Pihkan pentusuunnitelmat julki

Olen odottanut sijoitusnarttuni Pihlajamäen Raunikin juoksun alkamista maaliskuun alusta alkaen. Ajattelin, että juoksu tulee maalis-huhtikuun vaihteeseen, mutta Pihka panttasi aloittamista ihan huhtikuun loppuun saakka.

Pihka ja hienot korvakarvat

Pihkan faktat

Pihka elelee helppona kotikoirana Sodankylän Sattasessa. Usein on puhuttu, että pitää olla hyvä syy pennuttaa narttu. Minulla on hyvin itsekkäät syyt tässä pentuprojektissa. Haluan itselleni Joikun lapsenlapsenlapsen eli yksi pennuista olisi jäämässä minulle kotiin.

Pihkalla ei ole mitään näyttöä muusta kuin hyvästä terveydestä. Sen kanssa ei ole harrastettu mitään erityistä vaan se on ollut mukana ihan arkisissa askareissa kuten marjaretkillä ja poroaitojen korjauksessa. Mönkijän päälle sitä on opetettu mutta moottorikelkasta se ei pidä. Helpon ja pehmeän koiran "ongelma" on se, että se kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi ilman suurempaa vaivannäköä eikä siltä tarvitse vaatia hirveästi. Tämä näkyi minusta luonnetestissä oikein hyvin. Eihän se voinut uskoa yhdenkään ihmisen tekevän pahaa, vaan emännän vierellä voi tepsutella vaikka kalliolta alas. 😊 Pihka on ollut minulla hoidossa useat kerrat ja uskon, että sillä olisi ollut energiaa myös jonkinlaiseksi harrastuskoiraksi. Se on yllättävän koirasosiaalinen lapinporokoiraksi ja se saa minun mummokoiratkin leikkimään kanssaan. Sitä voi pitää irti eikä se etsi riistaa, mutta voi kyllä pinkaista linnun, jäniksen tai poron perään, mikäli lähtevät liikkeelle kuonon edestä. Sen vähän, mitä Pihka on ollut porojen kanssa tekemisissä, niin se on saanut hyvää palautetta tekemisestään.

Pihlajamäen Raunikki

Minun mielestä Pihkan huonoin puoli on se liiallinen pehmeys. Pihka tykkääkin kellahtaa helposti selälleen maharapsutusten toivossa. Suunnattomasti ihmettelin, ettei se tehnyt sitä luonnetestituomareiden edessä. Toinen huono puoli käytön kannalta on Pihkan pitkät tassukarvat, joihin lumi tahtoo tarttua lenkkeillessä. Pitkästä karvasta ei muuten ole haittaa ja Pihka tarkeneekin hyvin olla työpäivien ajan häkissä talvipakkasillakin.

Pihkan terveystulokset ja luonnetestin osa-alueet löytyvät KoiraNetistä. Vanhempien perusteella se on terve prcd-PRA:sta (etenevä verkkokalvon surkastuma). Lisäksi Pihkalle on tehty geenitestit Pompenin (etenevä glykogeeniaineenvaihdunnan sairaus) ja DM:n (etenevä selkäydinrappeuma) osalta, joista se on terve. Kuten hyvin on tiedossa Pujotan Alaskan Miinan kohdalta, niin on olemassa se toinenkin PRA, johon geenitestiä ei vielä ole. Toivottavasti tämä asia korjaantuu pian!

Pihka Rovaniemen näyttelyssä 2018

Sulhasehdokas

Tärppipäiviksi on sovittu treffit vanhan herrasmiehen, Oulan kanssa. Oula on oikein iloinen ja avoin uros eikä ikä näy vielä edes kuonon harmautena. Olin todella positiivisesti yllättynyt uroksen ulkonäöstä ja luonteesta, kun käytiin Pihkan kanssa hellua aikaisemmin tapaamassa.

Oula ja Oulan porotarha

Mikäli astutus onnistuu, niin kerron lisää uroksesta ja urosvalinnasta, mikä ei todellakaan ollut helppo tehtävä. Yhdistelmä on saanut Lappalaiskoirien jalostustoimikunnan suosituksen. 

