Yksi agilitytavoite saavutettu

Viikonloppuna kisattiin Hipun kanssa Rovaniemen Käyttökoirien agilitykisoissa, jossa tuomarina oli Petteri Kerminen. Lauantaina meillä oli vain yksi agilityrata. Aloitus oli kolmen hypyn suora ja siitä kepeille. Todennäköisesti minä tein jonku ylimääräisen heilahduksen ja yllätyksekseni Hippu kiersi kolmannen hypyn. Muuten radassa oli paljon hyvää. Jopa meän ongelmaeste eli keinu sujui yllättävän mutkattomasti. Eihän se vielä ole nopea mutta oli se supernopea Hipun tekemäksi. Yliaikaa tuli jonkin verran lähinnä ohitetun hypyn korjaamisesta.

Lauantain keli oli ihan kamala. Vettä tuli taivaan täydeltä, oli kylmä ja kenttä muistutti lähinnä järveä. Ihmiset olivat läpimärkiä ja likaisia. Ajellessani kisan jälkeen takaisin Sodankylään ajattelin, että on tämä touhua. Aamulla olin lähtenyt Ivalosta ennen seitsemää, ajanut pikkasen vajaa 300km kisoihin, tehnyt n. 50 sekunnin ratasuorituksen ja sen jälkeen ajoin märissä kamppeissa takaisin Sodankylään. Ja kaikki tämä ihan vapaaehtoisesti. :)

Sunnuntaina oli edessä kaksi agilityrataa ja viimeisen 0-tuloksen metsästys ykkösluokasta. Onneksi keli oli paljon kuivempi ja vain välillä ripsi vettä. Ekalla radalla keinu oli jo kuudes este ja jälleen se meni suhteellisen nopeasti. Siinä vaiheessa mulla alkoi sydän hakata ihan hurjasti ja ajattelin, että nyt on meän tilaisuus eikä passaa ottaa virhettä mistään. Varmistelin kontaktit ja kepit ja selvittiin rata ilman virheitä!! Olin ihan täpinöissä ja jännittynyt, kun kuuntelin meän ajan. Selvittiin juuri ja juuri alle ihanneajan varmisteluista huolimatta. :) :) Oltiin ainut virheittä radan suorittanut koirakko eli voitettiin oma luokka, saatiin kolmas LUVA ja eka agility serti sekä menolippu kakkosiin. Hippu starttasi yhteensä yhdeksän kertaa ykkösluokassa ja ainoastaan kerran tuli hylätty rata. Pitää olla todella tyytyväinen.

Kakkosissa käytiin kokeilemassa sitten se meidän päivän toinen startti. Eikä se yhtään hullummalta tuntunut. Rata tuntui ihan simppeliltä. Harmittava virhe tuli kepeiltä, kun Hippu tuli kepeiltä pois just ennen viimeistä väliä. Tuloksena siis vitonen, n. 3sekuntia yliaikaa ja 4. sija. Ihan kelpo aloitus ja hyvillä mielin jatketaan parin viikon päästä Saariselän "kotikisoissa".

Tässä muutama kuva meidän kakkosluokan radasta. Ei me edes kuvissa näytetään kovin vauhdikkaalta ja totuushan on, ettei meän ajat mihinkään riitäkään nopeimpiin medi-koiriin verrattuna.

Minulla oli tarkoitus ilmoittaa myös Penna Saariselän kisoihin, mutta mitäpä narttu tekee. No, aloittaa tietenkin juoksun! Pennan juoksu alkoi siis kuukauden odotettua aikaisemmin ja sääntöjen mukaan juoksuisen nartun kans ei saa kisata ykkös- eikä kakkosluokassa. Se siitä sitten... Olin psyykannut itseni jo siihen, että nyt aloitettaisiin kisaura ja koirakin oli hyvässä vireessä, mutta ei se onnistukaan. Kylläpä harmittaa!

Loppukevennykseksi vielä tämmönen hellyyttävä kuva. Yksi näistä tulee heinäkuun alussa Sodankylään sijoituskotiin.

