Uudet kodit tiedossa

Aika on mennyt ihan siivillä. Vajaa viikko ja pennut lähtevät uusiin koteihinsa. Pennut ovat opetelleet kaikkia tarpeellisia taitoja kuten matkustamaan autossa, kuuntelemaan ukkosta, kovia ääniä ja pauketta, tekemään tarpeita ulos, leikkimään ja painimaan, repimään lelua sekä myös housunlahetta, kaivamaan monttuja ja järsimään luita. Vielä on paljon ihmeteltävää ja opeteltavaa myös siellä uudessa kodissa. Pihka on ollut tosi hyvä äiti, kohta liiankin, kun vieläkin antaa lapsukaisten imeä. Olen todennut, että helpointa ottaa videokuvaa penneleistä tai muuten kuvat ovat pelkästään nukkuvia pentuja tai epäselviä, mustia vilahduksia.

6-viikkoisilla alkaa olla jo ahdasta tissillä

Minäkin sain viimein päätettyä kotiin jäävän pennun. Koko ajan minua on puhutellut pieni Nuovakan Neito, mutta silti harkitsin pitkään myös Appisen Akkaa. Palsin Prinsessa on hyvin tasaväkinen siskojensa kanssa, mutta tällä kertaa mustemmat sisarukset veivät voiton. Koko ajan olen ollut sitä mieltä, että luonne ja rakenne ratkaisee. Tunteellahan se valinta kuitenkin tehtiin. Olenhan toki seurannut pentuja ja niiden kehitystä koko tämän pentuajan, että jonkinlainen käsitys minulla on niiden luonteista. Neito on pienempi, hentoisempi ja sillä on suuremmat korvat kuin Akalla. Se on ehkä hiukan varovaisempi uusien asioiden kanssa kuin Akka. Se kuitenkin muistuttaa Hippua niin paljon, ettei sitä voi vastustaa. 💗 Akka on rakenteeltaan vankempi, sillä on leveä, iso pää ja pienet korvat. Se on ollut myös erittäin rohkea ja reipas. Kummatkin pennut leikkivät ja taistelevat lelusta oikein hienosti sekä tulevat ihmisen luo häntä vipattaen. En keksi Akasta mitään huonoa, mikä tekikin valinnasta niin vaikean. Onneksi sillä on hyvä koti tiedossa Tyrnävällä lapsiperheessä

Appisen Akan söpössä ulkomuodossa piilee pieni riiviö

Palsin Prinsessaa odotetaan myös Oulun alapuolella, Limingassa. Siellä Prinsessan lauma koostuu lapsista, hevosista, lehmistä sekä vanhemmasta lapinporokoiranrtusta. Prinsessalla on siis paljon leikkikavereita. Erikoisen tästä tilanteesta tekee sen, että samassa perheessä on ollut Joikun veli, Trum. Nyt he saavat myös Hattivatin T-pentueen geenejä takaisin uuden koiran muodossa. Prinsessa on kyllä lupaava ja niin hurmaava pentu. Mielenkiintoista nähdä, että millainen turkki sille tulee, kun se on poikennut laadultaan ja väriltään muista mustista. Alla pieni pätkä Akan ja Prinsessan leikeistä. Prinsessalla on keltainen pentupanka.

Pentueen lellikki, Suivakon Sulho, menee isänsä kaveriksi Kemijärvelle. Oula-iskä alkaa olla jo iäkäs, mutta toivottavasti opettaa pojalleen, miten peltoporoille annetaan lähdöt viljelyksiltä ja pihamailta. Poika, kuten me olemme pentua kutsuneet, on emänsä lellikki kuten myös ihmisten. Luulen, että siitä tulee tyypiltään jalkavampi kuin isästään. Sillä on vielä suhteellisen isot korvat, mutta en yhtään epäile, etteikö ne nousisi pystyyn. Poika on yleensä se, joka ensimmäisenä hakeutuu emänsä tissille ja viereen nukkumaan. Poika ei ole pentueen reippain, mutta ei myöskään arka. Tärkeää on, ettei se tunnu reagoivan koviin ääniin. Se myös käpertyy usein ihmisten jalkoihin nukkumaan, joten uskon omistajan saavan siitä itselleen uskollisen koiran. Alla Neito ja poika nahistelevat söpösti, vaikka toisinaan leikit ovatkin jo aika rähinää.

