Blogin päivittäminen on jäänyt ihan hunningolle. Pentujen jälkeen tuli pieni väsymys kaikkeen koirahommaan, mutta mukavien koiratreenien myötä ollen aikonut terästäytyä jälleen blogissakin.
Kauan odotettu lammaspaimennusleiri oli ja meni melkein kuukausi sitten. Auton mittariin tuli viikonlopun aikana yli 1740 km, kun käytiin mutka Kuopion vieressä, Vehmersalmella, paimennusopissa. Kiitos vielä Idalle matkaseurasta. Eipä sitä olis yksin jaksanut tuollaista matkaa ajella. Matkustaminen neljän narttukoiran kaa meni yllättävänkin hyvin ilman rähinöitä ja murinoita.
Hippu on ennenkin ollut lampaiden kanssa tekemisissä ja tiesin, että sillä on jonkinlainen haju, miten pitäisi toimia. Yhtään kertaa se ei ottanut jahtaamisasennetta ja toimi ihan ok. Metsäpaimeneen ei tällä kertaa päästy. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, että olisiko se jahtaaminen tullut siellä esille, kun aitoja ei ole ympärillä. Haukku tulee Hipulla aika helposti ja se on osittain merkki turhautumisesta, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Se onkin kuulemma "kaasulla ohjattava koira", jonka ohjaaminen ei ole sieltä helpoimmasta päästä. :) Olen kyllä huomannut, että porojen kanssa siltä löytyy se kaasu mutta jarrua ei ollenkaan. :/ Kovasti siis tarvittaisiin treeniä.
 |
Hippu ja vieraileva tähti kuljettelemassa lampaita.
|
Penna oli nähnyt kerran lampaita vajaan vuoden ikäisenä ja silloin sen itsevarmuus ja rohkeus ei riittänyt vielä niiden liikuttelemiseen. Jännityksellä odotin, että mitä se tällä kertaa tekee. Aavistuskeni kävi toteen ja alkuinnostuksen jälkeen neiti kyllästyi aika pikaisesti kesyjen lampaiden kanssa ja keskittyi lähinnä p*skan syöntiin. Muutaman kerran se otti hatkat aidasta, mutta hain sen päättäväisesti takaisin. Lauantain toinen treeni tehtiin metsäpaimenessa eli kuljetettiin parttio lampaita metsään laiduntamaan ja jonkun ajan päästä takaisin lampolaan. Kymmenkunta koiraa ja neljä ohjaaja lampaiden kanssa oli aika mieletön kokemus. Eri rotuisissa koirissa oli siis pentuja, aikuisia, uroksia ja narttuja sekaisin eikä mitään tappeluita tullut vaan lampaat saatiin turvallisesti kuljetettua sinne minne haluttiin.
 |
| Penna ekaa kertaa oikeasti lammaspaimenena. |
Olin hieman pettynyt Pennan toimintaan metsässä. Se tarkkaili lampaita koko ajan eikä pelännyt niitä mutta tykkäsi hengailla minun kanssa takajoukoissa. Ehkäpä se ajatteli, että "hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä", joten antaa lammaskoirien hoitaa lammaspaimennus. ;) Luulen, että pentuhormoonit vielä vaikuttivat sen työmotivaation puutteeseen. Toivottavasti päästäis vielä tälle kesälle uudemman kerran lampaisiin niin näkis, että onko muutosta tapahtunut. Ei me ihan Kuopioon asti taideta lähteä, mutta jospa niitä lampaita löytyis vähän lähempääkin. :)
Oli kyllä mahtis viikonloppu. Aurinkoa, lämpöä (Sodiksessa satoi lähtiessä räntää), koiria, uusia ja vanhoja tuttuja ja ensiluokkaista opetusta. Paimennus ei ole ollenkaan niin helppoa, miltä se näyttää. Ehdottomasti kantsii käydä hakemassa ensimmäsiet opit sellaiselta ihmiseltä, joka oikeasti tietää asiasta jotain. Kylläpä vain kotimatkalla oli pää täynnä ajatuksia siitä, että miten tässä pitäisi nyt edetä noiden omien karvakorvien kanssa paimennusuralla.
 |
| Ariel ja Auroora eli Penna ja Ruuti-sisko |
 |
| Siskokset paimennusleirin jälkitunnelmissa |
