Paljon hyviä uutisia

Paljon on taas tapahtumia mahtunu meän elämään viimeisen päivityksen jälkeen. Hippu täytti mahtavat seitsemän vuotta 29.3. Juhlia vietettiin ihan lähipiirissä maksalaatikkokakun kera.

Päivänsankari, "vieras" ja maksalaatikkokakku

Hippu pääsi vihdoin silmätarkastukseen, kun eläkeikä alkaa lähestyä. Edellisestä peilauksesta olikin jo lähes neljä vuotta aikaa. Vielä oli pikkumustalla terveet silmät. Toisessa silmässä jotain ihan pieniä kidemäisiä tiivistymiä. Eivät kuitenkaan tässä vaiheessa vaikuttaneet mitenkään "vaarallisilta". Eläinlääkäri kehotti käymään joskus uudestaan silmäsyynissä, mutta voi jäädä käymättä, kun ei ole kyse jalostuskoirasta. Tärkeintä kuitenkin tietää, ettei Hipulla ole tässä iässä perinnöllisiä silmäsairauksia eikä se ole ainakaan sokeutumassa. Pennan silmätarkastus on myös joskus tulevaisuudessa suunnitelmissa. Lähinnä sen ajankohta riippuu mahdollisesta pennutuksesta, jota en kyllä ole ajatellut vielä yhtään.

Tuhka on käynyt omistajansa Leenan kanssa misseilemässä 21.3. Jämijärven ryhmänäyttelyssä. Tuomarina oli toiminut Esko Nummijärvi, joka on tunnetusti aika kranttu porokoiran hännästä. Tuhka oli saanut odotetusti arvosanaksi H:n eli hyvän. Arvostelu oli seuraavanlainen: 

"Rotutyyppi hyvä. Mittasuhteiltaan oikea uros. Luusto voisi olla vankempi. Oikeanmuotoinen pää. Kauniit korvat. Pitkä hyvä kaula. Häntä kiertyy liikaa. Kevyt, riittävän pitkä rintakehä. Hyvin kulmautuneet raajat. Raajaluusto voisi olla vankempi. Hyvä karva. Liikkuu ja esitetään hyvin."

Ihan Tuhkan näköinen arvostelu. Raajaluusto olisi ilmeisesti saanut olla vankempaa, kun on ihan kaksi kertaa asiasta mainittu. ;) 

Tuhka kuvattuna helmikuussa melkein tasan vuoden ikäisenä.

Pennakin pääsi pitkästä aikaa näyttelyyn. Halusin viedä Pennan ihan välttämättä Hannu Talvelle arvosteltavaksi, vaikka näyttely olikin 4.4. eli pääsiäislauantaina. Meän harmiksi (vaiko onneksi?) tuomariksi olikin vaihtunut Jari Fors. Penna aloitti perinteisesti karvanlähdön viikkoa ennen näyttelyä, ihan kuten teki syksylläkin ennen erikoisnäyttelyä. Arvostelu oli kuitenkin yllättävän hyvä:

"Riistanvärinen vaalein merkein, keskikokoinen. Hyvä pää ja korvat. Erinomainen kaula. Selässä pehmeyttä. Riittävä runko. Oikea-asentoiset, hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä häntä ja turkki. Kevyt liike, luonne oikea"  avo eri1

Tuloksena oli avoimessa luokassa arvosana erinomainen ja luokkavoitto. Ei kuitenkaan saatu sa:ta, että oltaisiin päästy paras narttu-kilpailuun. Kehän jälkeen, arvostelua lukiessa mietin, että onko se kirjoitettu edes minun koirasta. Hyvä häntä ja karva! :D Häntä on Pennan heikoin kohta ja karvakin oli ihan irti. Ilmeisesti tuomari kuitenkin näki karvanlaadun ja häntäkään ei ollut juostessa ihan tiukimmalla kippuralla. Olen siis oikein tyytyväinen lopputulokseen.  Loppu pääsiäinen sitten vietettiinkin ihan rennoissa tunnelmissa.