Renne, 2 vuotias komistus

Pujotan kennelin sijoitusuros, Renne, täytti 22.4. kaksi vuotta. Renne, eli tuttavallisemmin Kamu, tuli minun omistukseen ilman suurempia suunnitelmia ja ihan pelkän tunteen perusteella. Onneksi löysin pennulle huipun sijoituskodin Kittilästä eikä heräteostosta ole tarvinnut katua. 😊

Kamu, iloinen pentu 

Kamun emä on rotuunotettu Riitu, johon olen tutustunut jo pentulaatikossa. Riitu on tyypiltään erinomainen, vankkaluustoinen narttu, jota olen saanut käyttää muutaman kerran näyttelyssä. Riitu on vieraille hiukan pidättyväinen ja oma emäntä onkin sille kaikki kaikessa. Vanhemmalla iällä siitä on tullut omistajalleen luottokaveri porotöihin. Riitun emä on minun "kummikoira", Jalakapojan Niehku, johon olen myös tutustunut ihan pienenä. Itseasiassa olin avustamassa Jalakapojan kennelin Leilaa, kun Niehkua ja muita N-pentuja laitettiin alulle. Riitun isä on Norjasta Käsivarteen työkoiraksi tuotu Zebu. Zebu oli kehuttu porokoira. Zebulla on Suomessa ainakin yksi rotuunotettu pentu toisen nartun kanssa.

Kamun isä on komea Suopunkitytön Tupla-Majuri. Majuri on voittanut Porokoirakerhon paimennuskisan 2017 ja muinakin vuosina on tullut hyviä sijoituksia. Majuri on Sallassa poro- ja lammastilan koirana. Olen nähnyt Majurin muutamia kertoja näyttelykehässä. Siellä sen iloinen hännänheilutus on tehnyt minuun vaikutuksen. Myös Majurin suku on minulle tuttua ja olen tavannut useat sukutaulun koirat henkilökohtaisesti. Valitettavasti Majurilla todettiin kaihi vuosi pentueen syntymän jälkeen.

Kamun komeat vanhemmat, Majuri ja Riitu

Tiina on harrastellut Kamun kanssa kaikenlaista paimennuksesta ja näyttelyistä ihan metsästykseen ja kalastukseen saakka. Koira itse ei kalasta, mutta on siihen hyvä seuralainen. 😉 Kamu on innokas paimen ja Tiina joutuukin tekemään paljon töitä, että löydettäisiin myös jarrut. Nyt annetaan Kamun rauhassa aikuistua ja suunnitellaan seuraavia näyttelyitä vähän myöhemmin. Tulevaisuuteen voisi miettiä luonnetestiäkin. Alla Kamun arvostelut muutamasta käydystä näyttelystä. 

Kemijärvi 24.3.2018, Tuula Pratt

"Riittävä rintakheän pituus, oikea pään kiila, alaskiinnittyneet hieman pehmeät korvat. Hyvä kaula, riittävät kulmaukset. Erinom. selkälinja, hyvä hännänkiinnitys. Ahtaat takaliikkeet ja kaikenk liikunta saisi olla voimakkaampaa ja ulottuvampaa, pehmeä turkki." Jun EH1

Rovaniemi 4.8.2018, Kirsi Honkanen
"Hyvän kokoinen, kompakti uros, vaikuttava sukupuolileima. Kookkaat haja-asentoiset korvat, voimakaspiirteinen pää, erinomainen kaula ja ylälinja. Ajoittain korkea asentoinen häntä, erittäin hyvä eturinta, sopivan täyteläinen runko, erinomainen raajaluusto, hyvät kulmaukset, takaraajoissa ulkokierteisyyttä. Liikkuu hyvin sivulta katsoen, vielä kapeasti takaa, kaunis karvapeite, miellyttävä kehäkäytös." Jun EH1

Pello 2.3.2019, Tuula Savolainen
"1v10kk, koon ylärajalla. Antaa ilmavan vaikutelman vielä. Vahva pää, hieman alas asettuneet korvat, jotka voisivat olla pienemmät. Hyvä etuosa ja raajaluusto. Hieman kapea lantio ja liikkeessä korkealla kannettu häntä. Kapeat takaliikkeet, tasaisemmat sivusta" Nuo H

Kamun poseeraus Pellon näyttelyn jälkeen

Zebun tuntemattomien sukujuurien vuoksi, Kamu tullaan luustokuvaamaan ja geenitestaamaan useammasta perinnöllisestä sairaudesta ennen kuin sitä tarjotaan jalostukseen. Myös Majuri-isän kaihi asettaa rajoituksia jalostukseen. Silmät Kamulta on jo tarkattu kerran (mutta ei viimeisen kerra) ja niistä löytyi vaaraton PPM, mikä ei estä jalostuskäyttöä. Minulla tekisi mieli teettää siitä myös MyDog geenikartoitus, mistä näkisi, että poikkeaako se geeneiltään porokoirien valtalinjasta. Kamulla on kaksi veljeä, joista toinen asuu Ruotsissa ja toinen kotikoirana Angelissa. 