Pihlajamäen R-pennut reilu 2 viikkoa

Kevättä rinnassa

Kevät tulee kovaa vauhtia mutta meillä vielä hiihdetään. Viime viikonloppunakin oli mahtavat hankikelit hiihdellä koirien kanssa. Onneksi meän koirakenttä Ivalossa on kuitenkin jo sulannut ja treeni-into alkaa löytyä. Pohjois-Lapin koirakerho järjestää Saariselällä yöttömän yön agilitykisat 5-7.6. ja olen pohtinut, josko sitä uskaltais Pennankin ilmoittaa lähtöviivalle. Tuollaisia tavoitteita kun asettaa, niin kummasti tulee motivaatiota treenata. :) Meän kerho järjestä myös PK-kokeet agsakisojen jälkeisenä viikonloppuna ja niiden yhteydessä BH-kokeen. BH-kokeen suorittaminenkaan ei olis Pennan kanssa ihan mahdottomuus, mutta jotenki nyt on semmonen fiilis, että täytyy keskittyä yhteen juttuun kerralla. Otetaan se BH-koe ohjelmaan joskus myöhemmin.

Tässä muutama hauska, kalansilmäobjektilla otettu kuva meän hiihtolenkiltä.

Hippu on oikeasti pieni mutta Penna ei kyllä ole noin iso. :D

Pujottalaiset ovat jälleen esiintyneet maailmalla menestyksellisesti. Petronella kävi emäntänsä kanssa Harjavallan näyttelyssä 25.4. Paavo Mattilan arvosteltavana. Hienon arvostelun Neppu oli sieltä saanut.

"Kaunis narttu. Hyvän mallinen pää. Kaunis kaula. Erittäin hyvä runko. Erittäin hyvät raajat. Hyvä ylälinja. Hyvälaatuinen, hieman niukka karva. Liikkuu sivusta erittäin hyvin. Miellyttävä käytös." jun eri4

Suomeksi sanottuna Nella sai laatuarvosanaksi erinomaisen ja sijoittui junioriluokassa neljänneksi. Hieno arvostelu ja kuvien perusteella neiti onkin ollut erittäin edukseen. Kiitos taitavalle handlerille, joka Nellan esitti ja Kirsille aktiivisuudesta. Onneksi näyttelyissä on ahkeria kuvaajia, niin kasvattajakin saa tänne kauas pohjoiseen kuvia.

Nella poseeraa

Nellan lennokas liike ja iloinen häntä

Pujotan Petronella <3

Vielä yksi todella hyvä terveysuutinen. Pennan isukki, Fjällfarmens Mauri, on käynyt silmäpeilauksessa pari päivää sitten. Manulla on ikää jo täydet 10 vuotta ja silmät edelleen terveet. Jee!! Tällaiset vanhempien koirien hyvät terveystulokset ovat aina ilo koko rodulle mutta erityisesti jälkeläisille ja tuleville sukupolville.

Paljon hyviä uutisia

Paljon on taas tapahtumia mahtunu meän elämään viimeisen päivityksen jälkeen. Hippu täytti mahtavat seitsemän vuotta 29.3. Juhlia vietettiin ihan lähipiirissä maksalaatikkokakun kera.

Päivänsankari, "vieras" ja maksalaatikkokakku

Hippu pääsi vihdoin silmätarkastukseen, kun eläkeikä alkaa lähestyä. Edellisestä peilauksesta olikin jo lähes neljä vuotta aikaa. Vielä oli pikkumustalla terveet silmät. Toisessa silmässä jotain ihan pieniä kidemäisiä tiivistymiä. Eivät kuitenkaan tässä vaiheessa vaikuttaneet mitenkään "vaarallisilta". Eläinlääkäri kehotti käymään joskus uudestaan silmäsyynissä, mutta voi jäädä käymättä, kun ei ole kyse jalostuskoirasta. Tärkeintä kuitenkin tietää, ettei Hipulla ole tässä iässä perinnöllisiä silmäsairauksia eikä se ole ainakaan sokeutumassa. Pennan silmätarkastus on myös joskus tulevaisuudessa suunnitelmissa. Lähinnä sen ajankohta riippuu mahdollisesta pennutuksesta, jota en kyllä ole ajatellut vielä yhtään.

