö, ikiliikkuja, kovanonnen pentu ja Pennan kopio, Pujotan Poro-Kristiina, oli ollut omistajansa Riikan luona kyläilemässä ja samalla käynyt virallisissa terveystarkastuksissa. Krisuhan on Riikan sijoituskoira ja asustaa muuten lammastilalla Pudasjärven perukoilla. Luustokuvien tulokset tulivat Kennelliitosta parissa päivässä erinomaisin arvioin. Krisun lonkat olivat A/A ja kyynärät 0/0 eli parhaat mahdolliset. Päivän kuitenkin pilasi Krisun silmätarkastus. Vasemmasta silmästä löytyi epäilyttävä kaihin alku. Viralliseen lausuntoon tulee kuitenki sana epäilyttävä, koska silmiä ei ole aikaisemmin peilattu ja kaihi oli sen verran alussa. Muutos on kuitenkin niin selvä, että sen näkee paljainkin silmin pienenä harmaana pisteenä Krisun silmässä. Voi itku!! Pyysin Riikkaa kuitenkin käyttämään Krisun myöhemmin uudessa peilauksessa, jotta asiasta saadaan lopullinen varmuus.

En osannut yhtään odottaa tällaista silmätarkkitulosta, vaikka ainahan se on pelkona. Legenda-pennut ovat kuitenkin vielä niin nuoria, että kaihi tässä iässä ei todellakaan ole odotettu. Ensimmäisenä alkoi hirveä pohdinta, että mistähän se on mahtanut tulla, kun Penna ja Ponku on kumpikin tarkattu vuosi sitten terveiksi. Mikäli se nyt todetaan kaihiksi, niin Krisulle ei tietenkään teetetä pentuja. Täytyy vain toivoa, ettei se tule koskaan koiraa haittaamaan sen työntekoa ja elämistä. Tämä silmätarkastuslausunto pistää myös ajattelemaan Pennan astutusta. Kokeneemmat kasvattajat ovat kyllä sanoneet, että ehdottomasti Penneli pitäisi vielä pennuttaa. Se uroksen etsiminen on niin vaikeaa, koska nyt sen pitäisi olla kaihista vapaista linjoista. Semmosta ei vain taida olla olemassakaan.

Kaunis neiti <3

Tarkkana kuin porkkana

Krisu tykkää kovasti lapsista. Tässä kuvassa se näyttää ihan äidiltään.

Kesäkuulumiset

Vähän aikaa sitten sain ihania kuvaterveisiä Pujotan Mustilta eli Cáhppelta Angelista. Pienestä mustasta pennusta on kasvanut aika komea uros isänsä taittokorvilla. :)

Cáhppe vielä kasvattajan luona haaveilemassa omasta kodista

Cáhppesta on kasvanut hieno uros!

Cáhppe naapurin Ryyti-tyttösen kanssa

Tällaiset kuulumiset ja kuvat onnellisesta koirasta saavat kasvattajan aina hyvälle tuulelle. Kiitokset Idalle kuvista ja terkkuja Cáhppen kotiväelle. 

Kevään kiireissä on unohtunut kokonaan kertoa Tuhkan eli Pujotan Iivon jo toukokuussa olleesta MH-luonnekuvauksesta. Tuhkalle testin suorittaminen ei ollut ihan helppo juttu, mutta onneksi mitään mörköjä ei jäänyt mieleen kummittelemaan. Testin osa-alueet löytyvät KoiraNetistä.

Hipun ja Pennan kanssa ollaan touhuttu kaikenlaista. Hillastuksen ja sienestyksen lisäksi ollaan ehditty käymään muutamissa hakutreeneissäkin. Kyllä se on niin Pennan juttu, että melkein tekisi mieli ilmoittaa se jo hakukokeeseen. Erityisesti mieleen jäi treenit soramontulla, jossa maalimiehet piiloutuivat isojen kivien sekaan ja alle. Tämä oli Pennalle ihan erilainen hakuympäristö ja vähän jännitin, että mitenköhän se toimii. Penneli etsi tosi hienosti, vaikka ohjaaja töpeksi täydellisesti. Toinen maalimies oli niin pienessä kivenkolossa, että minä en sitä sieltä huomannut, vaikka Penna ilmaisi sen ihan oikein. Vein koiran pois paikalta ja lähetin sen uudelleen toisesta suunnasta. Penna kiersi kiviröykkiön ja palasi samalle kielekkeelle haukkumaan. Meinasin jo hermostu, kunnes huomasin maalimiehen siellä kivien takana. Sainpa taas opetuksen, että luota koiraan! 