Pian tuleekin jo pentujen lähdön aika. Vielä tulee yksi päivitys, ennen kuin lapsukaiset lentävät pesästä.

Hammastunturilaisten nimiäiset

Pennut täyttivät jo neljä viikkoa, mutta minun pienen lomareissun vuoksi niistä ei ole tuoreita kuvia. Pennut syövät kuitenkin kiinteää ruokaa ja ovat ulkoilleet lähes päivittäin. Pentulaatikkokin on siirretty pois tieltä.

Viikko sitten, kolmeviikkoiset pennut saivat yksilöidyt nimet. Nimiteema löytyi Hammastunturin erämaa-alueen tuntureista. Minäkin olen siellä jonkin verran kulkenut, joten nimi-idea tuntui heti hyvältä eikä niiden keksimiseen tarvinnut juurikaan käyttää aikaa.

Vasemmalta alkaen Appisen Akka, Palsin Prinsessa, Nuovakan Neito ja Suivakon Sulho 

Saanen siis estitellä Pujotan Appisen Akan, Pujotan Palsin Prinsessan, Pujotan Nuovakan Neidon ja Pujotan Suivakon Sulhon. Akka on isoin ja mustin narttu, jolla on valkoinen rinta. Kokonsa puolesta sille piti antaa uskottava nimi. Prinsessa on pilkkanokkainen hienohelma, joka on puuteroinut nenän valkoisella. 😉 Neito on pienin tytöistä. Neitosethan ovat pieniä ja sieviä, joten nimi kävi tälle pennulle erinomaisesti. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, on meidän ainoa uros. Siitä tehtiin Suivakon Sulho. Eihän sitä tiedä, vaikka nimi olisi vielä joskus enne.

Pentujen omat tunturit kartalle merkittyinä

Peruuntumisen vuoksi yksi narttupennuista on vapaana. Vielä ei ole tehty valintoja, että kuka kaipaa omaa kotia. Mikäli kiinnostuit, niin ota yhteyttä sähköpostilla tai soita. Yhteystiedot löytyvät ainakin Lappalaiskoirat ry:n kasvattajalistalta. Luovutuksessa pentuset ovat elo-syyskuun vaihteessa. Täältä löydät aikaisemman julkaisun, jossa olen kertonut vanhemmista sekä perusteluja ja pohdintoja tälle pentueelle.

Loppuun vielä videonpätkä Palsin Prinsessan päiväunista Pihka-äidin hännällä. 💗

Pihkan pennut maailmassa!

Moni on varmaan ihmetellyt, etteikö Pihka olekaan penikoinut. Kyllä Pihka pyöräytti pennut maailmaan maanantaina 8.7.

Väsynyt äiti ja muutaman päivän vanhat lapsukaiset

Pihkan lämpöjen mittailu alkoi jo viisi päivää ennen synnytystä. Olimme Pihkan emännän kanssa melko kärsimättömiä, etteikö mitään tapahdu. Vihdoin sunnuntaina lämpö tipahti niin alas, että tiesimme synnytyksen lähestyvän. Pihka aloitti synnytyksen maanantaiaamuna ja ensimmäinen pentu syntyikin heti kahdeksan aikoihin. Kaikenkaikkiaan eläviä pentuja oli viisi ja yksi syntyi kuolleena. 😔 Yllätys oli kuitenkin suuri, kun teimme pentujen ensimmäisen punnituksen. Kaikki olivat tosi pieniä rääpäleitä ja painoivat 200g tietämillä. Pienin poika oli oikeasti pieni, noin 170g. Tavallisesti porokoiran pennut painavat reilun 300g. Syytä tähän pieneen kokoon ei tiedetä. Pihka ei ole ollut laiha ja se on ruokittu sekä madotettu kuten pitääkin.