Tuhka on käynyt omistajansa Leenan kanssa misseilemässä 21.3. Jämijärven ryhmänäyttelyssä. Tuomarina oli toiminut Esko Nummijärvi, joka on tunnetusti aika kranttu porokoiran hännästä. Tuhka oli saanut odotetusti arvosanaksi H:n eli hyvän. Arvostelu oli seuraavanlainen: 

"Rotutyyppi hyvä. Mittasuhteiltaan oikea uros. Luusto voisi olla vankempi. Oikeanmuotoinen pää. Kauniit korvat. Pitkä hyvä kaula. Häntä kiertyy liikaa. Kevyt, riittävän pitkä rintakehä. Hyvin kulmautuneet raajat. Raajaluusto voisi olla vankempi. Hyvä karva. Liikkuu ja esitetään hyvin."

Ihan Tuhkan näköinen arvostelu. Raajaluusto olisi ilmeisesti saanut olla vankempaa, kun on ihan kaksi kertaa asiasta mainittu. ;) 

Tuhka kuvattuna helmikuussa melkein tasan vuoden ikäisenä.

Pennakin pääsi pitkästä aikaa näyttelyyn. Halusin viedä Pennan ihan välttämättä Hannu Talvelle arvosteltavaksi, vaikka näyttely olikin 4.4. eli pääsiäislauantaina. Meän harmiksi (vaiko onneksi?) tuomariksi olikin vaihtunut Jari Fors. Penna aloitti perinteisesti karvanlähdön viikkoa ennen näyttelyä, ihan kuten teki syksylläkin ennen erikoisnäyttelyä. Arvostelu oli kuitenkin yllättävän hyvä:

"Riistanvärinen vaalein merkein, keskikokoinen. Hyvä pää ja korvat. Erinomainen kaula. Selässä pehmeyttä. Riittävä runko. Oikea-asentoiset, hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä häntä ja turkki. Kevyt liike, luonne oikea"  avo eri1

Tuloksena oli avoimessa luokassa arvosana erinomainen ja luokkavoitto. Ei kuitenkaan saatu sa:ta, että oltaisiin päästy paras narttu-kilpailuun. Kehän jälkeen, arvostelua lukiessa mietin, että onko se kirjoitettu edes minun koirasta. Hyvä häntä ja karva! :D Häntä on Pennan heikoin kohta ja karvakin oli ihan irti. Ilmeisesti tuomari kuitenkin näki karvanlaadun ja häntäkään ei ollut juostessa ihan tiukimmalla kippuralla. Olen siis oikein tyytyväinen lopputulokseen.  Loppu pääsiäinen sitten vietettiinkin ihan rennoissa tunnelmissa.

Kelkan perässä saa juosta sydämensä kyllyydestä

Sodankylässä oli kantohanki ja täydellinen hiihtokeli

Minun hiihtokaverit <3

Korppien huuto sai koiratkin jähmettymään

Pilkkikeli oli mitä parhain!

Välissä pistettiin painiksi, kun kalansaalis oli vähän heikko

Jokin aika sitten etsiskelin sijoituskotia Pihlajamäen kennelin pennulle. Sijoituskoti on löytynyt Sodankylästä! Olen todella yllättynyt, että sain useamman yhteydenoton hyvistä kotiehdokkaista. Kiitos kaikille kiinnostuneille! Nyt pidetään sormet ja varpaat pystyssä, että pentutilaus on mennyt perille. Pian alkaa nähdä päällepäin, onko Mahlalla pentusia masussa.

Onnea Pujotan ensimmäisille!

Kultahippuja turkkiisi heitän, suukoilla pienen kuonosi peitän,

onnea sulle tahdon vaan ja ystävyyttä kanssasi jaan!

Tämä pentukasa täyttää tänään yhden vuoden. Paljon onnea Eppa, Krisu, Nella, Tuhka ja Cahppe. Oikein hyvää ystävänpäivää myös pentujen omistajille. ;)

Vielä näitä yksivuotiaita ei voi aikuisiksi sanoa, mutta hiljalleen sekin on edessä. Pian huomataankin, että ei siellä kotona ole enää pentua vaan aikuinen ja järkevä koira. Koiran kehitysvaiheista voi lukea lisää täältä. Kasvattaja toivottaa Ivalosta paljon yhteisiä vuosia ja hyvä hetkiä näiden "legenda-pentujen" kanssa.