Legendojen kuulumiset

Pujotan kennelin ensimmäiset pennut täyttävät pian 5 vuotta! Tässä pieni päivitys legendojen kuulumisiin.

Kolarilainen Alaskan Miina eli Eppa pärjäilee joten kuten PRA-diagnoosinsa kanssa, vaikka näköä ei olekaan kovin paljoa jäljellä. Eppa on saanut koirakaverikseen Poikkikorvan kennelistä Pykälän eli Ellin, joka nuoruuden innolla pitää Epankin liikkeellä.

Petronella eli Nella tai Neppu on muuttanut osa-aikaiseksi rovaniemiläiseksi ja kulkee emäntänsä kanssa ympäri poronhoitoaluetta töiden perässä. Nyt on Nepulla ja Lupolla sekä isäntäväellä lyhyempi matka Inarijärvelle mökkeilemäänkin. Nella on korkannut kisakentät rally-tokossa ja hyväksyttyjä tuloksiakin on plakkarissa. Nellan kanssa on harrastettu myös noseworkia sekä kaikenlaista muuta tärkeää, kuten emännän ulkoiluttamista. Nellan silmät on tarkastettu helmikuussa  2018 uudemman kerran terveeksi. Nepulla on ilmennyt pienissä määrin virtsankarkailua, johon on nyt lääkitys. Todennäköisesti tämä johtuu steriloinnista, minkä sivuoireena on joskus virtsankarkailuoireita eikä siis ole perinnöllistä.

Nella (oik.) tyttärensä Lupon kanssa Inarilla.

Poro-Kristiina eli Krisu vaihtoi kotia puolitoista vuotta sitten. Edellinen isäntä laittoi lampaat pois ja ajatteli, ettei koiralle ole mielekästä elellä pelkkänä pihakoirana. Onneksi Krisu löysi maailman parhaan kodin etelä-pohjanmaalta. Siellä Krisun tärkeänä tehtävänä on pitää seuraa emännälleen sekä vahtia isoja tiluksia. Krisu tulee oikein huvin juttuun lasten kanssa ja talon kissojen kanssa.

Krisu <3

Krisu tärkeissä laaduntarkkailu tehtävissä. :)

Iivo eli Tuhka on muuttanut perheensä kanssa omakotitaloon Ylöjärvelle ja harrastaa edelleen ahkerasti. Tuhkan päälaji on tunnistusjälki ja Leena tekeekin paljon erilaisia hajujuttuja Tuhkan kanssa. Viime syksynä he pääsivät myös pelastuskoiraporukkaan ja suunnittelevat jo peruskokeisiin osallistumista. Jälkikokeisiin onkin varmasti helppo osallistua, onhan Tuhkalle tehty vaikeita jälkiharjoitteita jo useiden vuosien ajan. Lisäksi Tuhka on ottanut pari virallista agilitystarttiakin sekä pyörähtänyt näyttelyssä sekä jalostustarkastuksessa. Pieni ja kevyt eli pikkupoikahan se Tuhka on, mutta sitäkin suloisempi.

Penna Tuhka-pojan kanssa Ivalossa 2017

Kyllä äidin ja pojan tunnistaa.

Musti eli Cáhppe elää edelleen Inarin Angelissa lähinnä kotikoirana ja pihavahtina. Omistajiensa mukaan se on viisain koira, mitä heillä on ollut. 😊 Cáhppe kävi lokakuussa 2017 silmäpeilauksessa ja silmät todettiin terveiksi.

Kaikki legendat ovat silmäpeilattu ainakin kerran, mistä olen oikein iloinen, vaikka kaikkien kohdalla tulokset eivät olleetkaan toivotunlaisia. Kolmelta on kuvattu myös lonkat ja kyynärät sekä kahdelta selkä. Pitää siis kiittää omistajia aktiivisuudesta. Tärkeintä kuitenkin on, että jokaisella kasvatilla on koti, missä saavat viettää hyvää koiranelämää.

Ei pentutehtailulle!