Kelkan perässä saa juosta sydämensä kyllyydestä

Sodankylässä oli kantohanki ja täydellinen hiihtokeli

Minun hiihtokaverit <3

Korppien huuto sai koiratkin jähmettymään

Pilkkikeli oli mitä parhain!

Välissä pistettiin painiksi, kun kalansaalis oli vähän heikko

Jokin aika sitten etsiskelin sijoituskotia Pihlajamäen kennelin pennulle. Sijoituskoti on löytynyt Sodankylästä! Olen todella yllättynyt, että sain useamman yhteydenoton hyvistä kotiehdokkaista. Kiitos kaikille kiinnostuneille! Nyt pidetään sormet ja varpaat pystyssä, että pentutilaus on mennyt perille. Pian alkaa nähdä päällepäin, onko Mahlalla pentusia masussa.

Onnea Pujotan ensimmäisille!

Kultahippuja turkkiisi heitän, suukoilla pienen kuonosi peitän,

onnea sulle tahdon vaan ja ystävyyttä kanssasi jaan!

Tämä pentukasa täyttää tänään yhden vuoden. Paljon onnea Eppa, Krisu, Nella, Tuhka ja Cahppe. Oikein hyvää ystävänpäivää myös pentujen omistajille. ;)

Vielä näitä yksivuotiaita ei voi aikuisiksi sanoa, mutta hiljalleen sekin on edessä. Pian huomataankin, että ei siellä kotona ole enää pentua vaan aikuinen ja järkevä koira. Koiran kehitysvaiheista voi lukea lisää täältä. Kasvattaja toivottaa Ivalosta paljon yhteisiä vuosia ja hyvä hetkiä näiden "legenda-pentujen" kanssa.

Sijoituskoti etsinnässä!

Pihlajamäen kenneliin, Orimattilaan, on suunnitteilla lapinporokoirapentue, jossa emänä on Karhukallion Fun Fanny ja isänä Pihlajamäen Hukan Joiku. Haaveenani olisi sijoittaa tästä pentueesta joko uros- tai narttupentu. Innostuin kovasti pentueesta, sillä Pihlajamäen Hukan Joiku on oman koirani, Hattivatin Tiikerin eli Joikun, poika. Tämä voi olla ainoa mahdollisuus saada Joikusta itselleni jatkoa. Pihlajamäen H-pentue on sen ainoa pentue ja Hukan Joiku on pentueesta todennäköisesti ainoa, joka enään jatkaa sukua. Koska oma koirakiintiö on täynnä, etsin yhteistyökykyistä sijoituskotia pennulle.

Tulevan pentueen sukutaulu löytyy täältä. Pentueen emä ja isä ovat väriltään parkkeja, joten kaikista pennuistakin tulee parkkeja. Sukutaulussa on monessa polvessa niin lonkiltaan kuin silmiltäänkin terveitä koiria. Tulevan pentueen vanhemmat ovat kummatkin tarkastettu silmiltään terveeksi viimeisen kuukauden aikana. Karhukallion Fun Fanny, eli Mahla, asustelee perhekoirana usean koiran laumassa. Sen kanssa harrastellaan lähinnä omaksi iloksi. Pihlajamäen Hukan Joiku, eli Joiku jr (minä itse olen sen nimennyt junioriksi, etten sekoita sitä isä Joikuun :) ), asuu myöskin toisen uroksen kaverina perheessä, missä on pieni lapsi. Joiku jr:n kanssa ei harrasteta mitään erityistä, mutta omistajan kertoman mukaan vilkkautta ja sinnikkyyttä voisi riittää harrastuksiinkin.

Mahla pentuna

Mahla aikuisena

Joiku jr pentuna

Joiku jr aikuisena

Otahan reippaasti yhteyttä, mikäli haluaisit pienen parkin porokoiran päiviäsi ilostuttamaan. Mahlan juoksuja odotetaan helmikuulle, mikä tarkoittaa mahdollisten pentujen syntymää huhtikuulle ja luovutuksessa ne olisivat kesäkuulla. Sijoituspennusta tehdään Kennelliiton sijoitussopimus. Sijoituskoti olisi toiveissa Lapin läänistä. Mikäli pentukuumeesi heräsi tai haluat lisätietoa pentueesta, sijoituskoirasta tai minun "vaatimuksista" sijoituskodille, niin laita sähköpostia osoitteeseen pujottalaiset@gmail.com.