Sijoituskoti etsinnässä!

Pihlajamäen kenneliin, Orimattilaan, on suunnitteilla lapinporokoirapentue, jossa emänä on Karhukallion Fun Fanny ja isänä Pihlajamäen Hukan Joiku. Haaveenani olisi sijoittaa tästä pentueesta joko uros- tai narttupentu. Innostuin kovasti pentueesta, sillä Pihlajamäen Hukan Joiku on oman koirani, Hattivatin Tiikerin eli Joikun, poika. Tämä voi olla ainoa mahdollisuus saada Joikusta itselleni jatkoa. Pihlajamäen H-pentue on sen ainoa pentue ja Hukan Joiku on pentueesta todennäköisesti ainoa, joka enään jatkaa sukua. Koska oma koirakiintiö on täynnä, etsin yhteistyökykyistä sijoituskotia pennulle.

Tulevan pentueen sukutaulu löytyy täältä. Pentueen emä ja isä ovat väriltään parkkeja, joten kaikista pennuistakin tulee parkkeja. Sukutaulussa on monessa polvessa niin lonkiltaan kuin silmiltäänkin terveitä koiria. Tulevan pentueen vanhemmat ovat kummatkin tarkastettu silmiltään terveeksi viimeisen kuukauden aikana. Karhukallion Fun Fanny, eli Mahla, asustelee perhekoirana usean koiran laumassa. Sen kanssa harrastellaan lähinnä omaksi iloksi. Pihlajamäen Hukan Joiku, eli Joiku jr (minä itse olen sen nimennyt junioriksi, etten sekoita sitä isä Joikuun :) ), asuu myöskin toisen uroksen kaverina perheessä, missä on pieni lapsi. Joiku jr:n kanssa ei harrasteta mitään erityistä, mutta omistajan kertoman mukaan vilkkautta ja sinnikkyyttä voisi riittää harrastuksiinkin.

Mahla pentuna

Mahla aikuisena

Joiku jr pentuna

Joiku jr aikuisena

Otahan reippaasti yhteyttä, mikäli haluaisit pienen parkin porokoiran päiviäsi ilostuttamaan. Mahlan juoksuja odotetaan helmikuulle, mikä tarkoittaa mahdollisten pentujen syntymää huhtikuulle ja luovutuksessa ne olisivat kesäkuulla. Sijoituspennusta tehdään Kennelliiton sijoitussopimus. Sijoituskoti olisi toiveissa Lapin läänistä. Mikäli pentukuumeesi heräsi tai haluat lisätietoa pentueesta, sijoituskoirasta tai minun "vaatimuksista" sijoituskodille, niin laita sähköpostia osoitteeseen pujottalaiset@gmail.com.

Kuono kohti vuotta 2015

Nyt ihan nolottaa, kun olen ollut niin saamaton blogin päivityksissä. Loppu vuosi oli meidän suhteen hiljaiseloa. Ollaan vain olla pöllötelty. Kovasti oottelen, että auringonpaiste toisi jälleen treeni-intoa. Koirat ovat kuitenkin sopeutuneet pelkkään lenkkeilyyn eivätkä ole ainakaan kovasti valittaneet tilanteesta. Jouluna olleiden pakkasten aikaan Penna piti väkisten pistää pihalle tarpeilleen. Se on siis nautiskellut täysin sohvaperunan elämästä.

Marraskuun lopussa ensimmäiset pujottalaiset tekivät näyttelydebyytin Kangasalan ryhmänäyttelyssä reilun 9kk ikäisenä. Tuomarina toimi minullekin outo tuomari Kirsi Honkanen. Kehässä pyörähti Pujotan Iivo ja Petronella eli Tuhka ja Nella. Tuhka sai tuloksen H eli hyvä. Arvostelu oli seuraanvanlainen:

"Oikeat mittasuhteet, kesken kehityksen oleva nuori uros. Hieman lyhytlinjainen pää. Hyvät korvat. Hyvä kaula. Pehmeä selkä. Korkealle kiinnittynyt ja selällä kannettu häntä. Kokoon nähden voimakas rintakehä. Hyvä raajaluusto. Riittävät etukulmaukset, melkovoimakkaat takakulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella korkein etuaskelin. Hyvä karvapeite. Miellyttävä kehäkäytös."

