Elokuun seikkailut vol. 2

Elokuun viimeisenä viikonloppuna meillä oli vielä kova koitos edessä Hipun ja Pennan kanssa. Ensin oli Pennan näyttely ja seuraavana päivänä vielä agikisat kummankin koiran kanssa. Jostain se koira aina aavistaa, että näyttelyyn ollaan menossa ja aloittaa karvanlähdön. Näin kävi jälleen! Huomasin pari viikkoa ennen Rovaniemen ryhmänäyttelyä, että joitain irtokarvoja irtoaa Pennan kyljistä. Ajattelin, ettei se ehdi kaikkia tiputtaa jos en harjaa sitä ollenkaan. Vasta näyttelyaamuna harjasin siitä isoimmat karvat pois, mutta eipä sille voinut juuri mitään tehdä, koska kaikki karvat olivat ihan irti. Melkein hävetti viedä sitä arvosteltavaksi, kun karvat vain pölisivät meidän jälkeen. Tuomarina oli Leni Finne ja arvosteltavia lapinporokoiria hurjat 27 kpl. Tässä meidän arvostelu:

"Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Hieman lyhyt kuono-osa. Silmät voisivat olla tummemmat. Hieman poskia. Hyvä kaula, melko periksiantava selkä. Erinomainen eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Saisi olla tiiviimmässä kunnossa. Hieman pitkä lanneosa. Hyvät takakulmaukset. Turhan kippura häntä. Erinomainen askelpituus." AVO EH

Arvostelu oli kyllä koiran näköinen. Vähän ihmettelen mainintoja kuonon lyhyydestä ja poskista. Minusta Pennalla on hieno pää ja ainoastaan korvien kokoa voisi kritisoida mutta ei kyllä muuten. Jotenkin pitäisi saada tuo selkä tiiviimmäksi. Ehkä se vaatisi pyörällä tai jollain muulla apuvälineellä juoksuttamista. Remmilenkkejä me käydään aika harvoin ja pyrinki siihen, että koirat saavat juosta joka päivä irti. Se ei vain näytä riittävän tiivistämään Pennan pitkää selkää.

Näyttelystä minulla ei ole kuvia, mutta tässä muutama kuva menneeltä kesältä.

Näyttelypäivän jälkeen oli vuorossa jälleen Rovaniemen käyttökoirien agilitykisat. Jossain mielenhäiriössä menin ja ilmoitin Pennankin ykkösiin. Sanoinkin kavereille, että kyllä se esteet osaa mutta eihän se kulje. Yllätyksekseni se kulkikin ihan kivasti. :) Mulla jännitti aika kovasti, mutta luotin koiraan ja siihen, ettei se ainakaan lähde kesken rataa mitään pöljäilemään. Ekalta radalta saatiin hylky. Penna tuli keinun jälkeen vähän huonossa kulmassa muurille, jonka se sitten kiersi. Jatkoin radan kuitenkin loppuun ilman korjaamista, jotta meille kummallekin jäisi ekasta startista hyvä mieli. Toinen rata meni myös yllättävän kivasti. Virhe tuli kepeiltä, kun yksi keppi meinasi jäädä välistä. Ne oli kummallekin koiralle jotenkin tosi nihkeät ja joutuvatkin nyt erityistreeniin.Yliaikaa oli vain 1,79sekunttia ja lopputulos siis 6,79. 17 koiran luokassa oltiin muistaakseni seitsemänsiä. Ihan kivasti ekakertalaisiksi. :) 

Ja tästä mennään putkeen, vaikka ei ehkä uskois :)

Kontaktit otettiin varmasti.

Liitävä agilitykoira <3

Ja näin sitä mennään... 