Kuono kohti vuotta 2015

Nyt ihan nolottaa, kun olen ollut niin saamaton blogin päivityksissä. Loppu vuosi oli meidän suhteen hiljaiseloa. Ollaan vain olla pöllötelty. Kovasti oottelen, että auringonpaiste toisi jälleen treeni-intoa. Koirat ovat kuitenkin sopeutuneet pelkkään lenkkeilyyn eivätkä ole ainakaan kovasti valittaneet tilanteesta. Jouluna olleiden pakkasten aikaan Penna piti väkisten pistää pihalle tarpeilleen. Se on siis nautiskellut täysin sohvaperunan elämästä.

Marraskuun lopussa ensimmäiset pujottalaiset tekivät näyttelydebyytin Kangasalan ryhmänäyttelyssä reilun 9kk ikäisenä. Tuomarina toimi minullekin outo tuomari Kirsi Honkanen. Kehässä pyörähti Pujotan Iivo ja Petronella eli Tuhka ja Nella. Tuhka sai tuloksen H eli hyvä. Arvostelu oli seuraanvanlainen:

"Oikeat mittasuhteet, kesken kehityksen oleva nuori uros. Hieman lyhytlinjainen pää. Hyvät korvat. Hyvä kaula. Pehmeä selkä. Korkealle kiinnittynyt ja selällä kannettu häntä. Kokoon nähden voimakas rintakehä. Hyvä raajaluusto. Riittävät etukulmaukset, melkovoimakkaat takakulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella korkein etuaskelin. Hyvä karvapeite. Miellyttävä kehäkäytös."

Arvostelu on oikein hieno. Tuhka tarvitsee aikaa kehittyäkseen, kuten arvostelussa sanotaankin. Uroksen pääkin kehittyy kuulemma kolmivuotiaaksi asti. Oikeastaan ainoa asia, mille aikakaan ei voi mitään, on tuo häntä. Sehän oli kyllä tiedossakin, että siitä tulee sanomista.

Tuomari arvosteli Nellan EH:n arvoiseksi eli erittäin hyväksi. Nellan arvostelu:

"Erinomaiset mittasuhteet, tasapainoisesti kehittynyt nuori narttu, hyvät pään linjat, hyvä kaula, vielä pehmeä selkä, iloinen häntä, erittäin hyvä eturinta, tilava rintakehä, pitkä lanne , hyvä raajaluuston vahvuus, sopivasti kulmautunut, keveät,  joustavat liikkeet, hyvä karvapeite, miellyttävä kehäkäytös"

Nellan arvostelu oli myös hyvin koiran näköinen. Ei paljoa lisättävää. Ajan ja lihasmassan myötä koira varmasti paranee. Olen kyllä hyvilläni kummankin pennun arvostelusta. Tärkeää on, että tärkeimmät palikat ovat kohdillaan eli rakenne, liike ja karvan laatu. Tuhka ja Nella ovat rungoltaan todella pitkiä, joten lihaskunto pitää olla kunnossa, jotta selkälinja on ryhdikäs.  Erityisen tyytyväinen olen pentujen mallikkaaseen kehäkäyttäytymiseen. Kyllä näiden kanssa kehtaa käydä toistekin näytillä. :)

Tuhkan ja Nellan yhteiskuvayritys. :) 

Nella ensimmäistä kertaa näyttelykehässä.

Lopuksi pennut pääsivät irroittelemaan.
Jotain yhteisnäköäkin niistä löytyy. :)