Arvostelu on oikein hieno. Tuhka tarvitsee aikaa kehittyäkseen, kuten arvostelussa sanotaankin. Uroksen pääkin kehittyy kuulemma kolmivuotiaaksi asti. Oikeastaan ainoa asia, mille aikakaan ei voi mitään, on tuo häntä. Sehän oli kyllä tiedossakin, että siitä tulee sanomista.

Tuomari arvosteli Nellan EH:n arvoiseksi eli erittäin hyväksi. Nellan arvostelu:

"Erinomaiset mittasuhteet, tasapainoisesti kehittynyt nuori narttu, hyvät pään linjat, hyvä kaula, vielä pehmeä selkä, iloinen häntä, erittäin hyvä eturinta, tilava rintakehä, pitkä lanne , hyvä raajaluuston vahvuus, sopivasti kulmautunut, keveät,  joustavat liikkeet, hyvä karvapeite, miellyttävä kehäkäytös"

Nellan arvostelu oli myös hyvin koiran näköinen. Ei paljoa lisättävää. Ajan ja lihasmassan myötä koira varmasti paranee. Olen kyllä hyvilläni kummankin pennun arvostelusta. Tärkeää on, että tärkeimmät palikat ovat kohdillaan eli rakenne, liike ja karvan laatu. Tuhka ja Nella ovat rungoltaan todella pitkiä, joten lihaskunto pitää olla kunnossa, jotta selkälinja on ryhdikäs.  Erityisen tyytyväinen olen pentujen mallikkaaseen kehäkäyttäytymiseen. Kyllä näiden kanssa kehtaa käydä toistekin näytillä. :)

Tuhkan ja Nellan yhteiskuvayritys. :) 

Nella ensimmäistä kertaa näyttelykehässä.

Lopuksi pennut pääsivät irroittelemaan.
Jotain yhteisnäköäkin niistä löytyy. :)

Muita loppu vuoden kohokohtia oli agi-kisat Pellossa. Hipun kanssa juostiin kaksi rataa. Ekalla radalla saatiin kepeiltä vitonen ja yliajan kanssa oltiin kolmansia. Olipa jotenkin outo kokemus olla hallissa kisaamassa. Huomasi, että ohjaaja sekä koria olivat lähdöstä maaliin vähän jäässä. Ei siis olla ikinä ennen kilpailtu hallissa ja muutaman kerran vain treenattukin, joten kummallekin se oli uusi kokemus. Toisella radalla oli pitkiä suoria, joten ajattelin vetää alusta loppuun ihan täysillä. Hippukin päästeli jaloistaan sen mitä pääsi, kunnes.... Radan viimeinen este koitui meidän kohtaloksi. Loppusuoran hypyt eivät olleet ihan suorassa linjassa enkä ohjannut koiraa viimeiselle hypylle kunnolla, joten se juoksi siitä ohi. Silloin mie parkaisin "eiii!" ja niinpä Hippu kuuliaisena koirana hyppäsi suoraan esteen yli minun luo. Meän uran ensimmäinen hylky oli sitten siinä. 0-tuloksella oltaisiin päästy kakkosluokkaan, sillä meän aikakin olisi ollut todella hyvä. Asiaa ei kannata enää jossitella ja jääpi ainakin jotain tavoiteltavaa kevään kisoihinkin.

Pellon reissun paras anti oli Epan eli Alaskan Miinan tapaaminen. En ollut nähnyt pentua sitten luovutusiän jälkeen. Eppa on rakenteeltaan ja luonteeltaan oikein näpsäkkä neiti. Valitettavasti häntä ei vain tahdo laskea ollenkaan ja on pentueen kippurin, joten mitään näyttelymenestystä on turha toivoa. Eppa onkin ansioitunut ihan toisaalla. Se on ollut porohommissa mukana ja kuulostaa siltä, että on siellä tehnyt vaikutuksen kanssaihmisiin. Hienoa Eppa ja kotiväki!