Hipun kans yritin mennä niin täysillä kuin vain kykenen. Ei mitään varmistuksia kontakteille ja niinhän siinä kävi, että ekalla radalla puomin alastulon hyppäsi ja sen seurauksena ohjasin sitten hyppäämään esteen väärään suuntaan. Hylky tuli toiseksi viimeisellä esteellä. Toinen rata oli yhtä hösellystä. Minun numerolapusta aukesi nauha jo neljännellä esteellä ja se sekoitti minun pasmat ihan täysin. Olin koko ajan väärässä paikassa ja myöhässä. Yhdellä virheellä ja reippaalla 5 sekunnin yliajalla tultiin kuitenkin luokassa toiseksi. Ei se muillakaan tainnut mennä ihan putkeen. :) 

Kiitos agilitykuvista jälleen Reima Mukkalalle!

Toiselle radalle lähtökin näyttää jo epäilyttävältä. :)

Hippu ja A:n ylitys

Mummo puomilla

Ja näin reippaasti mennään pelottava keinu.

Kaiken kaikkiaan kisoista jäi tosi hyvä mieli. Radat olivat tosi kivoja, koirat vaikuttivat hiukan odotettua nopeammilta ja ohjauskaan ei tökkinyt ihan kamalan pahasti. Pitää nyt vielä mietiskellä jos sitä pääsisi tälle vuodelle johonki kisaamaan. Meillähän on Hipun kanssa vielä meidän agilitytavoite saavuttamatta eli yksi 0-tulos kakkosista. :) Pennan kanssa ei tavoitteita ole edes asetettu. Suurin tavoite oli joskus kisata ja nyt se on toteutunut. 

Ai niin! Olin ihan unohtanut, että elokuussa vietettiin myös Pennan 5v ja Joikun 11v synttäreitä. Onnea mussukat! 

Elokuun seikkailut vol. 1

Blogin päivitys on nyt jäänyt ihan unholaan kaikkien kiireiden keskellä. Viimeinen puolitoista kuukautta on mennyt ihan siivillä. Heinäkuussa ilmat suosivat koiria mutta ei niinkään emäntää, joten innostuttiin jopa käymään pari kertaa kentällä treenaamassa agilityä. Tässä pieni tiivistelmä meän elokuulta.

Heinäkuun lopussa treffattiin pikaisesti Pujotan Petronella, joka oli menossa kotiväkensä kanssa Inarille lomailemaan. Nella vaikuttaa kyllä varsin mainiolta pakkaukselta. Ja nättikin se on, vaikka olenkin jäävi sanomaan. Nella on perinyt Pennalta varsin voimakkaat valeraskaudet. Se ei tietenkään ole mukavaa, mutta ilmeisesti asian kanssa pystytään elämään, kun se ei haittaa liiaksi normaalia elämää.

Pujotan Petronella

Nellan häntä ei lakannut heilumasta ollenkaan :)

Elokuun alkupuolella minä lomailin ja koko viikko olikin pyhitetty koirille. Yhtenä ohjelmanumerona oli käynti Saajomannussa, Pellossa. Mäntyranta-Mustosen Minna pitää siellä lammas- ja porotilaa. Saajomannussa saa käydä kesällä treenaamassa lammaspaimennusta ja talvella poropaimennusta. Minä olin varannut paikan iltapaimennuksesta kummallekin koiralle. Kumpikin toimi jälleen odotusten mukaan. Penna karkasi kolmesti pois aidasta eikä olisi halunnut tehdä mitään päkäpäitten kanssa. On mulla siinä paimenkoira! Onneksi tiedän, että porojen kanssa se pelaa paremmin ja on jopa siitä hommasta kiinnostunut. Hippu toimi omaan tapaansa kovasti haukulla painostaen. Minä sain siirtyä parttion etupuolelle ja Hippu pysyi lampaiden takana yrittäen jopa hiukan tasapainottaa. Tällä kertaa pyöritettiin lambeja pelkästään aitauksessa eikä ehditty metsäpaimeneen, mikä olis tehnyt varsinkin Pennalle oikein hyvää. No, toisella kertaa sitten.