Murheet eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Menetimme vielä toisen pojista seuraavana päivänä eikä se ollut edes pienin. 😢 Takkuisesta alusta huolimatta jäljelle jääneet poika ja kolme tyttöä olivat aktiivisia sekä ahkeria imiöitä ja painot alkoivat nousta huimasti. Kaikki pennut ovat mustia pienillä ja vähän isommilla merkeillä. Yhden tytön karva on laadultaan hiukan erilainen, kun toisilla sisaruksilla on kiiltävän mustat karvapeitteet. Vielä en osaa sanoa, että tuleeko yhdestäkään emänsä tapaan pitkäkarvaista, mutta söpöjä ne ovat joka tapauksessa.

Pentukasa viiden päivän ikäisenä. Pikkupoika siskojen ympäröimänä.

Sama porukka 10 päivän iässä. Pennut kasvavat ihan silmissä!

Pikkupojan ja suurimman tytön välinen kokoero oli aluksi huima, mutta nyt se on jo tasoittunut. 

Pihkalla on riittänyt hyvin maitoa ja se on hoitanut pentujaan hienosti. Pentulaatikossa makoilu pitkäkarvaiselle koiralle oli kuumaa touhua ja muutaman päivän jälkeen Pihka siirtyikin makoilemaan viileälle laattalattialle pentulaatikon viereen. Siitä se silmä tarkkana seurailee pentujaan ja aina vikinän kuuluessa siirtyy laatikon puolelle.

Vasemmalla valkonokkainen tyttö, alhalla ruskeamerkkinen tyttö ja oikealla pikkupoika.

Musta tyttö on kasvanut koko joukon suurimmaksi. Päässä ei ole vielä selviä merkkejä, mutta ehkä ne sieltä vielä tulevat.

Pennut ovat nyt kaksi viikkoa ja avanneet silmänsä. Viikonloppuna on vuorossa matolääke, ensimmäiset ulkoilman haistelut ja kynsien leikkaukset. Myös ensimmäiset pentujen katsojat tulevat käymään. Todennäköisesti pidämme myös pentujen nimiäiset. Nimet ovat valmiiksi mietittynä, mutta ei yksilöitynä. Teemana on Hammastunturi erämaa-alueen tunturit.

Penna, virallinen pelastuskoira

14.6. järjestettiin PoLaPen ensimmäinen Virta eli viranomaistarkastus. Tarkastukseen osallistui meidän seurasta kaksi koiraa, saksanpaimenkoira Elli ja Jonna sekä Penna minun kanssa. Viranomaistarkastuksen suorittamisen jälkeen pääsee hälytysryhmään, joita kutsutaan Vapepan ja poliisin oikeisiin etsintöihin.

Perjantai oli lämmin ja hikinen, mutta onneksi oli edes pieni tuulenvire. Luulin, etten ottaisi testistä paineita, mutta täytyy sanoa, että jännitti kyllä melkoisesti, kun tulimme koepaikalle. Ensimmäisen 100m jälkeen minusta tuntui, että jätän koko testin kesken. Kuljimme alueen rajaavaa tietä pitkin niin, että Penna oli minulla liinassa ja toiveissa oli, että se nostaisi jäljen. Minun jännitys, ilman kuumuus ja liinassa kiinni oleminen vaikutti koiraan niin, että se raahusti minun perässä. Eteneminen tuntui todella epätoivoiselta, joten päästin Pennan liinasta. Tämän jälkeen homma alkoikin pelittää ja minun itsevarmuus palasi.

Kuvia toukokuisesta Virta-harjoituksesta

Alun sähläyksen jälkeen testi itsessään meni kuten odotinkin. Koira nosti vuorokauden vanhan jäljen (ilman liinaa) ja pari eksynyttä nuorta miestäkin löydettiin. Maasto oli helppokulkuista eikä kahden tunnin etsintä tuntunut vielä missään, kun muisti juoda tarpeeksi. Palautettakin saatiin lähinnä etsintäsuunnitelmasta ja kartturin käytöstä. Kalustetappioiltakaan ei tällä kertaa vältytty, kun Pennan kilikilikello tipahti metsään. Onneksi se ei ollut suuri menetys.