Epalla on kaunis ja tasapainoinen rakenne.
Värinsä puolesta muistuttaa eniten veljeään Tuhkaa.

Eppa kulkee jo luontevasti mönkiän päällä porohommissa. 

Hippu ja Penna toivottavat hyvää alkanutta vuotta 2015!

Lokakuun koirakuulumiset

Nyt päivitetään blogi ajantasalle heti kerralla. Päivitykset ovat vähän roikkuneet jäljessä. Onhan meillä ollut lokakuussakin tapahtumia.

Pennan kanssa päästiin Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn lokakuun ekana viikonloppuna. Epäilyksistäni huolimatta koiralla oli näyttelyssä vielä karvat tallella, mutta ei enää näyttelyn jälkeen. Viikolla ennen näyttelyä huomasin, että ensimmäiset irtokarvatupsut törröttivät kyljestä. Päätin, että nyt ei koiraan kosketa harjalla eikä kammalla. Koko pohjavilla oli irti, kun vein Pennan kehään. Tuomarikin tuumasi, että "vähän pölisee", kun tunnusteli ja koplasi koiran läpi. :) Tavote toteutui, kun saatiin EH eli erittäin hyvä. Tuomari, Markku Kipinä, oli erittäin tarkka ja tiukka. Avoimessa luokassa oli 11 narttua, joista vain 2 sai erinomaisen. Tässä Pennan arvostelu.

"Hyvä koko ja mittasuhteet, kevyehkö lyhyt kuono, hyvät korvat, silmät ja purenta. Riittävä kaula, hieman etuasentoiset lavat, lyhyehköt olkavarret, hyvä rintakehä. Riittävästi kulmautunut takaa. Turhan suora lantio ja häntä kiertyy turhan voimakkaasti. Ei parhaassa turkissa. Riittävä sivuliike, hieman löysä edestä." EH

Kyllä mie tuosta arvostelusta koirani tunnistan. Pennan kuonosta oon vain toista mieltä. Mie tykkään, kun se ei oo mikään pitkä puikkonokka. Yllättävintä oli maininta turhan suorasta lantiosta. Tuommosta lausetta ei ole tullut minun eteen ennen. Yleensä porokoirilla on vain maininta liian jyrkästä tai luisusta lantiosta. Mutta olipas taas mukava käydä erikoisnäyttelyssä!

Poroerotukset on käynnistyneet hiljalleen. Penna on nyt ollut kaksin minun kanssa erotuksissa. Olen ajatellu, että sille pitää saada positiivisia kokemuksia poroista, kun se ei kesällä oikein lämmenny lampaille. Kyllä me ollaanki päästy hyviin tilanteisiin mutta vielä enemmän pitäisi päästä tekemään töitä. Tällä hetkellä tulilla olevat ihmiset ja paistetut makkarat tuntuvat olevan mielenkiintoisempia kuin se työnteko aidassa. Siitä mie olen kuitenki onnellinen, että Pennaa pystyy pitämään irti eikä se säntäile aitaan tai irtoporojen perään. Kyllä siitä vielä hyvä tulee!

Lokakuinen Tuhka. kuva Leena V.

Pujotan ekoista pennuista kuuluu aina välillä uutisia. Viime viikolla tuli Kolarista sähköpostia. Eppa (Alaskan Miina) on ollu tosi pätevänä porohommissa. Se kulkee hienosti mönkiän päällä ja haukkuu käskystä. Se ei ole mikään reikäpää vaan vähän hissukka. Epankin eka juoksu oli tullut seitsemän kuukauden iässä. Uskon, että siitä tulee vielä erinomainen työkoira, kun isäntäkin jaksaa pitää sitä paljon mukana. Tampereen Tuhka on treenaillut emäntänsä kanssa paljon kaikenlaista kuten jälkeä. Ainakin omistaja tuntuu olevan tyytyväinen pikkujätkään. Mukava kuulla tällaisia kuulumisia! Mielellään otan aina vastaan niin hyviä kuin huonojakin uutisiakin. Laittakaas vain kuvia ja juttuja tulemaan.