Hipun kanssa käytiin seuran ulkopuolisen agilitykouluttajan koulutuksessa heinäkuun alussa. Ihan mukavasti meni ja pian menemme uudelleen samalle kouluttajalla. Pennakin pääsee silloin mukaan. Saapa nähdä, saadaanko siihen lisää vauhtia. Keväällä tutustuttiin myös uuteen harrastukseen eli rally-tokoon. Siinä olis Hipulle oiva laji eläkepäiville, kunhan sitä ehtisi vain treenailemaan. 

Kovasti tässä on siis suunnitelmia syksylle. Syyskuussa käydään sekä Hipun että Pennan kanssa Kuusamossa agikisoissa ja mustikatkin odottavat vielä metsässä poimintaa. Enään on vain pari kuukautta porohommienkin alkuun.

Penna lempi puuhassaan, hiirien kaivuussa. :D

Vesisateella on ilmassa jo syksyn tuntua, vaikka vielä on kesä jäljellä.

Sijoitustyttö Pihka näyttelyssä

Pennan pentuhaaveiden hautaamisen jälkeen oli aika tehdä uusia harrastelusuunnitelmia. Ensimmäiseksi lähdettiin sijoitusnartun Pihlajamäen Raunikin eli Pihkan kanssa ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn. Kuusamossa oli 16.7. ryhmänäyttely, jossa tuomarina oli kasvattajatuomari Mari Lackman. Ilma oli todellinen koiranilma ja koko meidän näyttelyssä olo ajan vettä satoi ihan maahan asti. Koirat sekä esittäjät olivat ihan märkiä. Tämän takia Pihkasta ei ole yhtään näyttelykuvaa.

Pihka sai seuraavanlaisen arvostelun: 

"1v. Oikeapiirteinen, vielä kevyehkö pää. Hyvät korvat. Nartulle sopivat mittasuhteet, rungossa hyvä pituus. Eturinta saa vielä täyttyä ja ylälinja jäntevöityä. Seistessä hyväasentoiset raajat, takaliike jää tänään hiukan jäykäksi. Kaunis häntä. Pitkähkö karvapeite, laatu ok. Ujohko luonne ja tarvitsee aikaa kehittyäkseen." JUN ERI2

Olen kyllä erittäin positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Arvostelu on koiran näköinen ja totta on, että Pihka tosiaan tarvitsee vielä aikaa ja runkoonsa lihasta. Lisäksi takaliike pitäisi saada parantumaan. Pitkähkö karva kuitenkin hiukan rajoittaa sitä, kenelle tuomarille sitä kannattaa edes viedä. Kaikki kun eivät ymmärrä tällaisia "pitkätukkaporoja". Mitään näyttelytähtöstä Pihkasta tuskin koskaan tulee, vaikka rakenteen puolesta sillä olisi siihen edellytykset. Pihka käyttäytyi yllättävän rauhallisesti näyttelyalueella sekä kehässä, minkä vuoksi arvosteluun ilmeisesti tuli maininta ujosta luonteesta, vaikka koira ei väistänyt tuomaria vaan antoi tutkia ihan rauhassa. Kyllähän se kamala vesisade taisi masentaa koirankin. Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut näyttelyreissu. Seuraavan kerran mennään kehään lokakuussa. Siihen mennessä käynnissä oleva karvanlähtökin on jo ohi, vaikka karvaa kyllä riittää ja riittää ja riittää....

Tässä muutama kuva toukokuulta, jolloin parkki typykkä oli hoidossa Ivalossa. 

Penna ja Pihka onnesta soikeana juoksemisen ilosta

Hippu, Penna ja Pihka

Ainainen poseeraaminen alkaa jo kyllästyttää....

Porokoirien monimuotoisuus on helposti havaittavissa :D

Pentuprojekti 2016 peruttu

Kuten hiljaisuudesta on voinut päätellä, meille ei tule pentuja tänä kesänä. Ultraus varmisti minun epäilyt siitä, että Penna jäi tyhjäksi hyvästä yrityksestä huolimatta. :( Harmitus on ihan valtavan suuri ja nyt pohdin kovasti, että yritetäänkö talvipentuja marras-joulukuun juoksusta vai siirretäänkö suosiolla ensi kevääseen ja kesään. Mustia haluaisin kuitenki vielä käyttää, mutta se riippuu siitä, että onko vanhan herran silmät edelleen terveet syksyn silmätarkissa. Itselläkin alkais olla pennun paikka auki, kun kyllähän nuo omat karvakorvatkin alkavat vanheta.

Hyvän kesän toivotukset juhannusaattona vasanmerkityksessä otetun kuva myötä.