Muita loppu vuoden kohokohtia oli agi-kisat Pellossa. Hipun kanssa juostiin kaksi rataa. Ekalla radalla saatiin kepeiltä vitonen ja yliajan kanssa oltiin kolmansia. Olipa jotenkin outo kokemus olla hallissa kisaamassa. Huomasi, että ohjaaja sekä koria olivat lähdöstä maaliin vähän jäässä. Ei siis olla ikinä ennen kilpailtu hallissa ja muutaman kerran vain treenattukin, joten kummallekin se oli uusi kokemus. Toisella radalla oli pitkiä suoria, joten ajattelin vetää alusta loppuun ihan täysillä. Hippukin päästeli jaloistaan sen mitä pääsi, kunnes.... Radan viimeinen este koitui meidän kohtaloksi. Loppusuoran hypyt eivät olleet ihan suorassa linjassa enkä ohjannut koiraa viimeiselle hypylle kunnolla, joten se juoksi siitä ohi. Silloin mie parkaisin "eiii!" ja niinpä Hippu kuuliaisena koirana hyppäsi suoraan esteen yli minun luo. Meän uran ensimmäinen hylky oli sitten siinä. 0-tuloksella oltaisiin päästy kakkosluokkaan, sillä meän aikakin olisi ollut todella hyvä. Asiaa ei kannata enää jossitella ja jääpi ainakin jotain tavoiteltavaa kevään kisoihinkin.

Pellon reissun paras anti oli Epan eli Alaskan Miinan tapaaminen. En ollut nähnyt pentua sitten luovutusiän jälkeen. Eppa on rakenteeltaan ja luonteeltaan oikein näpsäkkä neiti. Valitettavasti häntä ei vain tahdo laskea ollenkaan ja on pentueen kippurin, joten mitään näyttelymenestystä on turha toivoa. Eppa onkin ansioitunut ihan toisaalla. Se on ollut porohommissa mukana ja kuulostaa siltä, että on siellä tehnyt vaikutuksen kanssaihmisiin. Hienoa Eppa ja kotiväki!

Epalla on kaunis ja tasapainoinen rakenne.
Värinsä puolesta muistuttaa eniten veljeään Tuhkaa.

Eppa kulkee jo luontevasti mönkiän päällä porohommissa. 

Hippu ja Penna toivottavat hyvää alkanutta vuotta 2015!

Lokakuun koirakuulumiset

Nyt päivitetään blogi ajantasalle heti kerralla. Päivitykset ovat vähän roikkuneet jäljessä. Onhan meillä ollut lokakuussakin tapahtumia.

Pennan kanssa päästiin Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn lokakuun ekana viikonloppuna. Epäilyksistäni huolimatta koiralla oli näyttelyssä vielä karvat tallella, mutta ei enää näyttelyn jälkeen. Viikolla ennen näyttelyä huomasin, että ensimmäiset irtokarvatupsut törröttivät kyljestä. Päätin, että nyt ei koiraan kosketa harjalla eikä kammalla. Koko pohjavilla oli irti, kun vein Pennan kehään. Tuomarikin tuumasi, että "vähän pölisee", kun tunnusteli ja koplasi koiran läpi. :) Tavote toteutui, kun saatiin EH eli erittäin hyvä. Tuomari, Markku Kipinä, oli erittäin tarkka ja tiukka. Avoimessa luokassa oli 11 narttua, joista vain 2 sai erinomaisen. Tässä Pennan arvostelu.

"Hyvä koko ja mittasuhteet, kevyehkö lyhyt kuono, hyvät korvat, silmät ja purenta. Riittävä kaula, hieman etuasentoiset lavat, lyhyehköt olkavarret, hyvä rintakehä. Riittävästi kulmautunut takaa. Turhan suora lantio ja häntä kiertyy turhan voimakkaasti. Ei parhaassa turkissa. Riittävä sivuliike, hieman löysä edestä." EH

Kyllä mie tuosta arvostelusta koirani tunnistan. Pennan kuonosta oon vain toista mieltä. Mie tykkään, kun se ei oo mikään pitkä puikkonokka. Yllättävintä oli maininta turhan suorasta lantiosta. Tuommosta lausetta ei ole tullut minun eteen ennen. Yleensä porokoirilla on vain maininta liian jyrkästä tai luisusta lantiosta. Mutta olipas taas mukava käydä erikoisnäyttelyssä!