Saajomannun emännät päivälevolla

Paimennuksen jälkeen pidettiin yksi lepopäivä. Seuraavaksi suunnattiin Hipun kanssa Rovaniemelle agilitykisoihin. Rovaniemellä oli kakkosten iltakisat. Eka rata tuntui oikein kivalta, mutta voi herttinen, miltä se näytti videolla. Ihan turhaa odottelua ja hidastelua. Eihän se koirakaan kulje jos emäntä ei kulje. Lopputuloksena oli kuitenkin virheetön ratasuoritus mutta yliaikaa 3,09 sekunttia. Saatiin me silti pokata ykköspalkinto. Toinen rata ei sitten sopinutkaan meille ollenkaan. Siinä oli paljon yksittäisten esteiden kiertoa ja siihenpä se Hipun vauhti sitten yleensä tyssää. Ei ollut suuria odotuksia radalle mentäessä ja hylkyhän sieltä tuli. Hyvä kokemus sinäänsä ja tietääpä taas, mitä pitää treenata. Enemmän pitäisi myös videoida ratasuorituksia, jotta niistä voisi oppia jotain.

Kiitos kuvista Reima Mukkalalle

Keinu ei todellakaan ole Hipun lemppari este :)

Todistetusti yksi onnistunut takaaleikkaus. 

Kyllä se sinne oikeaan suuntaan kääntyi eikä ohjaajakaan törmännyt esteeseen.

Ykköspaikalla meinaa hymyilyttää.

Lomaviikko sisälsi myös marjastusta, sienestystä ja pienien koiranpentujen tapaamisen. Ystävälläni oli 10 kappaletta 6 viikon ikäistä porokoiranpentua. Kyllä olen ihan tyytyväinen, että Legenda-pentuja oli vain viisi kappaletta. :) Tässä oli vasta puolet elokuun tapahtumista, joten jatkokertomusta tulee piakkoin.

Tuliaisia kesälomalta

Vietettiin koirien kanssa kesälomaa parisen viikkoa heti juhannuksen jälkeen. Loman viimeisinä päivinä tehtiin ystävän kanssa 36 tunnin etelän matka. Kilometrejä autoon kertyi 1 876! Reissun pikaisuudesta huolimatta, se oli oikein onnistunut ja tarpeellinen. Tuliaisina sieltä tuli pujottalaisten etäjäsen Pihlajamäen Raunikki eli Pihka.

Pikku-Pihka matkusti koko pitkän kotimatkan kiltisti nukkuen. Muutaman kerran pysähdyttiin pissille. Yllä olevat kuvat ovat Napapiiriltä, jossa pentu vihdoin osoitti jotain aktiivisuuden merkkejä. Epäilin jo, että kasvattaja on unohtanut asentaa siihen patterit. ;) Uudessa kodissaan se olikin vetänyt kunnon iltahepulit, mikä ei tietenkään ole ihme 11 tunnin lepäämisen jälkeen. Pihka on kotiutunut oikein hyvin ja korvatkin alkavat olla pystyssä. 

Niinhän siinä kävi, että koko Pihlajamäen R-pentueen isänä oli Pihlajamäen Hukan Joiku ja emänä siis Karhukallion Fun Fanny. Kovasti olisin toivonut, että edes yksi pentu olisi ollut vanhalle Joikulle, mutta kyllähän tulos oli melkein arvattavissa. Joikuhan ei jäänyt Mahlan kanssa nalkkiin hyvistä yrityksistä huolimatta. Nyt on siis Joikun pojantytär vahvistamassa pujottalaisten tokkakuntaa. :) 

Muuten meän loma meni oikein leppoisissa tunnelmissa. Joiku oli minun, Pennan ja Hipun kanssa mökkeilemässä yhden yön. Olihan se papparainen vanhentunut ja luppakorva teki siitä kovasti surumielisen näköisen. Fyysisesti 11-vuotias oli oikein hyvässä kunnossa mutta ei se enää alentunut leikkimään tyttöjen kanssa. Muut jutut sillä kyllä olisi ollu mielessä. ;) 

Tässä pieni kuvakooste meän lomalta.

Juhannusaattona retkeiltiin Saariselällä.

Posetusta Iisakkipäällä.

Juhannuksena löytyi tunturista vielä mukavasti lunta.

Joiku viskuttelee tytöille salaisuuksia.

Papparainen <3

Kyllä se vanhallakin vielä tassu nousee.