Minulle on aina ollut vaikeaa etsintäsuunnitelmien teko. Yritän ottaa liian monta asiaa kerralla huomioon jos tuulella ei ole selkeää suuntaa. Lisäksi haluan itse olla koko ajan selvillä siitä, että missä minä liikun ja kommunikointi kartturin kanssa jäi hiukan vähäiseksi. Toisaalta Pennaa on niin helppo lukea maastossa, että samalla ehdin pitää itsenikin kartalla.

PoLaPen virallinen pelastuskoira ja ohjaaja

Virallisten papereiden täyttämisen jälkeen todettiin, että meidän viranomaistarkastus oli hyväksytty. Jeee! Penna ja minä olemme toinen Suomen pohjoisimmista pelastuskoirista, kun Jonna ja Ellikin läpäisivät tarkastuksen muutamaa tuntia aikaisemmin. Pennalla ei ole hälytysvuosia montakaan jäljellä, kun se täyttää elokuussa jo yhdeksän vuotta. Päätin kuitenkin mennä Virtaan, koska sellainen mahdollisuus tuli. Tietääpä ainakin seuraavan koiran kanssa, että mihin kaikella harjoittelemisellä pyritään. Eikä koskaan ole liikaa etsijöitä maastossa, kun tosi paikka tulee.

Penna ilmaisemassa haukulla
löytynyttä maalimiestä

En voi kylliksi kiittää meidän hienoa treeniporukkaa. Hakua olisi hirveän hankala harjoitella yksin. 😄 Nyt on yksi tavoite saavutettu ja siinä pyritään pysymään.

Pennuntuoksua tulossa heinäkuussa

Pihka on ultrattu tiineeksi. 😊 Nyt alkaa valmistautuminen pentujen tuloon ja pentukesään. Näillä näkymin pennut syntyvät sijoituskodissa Sodankylässä heinäkuun ensimmäisen viikonlopun aikoihin. Kiitän jo nyt Pihkan emäntää, Seijaa, että tämä on mahdollista.

Pihka hassuttelee ja esittelee pentumahaansa ❤

Pujotan kennelin pennuille toivon aktiivisia koteja, joissa koira on perheenjäsen. Uskon, että pennuista on monenlaiseen harrastamiseen mutta tärkeintä koiralle on, että sille on aikaa ja se otetaan mukaan arkielämään. En lupaa käyttövalioita, näyttelytähtiä tai valmiita työkoiria vaan tavallisia lapinporokoiria. Se ei tarkoita sitä, että lapinporokoira olisi pelkkä häkkikoira tai sen kanssa pärjäisi ilman kouluttamista ja johdonmukaista kasvattamista. Aina pitää muistaa se, että lapinporokoira on alunperin ollut haukulla paimentava työkoira eli haukkuherkkyyttä ja toimintakykyäkin voi löytyä, vaikka emä on varsin hiljainen ja helppo. Luonteita on kuitenkin niin monia kuin koiriakin.

Pieni Pihka ja päättäväinen askel 

Pentuprojekti 2019 etenee

Pihka ja Oula treffasivat tosi tarkoituksella jo lähes kolme viikko sitten. Ajankohta oli todellakin oikea ja kaikki meni kuin oppikirjoissa. Vaikka astutus onnistui hienosti kahtena peräkkäisenä päivänä, niin se ei ole vielä takuu pennuista. Kyseessä on kuitenki vanhempi uros, jolla ei ole aikaisempia jälkeläisiä, joten parempi odotella kesäkuun ultraa ennen kuin aletaan valmistautua kesäpentuihin. Mikäli pentuja tulee, niin laskettuaika on heinäkuun ekalla viikolla ja luovutuksessa ne ovat elo-syyskuun vaihteessa.