Syksyn mittaan luettiin niin lehdistä kuin sosiaalisesta mediasta ikäviä uutisia pentutehtailuista. Nämä uutiset koskettivat myös lappalaiskoiria. Pentutehtaita ei ole pelkästään ulkomailla tai pienien rotujen keskuudessa, niitä löytyy myös Suomesta ihan meidän kotimaisten rotujen piiristä. Lappalaiskoirat ry pisti pystyyn kampanjan paperillisten, puhdasrotuisten koirien puolesta. Minäkin haluan osallistua tähän omalta osaltani ja kehotankin kaikkia pennusta haaveilevia miettimään, mistä pennun ottaa. Meiltä Suomestakin löytyy löytöeläinpaikoista kodittomia koiria, mikäli haluaa jonkun kodittoman pelastaa.

Mistä sen pentutehtaan sitten tunnistaa? Yleensä pentuja myydään jotain muuta kuin virallisen pentuvälityksen kautta. Tunnusomaista on se, ettei ostajaa päästetä näkemään kasvattajan tiloja vaan pentu luovutetaan jossain muualla esim. parkkipaikalla. Pentutehtaissa on usein myös useita eri-ikäisiä pentuja kaupan. Se, että kuvissa näkyy muutakin ympäristöä kuin pelkästään pentuja, on hyvä merkki. Hyvin hoidettu pentu on puhdas, madotettu, eläinlääkärin tarkastama ja terve.

Blogi heräilee horroksesta - oman lauman kuulumiset

Kamalan pitkä aika on mennyt viimeisestä oikeasta päivityksestä. Nyt voi jo sanoa, että vuodet ovat hurahtaneet ihan hurjaa vauhtia. Kyllä me vielä täällä ollaan ja kaikkea touhutaan. Tässäpä vähän päivitystä meän kuulumisista.

Hippu-Hilippa-Hippulainen

Muori täytti jo 10 vuotta maaliskuun lopussa. Harmaata alkaa olla kuonossa yhä enemmän mutta vauhtia riittää ja haukku raikaa. Hippu on jäänyt vuosi sitten eläkkeelle aktiivisista harrastushommista. Hipun kanssa kisattiin agilityssä yli 9 vuotiaaksi ja saavutettiin omat tavoitteet, kun noustiin lopulta medi kolmosiin. Kolmosissa kisattiin muutaman kerran, mutta pikkumustan vauhti ei riittänyt kovatasoisessa medi luokassa. Lisäksi ohjaaja, eli minä, yritti sabotoida kisaamista mm. myöhästymällä rataantutustumisesta ja opettelemalla väärän radan. 😬 Nyt, kun ei ole vuoteen kisattu, niin pieni kaipuu on kyllä tullut agilitykisoihin.

Syksyllä Hippu on alkanut hiukan sairastella. Vanhuus ei siis tule yksin. Sillä todettiin krooninen haimatulehdus, jota yritetään parannella ruokavaliolla. Joulunakaan ei tipahdellut ylimääräisiä herkkuja ja nyt Hipun maha on ollut paremmassa kunnossa. Toivottavasti saamme pitää muorin vielä pitkään meidän kanssa. ❤

Hippu ja Penna Norjassa kesällä 2018. Copy MinnaP

Penna-Penneli

Penna täytti elokuussa 8 vuotta ja voi paksusti. Ruokahalu on ihan mahdoton, mutta minä yritän parhaani mukaan pitää sen linjoja kurissa. Pennan kans lopetettiin agsaaminen, kun totesin sen tykkäävän PEKO- eli pelastuskoirahommista enemmän. Tämä harrastus on avannut minullekin uuden maailman vapaaehtoistoimintaan.