Poroerotukset on käynnistyneet hiljalleen. Penna on nyt ollut kaksin minun kanssa erotuksissa. Olen ajatellu, että sille pitää saada positiivisia kokemuksia poroista, kun se ei kesällä oikein lämmenny lampaille. Kyllä me ollaanki päästy hyviin tilanteisiin mutta vielä enemmän pitäisi päästä tekemään töitä. Tällä hetkellä tulilla olevat ihmiset ja paistetut makkarat tuntuvat olevan mielenkiintoisempia kuin se työnteko aidassa. Siitä mie olen kuitenki onnellinen, että Pennaa pystyy pitämään irti eikä se säntäile aitaan tai irtoporojen perään. Kyllä siitä vielä hyvä tulee!

Lokakuinen Tuhka. kuva Leena V.

Pujotan ekoista pennuista kuuluu aina välillä uutisia. Viime viikolla tuli Kolarista sähköpostia. Eppa (Alaskan Miina) on ollu tosi pätevänä porohommissa. Se kulkee hienosti mönkiän päällä ja haukkuu käskystä. Se ei ole mikään reikäpää vaan vähän hissukka. Epankin eka juoksu oli tullut seitsemän kuukauden iässä. Uskon, että siitä tulee vielä erinomainen työkoira, kun isäntäkin jaksaa pitää sitä paljon mukana. Tampereen Tuhka on treenaillut emäntänsä kanssa paljon kaikenlaista kuten jälkeä. Ainakin omistaja tuntuu olevan tyytyväinen pikkujätkään. Mukava kuulla tällaisia kuulumisia! Mielellään otan aina vastaan niin hyviä kuin huonojakin uutisiakin. Laittakaas vain kuvia ja juttuja tulemaan.

Hippu, Lappalaiskoirien agilitymestari!

Tänä vuonna Lappalaiskoirat ry:n agilityn rotumestaruudet ratkottiin Rovaniemellä syyskuun 13. päivänä. Tuomarina toimi Mika Moilanen Minä ilmoitin Hipun mukaan ihan kannatuksen vuoksi ja ilman mitään menestystavoitteita. Paikalla kuitenkin kävi ilmi, että muita lappalaiskoiria ei ollut ykkösluokassa. Meidän piti siis saada pelkästään tulos ja oltaisiin tämän vuoden rotumestareita.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata, josta selvittiin ilman virhepisteitä ja ihanneajan alituksella. Lopputuloksissa oltiin mukavasti neljänsiä ja uramme toinen LUVA plakkarissa. Toinen rata oli agilityrata ja siinä se meän murheenkryyni, keinu. Kovasti jännitin, että miten meän mahtaa käydä. Rata oli oikein sujuva keinulle asti, mutta siihenpä se meno sitten tyssäsi. Hippu suoritti keinun t-o-d-e-l-l-a hitaasti. Se otti aina yhden askeleen kerrallaan ja katseli siihen malliin alas, että kohta hyppää pois. Helpotus oli suuri, kun lopulta päästiin maaliin ilman virhepisteitä. Yliaikaa hitailusta tuli reilu 6 sekuntia. Yllätyksekseni me voitettiin oma luokka ja samalla pokattiin Lappalaiskoirien rotumestaruus. Voitto oli todella iloinen yllätys, mutta vielä paremmalta se tuntui hyvin suoritettujen ratojen jälkeen.

Tässä muutamia kuvia meän suorituksista.

Kuten kuvista huomaa, Hippu on nyt virallisesti medi luokassa. Eihän me nopeudessa pärjätä pikkukoirille, mutta Hippu suorittaa todella varmasti. Se ei tiputtele rimoja ja kontaktitkin otetaan melko varmasti. Yllättävää on ollut se, että kepitkin ovat menneet tähän astisissa kisoissa ihan puhtaasti. Keinun suorittamiseen ja muutenkin vauhdin hakemiseen saatiin vinkkejä Rovaniemen kisojen jälkeisenä viikonloppuna täällä Ivalossa, kun saatiin ulkopuoliset kouluttajat Rovaniemeltä. Oli kyllä antoiset kaksi päivää mutta pitäisi vain vielä ehtiä reenata opittua, ennen kuin jäädään talvitauolle. Vielä yhdet kisat olisivat edessä parin viikon kuluttua Pellon Rohki-hallissa. Saapa nähdä, jumitaanko silloinkin keinulle.