Kolme tärkeintä! Hipulla ei vaan kiinnosta yhtään
nämä tämmöset hempeilyt.

Tyttöjen kanssa käyvimme kipuamassa Vuotsossa
sijaitseville Pyhä-Nattasille.

Ylhällä meitä odotti hienot maisemat...

... ja vielä upeammat maisemat.

Huipulla on näkemisen arvoiset kivitoorit.
Tänne saamelaiset ovat aikoinaan jättäneet uhrilahjojansa.

Tarkkana kuin porkkanat!

Ei näissä meän tavallisissakaan lenkkimaastoissa ole valittamaista,
vaikka emme missään tunturissa olekaan. :D

Elokuulle onki vaikka mitä suunnitelmia. Hipulle olisi parit agilitykisat tiedossa ja Pennalle yksi näyttely. Lisäksi olis tarkoitus päästä lammaspaimeneen. Jännittävää! 

Agilityhuumaa ja pentukuumetta

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet sananmukaisesti lentoa paikasta toiseen. Saariselän agilitykisat olivat rankka kolmen päivän puristus. Sen lisäksi, että kisasin Hipun kanssa kuusi lähtöä kakkosissa Herralan Ritvan radoilla, niin talkoilin kaiken muun ajan. Päivät olivat tosi pitkiä, olihan kyseessä yöttömän yön kisat ja startteja ennätysmäärä.

Perjantaina oli Hipun kanssa kaksi rataa. Ekalta radalta tuli yksi kieltovirhe ja n. 9 sekkaa yliaikaa. Koira ja emäntä olivat tosi hitaita ja Hippu keskitty lähinnä haukkumiseen. Toinen rataantutustuminen oli n. klo.23.30. Täytyy sanoa, ettei se ole paras mahdollinen kisaamisaika meikäläiselle. :D Jo radalle mennessä oli tosi epävarma olo ja niinhän siinä kävi, että unohdin radan. Viisi estettä oli enään jäljellä ja mie unohdin yhden hypyn välistä. Ei harmittanut yhtään, kun halutti jo kotiin nukkumaan. Lauantaina kisaaminen alkoi vasta iltapäivällä. Meän eka startti oli ihan jees mutta harmillisesti yliaikaa 1,65 sekunttia. Päivän toinen lähtö suoritettiin jälleen puhtaasti mutta sillä kertaa aikavirheitä 2,65 sekunttia. Enään ei ole muistikuvaa, että missä se vauhti tökkäsi. Suurin ongelma on minun liikkuminen tai liikkumattomuus, mikä sitten hidastaa Hippuakin. Sunnuntai alkoi hyppyradalla ja kovalla vesisateella. Vitsailinkin, että voisin juosta kumppareilla, koska ei meän aika kuitenkaan riitä. Eikä se sitten riittänytkään. Jälleen puhdas ratasuoritus mutta 2,96 sekunttia meni yliajalle, vaikka juoksinki lenkkareilla. Viikonlopun viimeisestä lähdöstä jälleen 0 virhepistettä mutta 5,56 yliaikaa. Tässä vaiheessa jalat oli jo ihan muusia kolmen päivän juoksemisen ja seisomisen jälkeen. 

Viikonlopun sijoitukset olivat 2 x 3. sija, 2 x 2. sija ja hyppyradalta voitto. Kuitenki jäi hampaankoloon, kun yksikään rata ei tuntunut superhyvältä. Eikä tietenkään voi olla muutenkaan tyytyväinen, kun jäätiin niin vähän 0-tuloksista. Tuo nyt vaan näyttää olevan meidän taso. Ohjaamista pitäisi saada sujuvammaksi ja koira sekä ohjaaja nopeammaksi. Olenkin miettinyt, että miten ihmeessä saisin Hipulle saman lähtönopeuden radalle, kuin millä se lähtee linnun, jäniksen tai poron perään metsässä. Meän pitää ilmeisesti aloittaa juoksuharjoittelu. Elokuussa olisi tarkoitus startata seuraavan kerran. Meän agilityuran suurimmaksi tavoitteeksi on nyt asetettu edes yksi 0-tulos kakkosluokasta.