Inariin perustettiin Pohjois-Lapin Pelastuskoirat (PoLaPe) talvella 2017, mikä mahdollisti pelastuskoirakokeiden pidon täällä pohjoisessa ja harrastamisesta tuli tavoitteellisempaa. Ekat haun peruskokeet oliki jo toukokuussa 2017. Pennan kans käytiin suorittamassa peruskoe ilman ongelmia, vaikkakin ohjaaja oli jännityksestä jäykkä kuin rautakanki. Haun loppukoe oli vuorossa syksyllä 2017. Penna on erittäin varma ilmaisia ja käyttäytyy nätisti maalimiehellä, joten kokeisiinki voi mennä melko levollisin mielin. Vuosi 2018 toi PEKO-harrastukseen uusia haasteita, kun Virta-testiin (viranomaistarkistus) vaadittiin myös jäljen peruskoe. Tässä vaiheessa mietin, että jatkanko pelkkää harrastelua vai tähtäänkö Pennan kans oikeasti hälytyskoiraksi. Juhannuksena ajoin sen kanssa ensimmäiset jäljet ja yllättävän helposti sain opetettua myös esineiden ilmaisun. Oman yhdistyksen kokeet olivat syyskuussa ja siellähän me sitten käytiin jäljen peruskokeessa. Esineitä löyty 3/4 ja koe oli läpäisty. 😄 Samana iltana, kamalassa vesisateessa, oli vielä onnistunut haun taidontarkistus. Kaksi koetta samana päivänä antoi varmuutta siihen, että kyllä tuo Pennelin kanssa olisi mahdollisuus läpäistä Virta-testikin ja päästä oikeaksi häly-koiraksi. Saapa nähdä, vanheneeko koira käsiin ennen kuin uskalletaan Virtaan.

Penna tärkeänä suoritetun haun loppukokeen jälkeen. Copy MinnaP

Pennan silmät peilattiin syksyllä 2017 terveiksi. Muutenkin se on ollut terve, mutta viime syksynä siltä piti poistaa pieni nisäpatti. Poiston yhteydessä todettiin, ettei se ollut mikään kasvain, vaan vaaraton nestekysta.

Etäjäsenet ja pentusuunnitelmat

Joiku köpöttelee edelleen eteenpäin, vaikka ikää on jo yli 14v. Ortopedi joutui operoimaan Joikun etujalan vuosi sitten mutta siitäkin teräsvaari selvisi.

Pihka, Pihlajamäen Raunikki, on terveystarkattu hyvin tuloksin. Lisäksi Pihka kävi pyörähtämässä luonnetestissä ei-niin-hyvin tuloksin. Pihka elelee "omassa kuplassa", jossa ei tarvitse puolustaa itseään eikä esittää kovista, koska kaikki ihmiset ovat kivoja. Onneksi hermorakenne oli plussalla eikä minkäänlaista paukkupelkoa ollut. Pihkan kaikki tulokset löytyvät KoiraNetistä. Olen suunnitellut Pihkan pennuttamista maaliskuun juoksusta, mikäli sopiva uros löytyy. Uroksen löytäminen ei tunnu olevan kovinkaan helppoa Pihkan suvun ja minun kriteerien takia.

Penna, Pihka ja Hippu syyskuun sateessa. Copy MinnaP

Pujottalaisiin on liittynyt myös uusi sijoitusuros Renne. Tuttavallisemmin Kamu asuu emäntänsä, Tiinan, hyvässä hoidossa Kittilässä. Kamu on voimakas uros, joka on paimennellut jonkin verran lampaita ja poroja, käy isäntänsä kanssa verkoilla ja onpa sille ammuttu metsokin. Kesällä tehdään luustokuvat ja otetaan geenitestit, jonka jälkeen aletaan miettiä mahdollista jalostuskäyttöä.

Kamu oli oikea muhku pentu varustettuna valtavilla korvilla.
Copy Jaakko Tapio

Kamusta on kasvanut nuori ja komea uros.

Pujottalaisilla menee siis ihan kivasti Ivalossa. 😊 Meidät löytää myös Instagramista nimellä @puljum. Pistäpä seurantaan. 😉

Legendaariset 3 vuotta!

Paljon onnea Eppa, Krisu, Nella, Cáhppe ja Tuhka, ainutlaatuisen legendaariset pennut!

Tässä pieni video, jossa pentuelämä on vasta aluillaan. Tätä videota katsomalla tulee melkoinen pentukuume ja jopa pieni haikeus tuota pentuaikaa kohtaan. Olihan ne oikeita rakkauspakkauksia. :)

Onnea uudelle, alkavalle vuodelle 2017!

Blogissa on ollut melko hiljaista kiireisen syksyn vuoksi. Koirien kanssa on ollut vähempi toimintaa, mutta porojen kanssa sitäkin enemmän. Lupaan päivittää syksyn kuulumiset heti tammikuussa. Nyt vain nautimme vuoden viimeisistä päivistä ja toivomme, että uuden vuoden juhlijat räiskivät raketteja maltillisesti. Tässä kuitenkin hyvä ohje kaikille koiranomistajille.

Kuva Facebookista

Kiitos kasvattien omistajille aktiivisesta vuodesta. Vastoinkäymisistä huolimatta, kaikille oikein koiramaista vuotta 2017!