Voittaja ja voittopysti!

Hulabaloo elokuu!

Kauhean kauan on viimeisestä päivityksestä. Koko elokuu on ollu menoa paikasta toiseen. Tässä vähän päivitystä meän tapahtumista.

Elokuun ekana viikonloppuna lähettiin Hipun kaa laatureissulle Tornioon. Tarkoituksena oli korkata kisaura agilityssä. Mulla oli kaksi isoa jännitysmomenttia, joista ensimmäinen oli Hipun säkäluokan mittaus. Meidän onneksi tuomari mittasi Hipun medi kokoiseksi, mutta joudumme käymään vielä parin tuomarin mitattavana, ennen kuin meän kisaluokka on varma. Toinen paniikin aihe oli keinu. Hippu ei tykkää keinu-esteestä, joten etukäteen jännäsin, että päästäänkö rataa edes loppuun jos radalla on keinu. Täytyy sanoa, että meillä oli tuuriakin matkassa ihan roppakaupalla. Kahdella ensimmäisellä radalla ei ollut ollenkaan keinua!

Minä olin ihan jäässä ensimmäiselle radalle lähdettäessä. Rata meni yllättävän hyvin ja lopputuloksena oli virheetön rata 0.28 sekunnin yliajalla. Yllätys oli suuri, kun me voitettiin koko lähtö. Myöhemmin on harmittanut tuo pieni yliaika. Jos olisin ottanut edes yhden vähän nopeamman juoksuaskeleen, niin oltais alitettu ihanneaika. Toinen rata tuntui paljon paremmalta kuin ensimmäinen ja tajusin jopa juosta. :) Siitäkin saatiin 0 virhettä ja alitettiin ihanneaika. Voiton lisäksi saatiin ensimmäinen LUVA! LUVA on luokkavaihtoon oikeuttava nollatulos. Niitä tarvitaan kolme niin voi siirtyä seuraavalle tasolle. Kolmannelle radalle tuli sitten se meän kauhistus eli keinu. Se menikin yllättävän hyvin, mutta sen jälkeen minun pakka sekosi ihan täysin ja saatiin muutama virhe ja yliaikaa. Positiivista kuitenki oli, että kaikilta kolmelta radalta tuli tulos eikä yhtään hylkyä. Kyllä tuo Hippu on ihan mahtava harrastelukoira! Seuraavaksi kisataan sitten Rovaniemellä syyskuun puolessa välissä.

Hipun voittama ruusuke oli hieno!

Hippulainen rentoutuu kisaviikonlopun jälkeen.

Helsingin reissu tuli sitten heti seuraavalle viikonlopulle. Kyllä vain oli Maailman voittaja-näyttely aikamoinen kokemus. Porokoiriakin oli yli 200 ilmoitettu ja vain muutamia oli jäänyt pois. Pääsin juoksemaan kehässäkin muutaman kierroksen Neslan (Hattivatin Della) kanssa. Tuloksena oli EH eli erittäin hyvä ja siihen oltiin omistajan kanssa oikein tyytyväisiä. Etelän reissulla näin myös Tuhkaa Tampereella. Se on kyllä edelleen oikea hurmuri! Kuvissa Tuhka näyttää jo isolta ja aikuiselta koiralta, mutta livenä se on vielä ihan pentu eikä edes kovin iso. Tuhkan ja laumakaverin, Mahlan, oma treeniblogi löytyy osoitteesta http://mahlavirtaa.blogspot.fi/.

Tuhka 6kk

Loman jälkeen piipahdin muutaman päivän töissä ja taas lähdettiin reissuun. Tällä kertaa suuntana oli Taivalkoski. Taivalkoskella oli ryhmänäyttely, jonka yhteyteen oltiin järjestetty Porokoirakerhon vuosikokous. Penna edellisestä näyttelykäynnistä oli kulunut jo yli vuosi. Oli kyllä tosi mukava pyörähtää kehässä pitkästä aikaa. Harmillisesti porokoiria ei vaan ollut kovin montaa. Mari Lackman antoi Pennasta seuraavanlaisen arvostelun:

"4vuotias, riistanvärinen, pitkällä askeleella liikkuva. Hyvä pää, hieman kookkaat korvat, hyvät rungon mittasuhteet, luuston vahvuus ja kulmaukset. Erinomaiset käpälät. Pehmyttä selässä seistessä ja liikkeessä. Liikkeessä pyrkii kantamaan häntäänsä hieman turhan korkealla. Pehmeähkö karvanlaatu tänään. Erinomainen tyyppi." AVO ERI1

SA:ta tuomari ei tällä kertaa antanut. Hän toivoi, että koira olisi ollut tiiviimmässä ja jämäkämmässä kunnossa. Taisi siihen vähän syynä olla se häntäkin. ;) Mie olen kyllä oikein tyytyväinen arvosteluun. Penna olisi saanut olla minunkin makuun hiukan paremmassa lihaskunnossa, mutta pentujen jälkeen lihaksisto ei ole vielä täysin palautunut ja kesän hellekeleillä lenkkeilykin on jäänyt aika vähiin. Lisäksi juoksun jälkeinen valeraskaus oli aiheuttanut hieman turvotusta. Pieni näyttelykärpänen taisi taas puraista. Pahoin pelkään, että karva ehtii lähteä ennen lokakuuta, jolloin Oulussa olis jälleen Lappalaiskoirien erikoisnäyttely. Seuraavat näyttelymahdollisuudet taitavatkin olla sitten vasta ensi keväänä. Hox! Korjasin erkkarin ajankohdaksi lokakuu eikä marraskuu.

Pennan poseeraus. Näyttelyhihna tuli harmillisesti myös kuvaan.

Penna reissukaverin, Narun (Suopunkitytön Elleskappi), kanssa.
Naru oli porokoirien kaunein ja hienosti vielä kaikista näyttelyn pystykorvaroduista toiseksi kaunein. :D 

Porokoirakerhon vuosikokous ei ollut tälläkään kertaa mikään yleisömenestys. Asiat saatiin kuitenkin päätettyä ja minä luovuin sihteerin salkustani sekä 8 vuotta kestäneestä hallituspaikasta. Haikein mielin hyvästelin kaikki hyvät tyypit, mutta aikansa kutakin. Uskon, että tulen vielä olemaan kerhon toiminnassa mukana, mutta nyt täytyy vähän vetää henkeä. Lupasin kuitenkin autella tyttöjä, mikäli tarvitsevat apua tai henkistä tukea esim. paimennustapahtuman järjestämisessä.

Muita elokuun merkittäviä tapahtumia on ollut mm. ensimmäisten pujottalaisten saavuttama 6kk ikä. Kohta ne alkavat olla teinikoiria eikä enää mitään pentuja. Tänään kuulinkin, että Petronella eli Nella on aloittanut jo ensimmäisen kiimansa. Täytyy sanoa, että Nella on varhaiskypsä yksilö. Pennan ensimmäinen juoksu taisi olla n. 10kk iässä. Olen kesän aikana nähnyt kolme viidestä pennusta ja toiveissa olis nähdä myös Kolarissa asuva Alaskan Miina ja Pudasjärven Poro-Kristiina ennen kuin täyttävät vuoden. Oikein olen ollu tyytyväinen kaikkiin pentuihin ja ilmeisesti myös heidän omistajatkin. :)

Myös Penna ja Joiku ovat viettäneet merkkipäiviä. Penna täytti 4 vuotta ja Joiku täyden 10 vuotta. Aika menee ihan hurjan nopeaa!

Surullisiakin uutisia on ollut. Joikun emän ja Hipun mummon, Tiggal Ruska-Mallan, maallinen vaellus päättyi elokuun alussa, muutamaa päivää vaille 16 vuoden iässä. Malla-mummo oli kyllä mahtava koira. Se oli koira, joka sai minut ihastumaan porokoiriin. Minulla oli ilo esittää se muutaman kerran näyttelyssä. Tai no, ei sitä tarvinnut esittää, vaan se esitti itse itsensä. :) Koira, joka todella nautti esiintymisestä ja oli aina valmiina kuin partiolainen.

RIP Tiggal Ruska-Malla 1998-2014