Viikonlopun palkintoruusukkeet

Hyvä, että olin toipunut viikonlopun rasituksista, kun hyppäsin lentokoneeseen ja lensin Helsinkiin. Pikaloma etelässä sisälsi käynnin Orimattilassa Pihlajamäen kennelissä. Kävin katsomassa ja valitsemassa tulevan sijoituspentuni. Olipa se vaikea tehtävä! Viidestä nartusta lopullinen valintani oli Pihlajamäen Raunikki. Kahden viikon päästä käydään pentu hakemassa Sodankylään. Saapa nähdä, millainen karvaturrikka siitä kasvaa.

Pihlajamäen Raunikki 6 viikkoa

Raunikki kasvattajan syliteltävänä

Vielä mukava näyttelyuutinen toukokuun lopulta. Pujotan Petronella kävi pyörähtämässä Lieksan ryhmänäyttelyssä Marja Talvitien arvosteltavan. Nella oli aloittanut jo bikinikauden ja pudottanut kaikki karvat. Siitä huolimatta tuloksena junnuluokasta ERI1. Kiitos taas Kirsi ja Neppu!

Yksi agilitytavoite saavutettu

Viikonloppuna kisattiin Hipun kanssa Rovaniemen Käyttökoirien agilitykisoissa, jossa tuomarina oli Petteri Kerminen. Lauantaina meillä oli vain yksi agilityrata. Aloitus oli kolmen hypyn suora ja siitä kepeille. Todennäköisesti minä tein jonku ylimääräisen heilahduksen ja yllätyksekseni Hippu kiersi kolmannen hypyn. Muuten radassa oli paljon hyvää. Jopa meän ongelmaeste eli keinu sujui yllättävän mutkattomasti. Eihän se vielä ole nopea mutta oli se supernopea Hipun tekemäksi. Yliaikaa tuli jonkin verran lähinnä ohitetun hypyn korjaamisesta.

Lauantain keli oli ihan kamala. Vettä tuli taivaan täydeltä, oli kylmä ja kenttä muistutti lähinnä järveä. Ihmiset olivat läpimärkiä ja likaisia. Ajellessani kisan jälkeen takaisin Sodankylään ajattelin, että on tämä touhua. Aamulla olin lähtenyt Ivalosta ennen seitsemää, ajanut pikkasen vajaa 300km kisoihin, tehnyt n. 50 sekunnin ratasuorituksen ja sen jälkeen ajoin märissä kamppeissa takaisin Sodankylään. Ja kaikki tämä ihan vapaaehtoisesti. :)

Sunnuntaina oli edessä kaksi agilityrataa ja viimeisen 0-tuloksen metsästys ykkösluokasta. Onneksi keli oli paljon kuivempi ja vain välillä ripsi vettä. Ekalla radalla keinu oli jo kuudes este ja jälleen se meni suhteellisen nopeasti. Siinä vaiheessa mulla alkoi sydän hakata ihan hurjasti ja ajattelin, että nyt on meän tilaisuus eikä passaa ottaa virhettä mistään. Varmistelin kontaktit ja kepit ja selvittiin rata ilman virheitä!! Olin ihan täpinöissä ja jännittynyt, kun kuuntelin meän ajan. Selvittiin juuri ja juuri alle ihanneajan varmisteluista huolimatta. :) :) Oltiin ainut virheittä radan suorittanut koirakko eli voitettiin oma luokka, saatiin kolmas LUVA ja eka agility serti sekä menolippu kakkosiin. Hippu starttasi yhteensä yhdeksän kertaa ykkösluokassa ja ainoastaan kerran tuli hylätty rata. Pitää olla todella tyytyväinen.

Kakkosissa käytiin kokeilemassa sitten se meidän päivän toinen startti. Eikä se yhtään hullummalta tuntunut. Rata tuntui ihan simppeliltä. Harmittava virhe tuli kepeiltä, kun Hippu tuli kepeiltä pois just ennen viimeistä väliä. Tuloksena siis vitonen, n. 3sekuntia yliaikaa ja 4. sija. Ihan kelpo aloitus ja hyvillä mielin jatketaan parin viikon päästä Saariselän "kotikisoissa".