Emä

Pihlajamäen Raunikki

• Pihlajamäen Raunikki, 4-vuotias lapinporokoiranarttu
• silmät tarkastettu terveeksi 28.10.2017
• lonkat A/A ja kyynärät 0/0, polvet 0/0
• selkä VA0, SP0, LTV1 
• lonkkaindeksi 114 (maaliskuu 2019)
• vanhempien tulosten perusteella terve (a) prcd-PRA silmäsairaudesta. On kuitenkin olemassa toinenkin PRA:n muoto, johon ei vielä ole testiä.
• Geenitestattu terveeksi Pompen ja DM:n sairauksista 
• luonnetestistä +23 pistettä sekä laukaisuvarma (+++), tarkemmat osa-aluepisteet löytyvät KoiraNetistä
• näyttelyistä 2 x ERI (kasvattajatuomareilta), EH, T (karva)
• Pihkan kanssa ei ole harrastettu mitään vaan se on ihan kotikoira 
• luonteeltaan ystävällinen ja erittäin nöyrä narttu, joka on tullut hyvin juttuun toisten koirien kanssa. Jonkin verran riistaviettiä mutta ei häiritse arkea ja pystyy pitämään irti.
• Pihkalla on ihan hyvä rakenne mutta pitkähkö karva voi tehdä vieraan vaikutelman jos sellaiseen ei ole tottunut. Rotumääritelmän mukaan lapinporokoiran karva tulee olla keskipitkää tai pitkää, joten siinä mielessä Pihkan karva on ihan oikea, mutta laadultaan se saisi olla karkeampi.

Pihlajamäen Raunikki eli Pihka on aina ollut terve koira. Luonnetestin jälkeen hiukan mietin pennuttamista, mutta koska hermorakenne oli plussalla ja koira oli laukaisuvarma, niin ei sitä kauaa pohdittu. Luonnetestissä Pihka ei osoittanut minkäänlaista tarvetta puolustaa itseään tai ollut mitenkään aggressiivinen tai arka. Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, niin koira suoritti testin reippaasti omassa kuplassaan. Pihka on ollut hyvin pentumainen ja vasta nyt alkanu osoittaa pientä aikuistumista. Sen vuoksi en ole hätäillyt pennuttamisen kanssa. Tunnen Pihkan suvun melko tarkkaan ja se on ollut todella pitkä ikäistä. Täyttäähän Joiku-paappakin elokuussa jo 15 vuotta. 

Isä

Isäehdokas Oula

• Oula, pian 11-vuotias lapinporokoirauros
• ei virallista silmätarkastusta
• ei lonkka- eikä kyynärkuvia
• prcd-PRA statuksesta ei tietoa 
• ei näyttelykäyntejä
• luonteeltaan iloinen, ystävällinen ja vieraillekin ihmisille avoin uros. 
• käytetty peltoporojen ajamiseen, missä vaaditaan koiralta kovuutta ja sitkeyttä. Toiminut tehtävässä erinomaisesti.
• omaa jonkin verran riistaviettiä, pysyy omalla pihalla vapaana
• on tottunut ampumisesta eikä panikoidu siitä, mutta ei pidä ukkosesta
• ulkomuodoltaan pienehkö uros, hyvä karva, komea pää ja sopivan kokoiset korvat.
• yhdistelmä KoiraNetissä:
• 4. sukupolvi, sukusiitosprosentti 0,00%
• 8. sukupolvi, sukusiitosprosentti 1,64%

Urosvalinnasta:

Vaikka minulla on ollut vuosia aikaa etsiä Pihkalle urosta, niin oikea tuli eteen vasta viime metreillä. Minun ensimmäiset kriteerit oli, että uros ei saa olla väriltään parkki eikä pitkäkarvainen. Toiseksi etsin terveystarkastettua, vähän käytettyä urosta. Sukusiitosprosenttikaan ei saa yhdistelmässä nousta liian korkeaksi. Lisäksi oli tiettyjä koiria, joita en halunnut enää kerrata yhdistelmässä kuten Fjällfarmens Cammo, joka on todella laajalle levinnyt uros ja Pihkan 4. polven sukutaulussa jo pari kertaa. Lisäksi yhdistelmälle piti saada Lappalaiskoirien jalostustoimikunnan hyväksyntä.