Tässä muutama kuva meidän kakkosluokan radasta. Ei me edes kuvissa näytetään kovin vauhdikkaalta ja totuushan on, ettei meän ajat mihinkään riitäkään nopeimpiin medi-koiriin verrattuna.

Minulla oli tarkoitus ilmoittaa myös Penna Saariselän kisoihin, mutta mitäpä narttu tekee. No, aloittaa tietenkin juoksun! Pennan juoksu alkoi siis kuukauden odotettua aikaisemmin ja sääntöjen mukaan juoksuisen nartun kans ei saa kisata ykkös- eikä kakkosluokassa. Se siitä sitten... Olin psyykannut itseni jo siihen, että nyt aloitettaisiin kisaura ja koirakin oli hyvässä vireessä, mutta ei se onnistukaan. Kylläpä harmittaa!

Loppukevennykseksi vielä tämmönen hellyyttävä kuva. Yksi näistä tulee heinäkuun alussa Sodankylään sijoituskotiin.

Pihlajamäen R-pennut reilu 2 viikkoa

Kevättä rinnassa

Kevät tulee kovaa vauhtia mutta meillä vielä hiihdetään. Viime viikonloppunakin oli mahtavat hankikelit hiihdellä koirien kanssa. Onneksi meän koirakenttä Ivalossa on kuitenkin jo sulannut ja treeni-into alkaa löytyä. Pohjois-Lapin koirakerho järjestää Saariselällä yöttömän yön agilitykisat 5-7.6. ja olen pohtinut, josko sitä uskaltais Pennankin ilmoittaa lähtöviivalle. Tuollaisia tavoitteita kun asettaa, niin kummasti tulee motivaatiota treenata. :) Meän kerho järjestä myös PK-kokeet agsakisojen jälkeisenä viikonloppuna ja niiden yhteydessä BH-kokeen. BH-kokeen suorittaminenkaan ei olis Pennan kanssa ihan mahdottomuus, mutta jotenki nyt on semmonen fiilis, että täytyy keskittyä yhteen juttuun kerralla. Otetaan se BH-koe ohjelmaan joskus myöhemmin.

Tässä muutama hauska, kalansilmäobjektilla otettu kuva meän hiihtolenkiltä.

Hippu on oikeasti pieni mutta Penna ei kyllä ole noin iso. :D

Pujottalaiset ovat jälleen esiintyneet maailmalla menestyksellisesti. Petronella kävi emäntänsä kanssa Harjavallan näyttelyssä 25.4. Paavo Mattilan arvosteltavana. Hienon arvostelun Neppu oli sieltä saanut.

"Kaunis narttu. Hyvän mallinen pää. Kaunis kaula. Erittäin hyvä runko. Erittäin hyvät raajat. Hyvä ylälinja. Hyvälaatuinen, hieman niukka karva. Liikkuu sivusta erittäin hyvin. Miellyttävä käytös." jun eri4

Suomeksi sanottuna Nella sai laatuarvosanaksi erinomaisen ja sijoittui junioriluokassa neljänneksi. Hieno arvostelu ja kuvien perusteella neiti onkin ollut erittäin edukseen. Kiitos taitavalle handlerille, joka Nellan esitti ja Kirsille aktiivisuudesta. Onneksi näyttelyissä on ahkeria kuvaajia, niin kasvattajakin saa tänne kauas pohjoiseen kuvia.

Nella poseeraa

Nellan lennokas liike ja iloinen häntä

Pujotan Petronella <3

Vielä yksi todella hyvä terveysuutinen. Pennan isukki, Fjällfarmens Mauri, on käynyt silmäpeilauksessa pari päivää sitten. Manulla on ikää jo täydet 10 vuotta ja silmät edelleen terveet. Jee!! Tällaiset vanhempien koirien hyvät terveystulokset ovat aina ilo koko rodulle mutta erityisesti jälkeläisille ja tuleville sukupolville.