Minulla oli katsottuna Pihkalle mukava uros, mutta harmiksemme sillä todettiin silmätarkissa kaihi. Etsintä piti aloittaa alusta.Olin laittanut jtk:lle jo uroskyselyn menemään, kun sain kasvattajatutulta vinkin käyttämättömästä, vanhasta uroksesta. Päätin lisätä Oulan listalle jälkikäteen. Kovasti mietin sitä, ettei Oulalla ollut edes silmätarkkia, mutta päätin ottaa riskin, kun lpk:n Pevisa sen sallii. Pihka on kuitenkin tutkittu lähes kaikesta mahdollistesta ja vielä tervein paperein. Yhdistelmässä oli niin paljon muita hyviä puolia eikä se tutkittu koira aina takaa terveitä pentuja. Kävihän näin minun edellisessä pentueessa, johon geenitesteistä, silmätarkeista ja jtk:n suosituksista huolimatta tuli sokeuttava PRA.

Oulalla on 7 sisarusta ja ainoastaan yhdellä veljellä on pari pentuetta. Mielestäni on hyvä, että muillekin pentueen uroksille annetaan mahdollisuus suvun jatkamiseen, jotta pienen rodun geenikanta pidetään laajana. Varsinkin, kun kyseessä on jo iäkäs ja astumistaitoinen uros. Tiedetäänhän, että kaventunut geenikanta ja korkeat sukusiitokset lisäävät riskejä autoimmuunisairauksiin ja muihin perinnöllisiin sairauksiin. Pihkan ja Oulan yhdistelmässä sukusiitosprosentti on myös ilahduttavan alhainen. Vasta kuudennessa sukupolvessa kertaantuu ensimmäiset yhteiset sukulaiset. Olin myös myyty Oulan luonteelle. Vaikka se on peräkylän poika, eikä ole kulkenut ihmisissä, niin se oli oikein avoin ja helposti käsiteltävissä. Lisäksi muut, vähäisemmät kriteerit täyttyivät kuten väri, karvan laatu ja pituus (myöskään lähisuvussa ei ole pitkäkarvaisia) ja se, että Lappalaiskoirien jalostustoimikunta ei löytänyt terveysriskejä, jotka estäisivät yhdistelmän. Uskon myös, että Oulan reipas luonne sopii Pihkalle ja odotettavissa on ihmisystävällisiä ja moneen toimintaan sopivia pentuja.

Pitää kuitenkin muistaa riskit, joita jokaisesta yhdistelmästä löytyy. Oulan sukua on aika vähän terveystarkastettu, mutta kokonaisuudessaan se vaikuttaa aika terveeltä. Pahin kuitenkin on, että Oulan isän puolella on tätä toisen tyypin PRA:ta, joka ei näy geenitestissä. Lisäksi aina on vaarana HC eli kaihi, joka on lapinpororkoirien yleisin silmäsairaus. Pihkan puolella lähisuvusta löytyy mummon kilpirauhasen vajaatoiminta. Onneksi se on sellainen vaiva, että sen kanssa pystyy elämään oikealla lääkityksellä. Olen sitä mieltä, että aina löytyy yhdistelmistä jotakin "vikaa" jos tarpeeksi kauas ja syvälle katsoo. Tärkeintä kutienkin pitää rotu elinvoimaisessa ja geenipooli laajana, jotta porokoira rotuna säilyy tulevaisuudessakin.

Muutamia pentukyselyitä on tullut, varsinkin nartuista, mutta mitään lopullista ei ole päätetty. Katsotaan ensin, että millainen pentue pyörähtää maailmaan vai tuleeko niitä ollenkaan. Minulle saa laittaa viestiä, sähköpostia tai soittaa, mikäli olet kiinnostunut pennuista tai haluat kuulla lisää yhdistelmän koirista

Pihkan pentusuunnitelmat julki

Olen odottanut sijoitusnarttuni Pihlajamäen Raunikin juoksun alkamista maaliskuun alusta alkaen. Ajattelin, että juoksu tulee maalis-huhtikuun vaihteeseen, mutta Pihka panttasi aloittamista ihan huhtikuun loppuun saakka.

Pihka ja hienot korvakarvat

Pihkan faktat

Pihka elelee helppona kotikoirana Sodankylän Sattasessa. Usein on puhuttu, että pitää olla hyvä syy pennuttaa narttu. Minulla on hyvin itsekkäät syyt tässä pentuprojektissa. Haluan itselleni Joikun lapsenlapsenlapsen eli yksi pennuista olisi jäämässä minulle kotiin.

Pihkalla ei ole mitään näyttöä muusta kuin hyvästä terveydestä. Sen kanssa ei ole harrastettu mitään erityistä vaan se on ollut mukana ihan arkisissa askareissa kuten marjaretkillä ja poroaitojen korjauksessa. Mönkijän päälle sitä on opetettu mutta moottorikelkasta se ei pidä. Helpon ja pehmeän koiran "ongelma" on se, että se kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi ilman suurempaa vaivannäköä eikä siltä tarvitse vaatia hirveästi. Tämä näkyi minusta luonnetestissä oikein hyvin. Eihän se voinut uskoa yhdenkään ihmisen tekevän pahaa, vaan emännän vierellä voi tepsutella vaikka kalliolta alas. 😊 Pihka on ollut minulla hoidossa useat kerrat ja uskon, että sillä olisi ollut energiaa myös jonkinlaiseksi harrastuskoiraksi. Se on yllättävän koirasosiaalinen lapinporokoiraksi ja se saa minun mummokoiratkin leikkimään kanssaan. Sitä voi pitää irti eikä se etsi riistaa, mutta voi kyllä pinkaista linnun, jäniksen tai poron perään, mikäli lähtevät liikkeelle kuonon edestä. Sen vähän, mitä Pihka on ollut porojen kanssa tekemisissä, niin se on saanut hyvää palautetta tekemisestään.

Pihlajamäen Raunikki

Minun mielestä Pihkan huonoin puoli on se liiallinen pehmeys. Pihka tykkääkin kellahtaa helposti selälleen maharapsutusten toivossa. Suunnattomasti ihmettelin, ettei se tehnyt sitä luonnetestituomareiden edessä. Toinen huono puoli käytön kannalta on Pihkan pitkät tassukarvat, joihin lumi tahtoo tarttua lenkkeillessä. Pitkästä karvasta ei muuten ole haittaa ja Pihka tarkeneekin hyvin olla työpäivien ajan häkissä talvipakkasillakin.

Pihkan terveystulokset ja luonnetestin osa-alueet löytyvät KoiraNetistä. Vanhempien perusteella se on terve prcd-PRA:sta (etenevä verkkokalvon surkastuma). Lisäksi Pihkalle on tehty geenitestit Pompenin (etenevä glykogeeniaineenvaihdunnan sairaus) ja DM:n (etenevä selkäydinrappeuma) osalta, joista se on terve. Kuten hyvin on tiedossa Pujotan Alaskan Miinan kohdalta, niin on olemassa se toinenkin PRA, johon geenitestiä ei vielä ole. Toivottavasti tämä asia korjaantuu pian!

Pihka Rovaniemen näyttelyssä 2018

Sulhasehdokas

Tärppipäiviksi on sovittu treffit vanhan herrasmiehen, Oulan kanssa. Oula on oikein iloinen ja avoin uros eikä ikä näy vielä edes kuonon harmautena. Olin todella positiivisesti yllättynyt uroksen ulkonäöstä ja luonteesta, kun käytiin Pihkan kanssa hellua aikaisemmin tapaamassa.

Oula ja Oulan porotarha

Mikäli astutus onnistuu, niin kerron lisää uroksesta ja urosvalinnasta, mikä ei todellakaan ollut helppo tehtävä. Yhdistelmä on saanut Lappalaiskoirien jalostustoimikunnan suosituksen.