Silmätarkkitulos

Ensimmäinen Pujotan kennelin Legenda-pentu on käynyt silmätarkastuksessa. Pujotan Petronellan silmät tarkastettiin viime torstaina terveeksi. Ihanaa ja kiitos Kirsille! Alkavalla viikolla Nella menee myös luustokuviin ja mikäli selässä, kyynärissä tai lonkissa ei ole mitään huomautettavaa, niin Nellalle olisi sulhanen etsinnässä jo kevään juoksuun. Tuntuu ihan hullulta, että Pennan pennut alkavat lisääntyä, vaikka Pennalle itselleenki on pentue suunnitteilla kesäksi. Ymmärrän kyllä Nellan omistajan halun pennuttaa koira nuorena, sillä pentujen jälkeen se olisi tarkoitus steriloida epäsäännöllisten juoksujen ja voimakkaiden valeraskauksien takia.

Nella silmätarkastuksessa esittelemässä kauniita silmiään 

Vertailun vuoksi myös Alaskan Miinasta eli Epasta kuva. On siskosten päissä paljon samaa ilmettä tai ainakin samanlaiset hörökorvat kummallakin. No, mitäpä muuta sitä voi Dumbon tyttäriltä odottaa. :)

Eppa ja pirttiposeerausta pakkaspäivänä

Hakuilua ja näytelmiä

Edellisessä päivityksestä sai kuvan, että me ollaan vedetty lonkkaa koko syksy. No eihän se ihan näin ole ollut. Pennan kanssa ollaan aloitettu jälleen hakuhommat aktiivisessa porukassa. Syksyllä ehdittiin ottaa muutamat hakuilut sulan maan aikana mutta sen jälkeen onkin treenit menneet enempi ja vähempi lumessa rämpiessä ja pimeässä hortoillessa. Pelastushaku on kyllä Pennan mieleen. Juoksujen aikaan huomasi, että mielenkiinto ei ollut ihan huipussaan, mutta kun vaihdoin herkut astetta parempaan kissanruokaan, niin johan alkoi kiinnostus taas herätä. Treeniporukka alkoi puhua jo ensi kesänä hakukokeisiin osallistumisesta, mutta jos pennutussuunnitelmat onnistuvat, niin sittenpä meillä on kaikki kisailut jäissä jonkin aikaa. Tammikuun pakkasten takia treenit ovat peruuntuneet muutamalta viikolta, mutta eiköhän tässä pian päästä metsään, kunhan Siperiasta puhaltavat tuulet kääntyvät toiseen suuntaan.

Pakkasessa on hyvä puoli se, että muita lenkkeilijöitä näkyy harvakseltaan. Tässä muutama kuva -23 asteen pakkasesta, mikä ei tuntunut enää miltään, kun kovimmillaan mittari näytti -40 astetta.

Penna kaamoksen hämärässä

Lumiset puut ovat hienoja tähän aikaan vuodesta

Kylmää mutta kaunista

Läheisyys lämmittää <3

Pujotan Petronella on käväissyt jälleen näyttelykehässä. Perinteisessä Kajaanin KV-näyttelyssä lapinporokoirat arvosteli uusi tuomarituttavuus Riitta Niemelä. Nellan arvostelu oli seuraavanlainen: 

"Erittäin hyvän tyyppinen, melko pitkärunkoinen narttu, jolle toivoisin hieman lisää raajakorkeutta. Feminiininen pää, hieman leveä kallo-osa. Hyvä kuono, leveälle kiinnittyneet korvat, kaunis kaula ja ylälinja. Sopiva luuston vahvuus, hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä karvan laatu mutta ei parhaassa turkissa tänään. Ulottuvat liikkeet mutta antaa matalaraajaisen vaikutelman. Miellyttävä käytös." Jun H

Mukavasta arvostelusta huolimatta tuloksena oli H eli hyvä. Aikaisemmin Nella on saanut arvosteluksi erinomaista ja erittäin hyvää. Tällä kertaa tyyppi ei vain miellyttänyt tuomaria. Kennel Mintlinesin Riikka oli napannut Nellastakin muutaman kuvan. Kiitos! Tsemppiä Kirsille ja Nepulle seuraaviin koitoksiin. Ainakin minusta se näyttää oikein hienolta porokoiralta. :) 

Yhteenveto syksystä 2015

Nyt saa antaa allekirjoittaneelle paljon risuja blogin laiskasta päivittämisestä. Ihan nolottaa, kun ei ole saanut aikaiseksi. Jotenki syksy hurahti ihan siivillä ja vaihtui talveksi.

Olin ilmoittanut Hipun ja Pennan lokakuun alun Pellon agilitykisoihin. Valitettavasti jouduttiin jättämään ne väliin. Hippu oli ilmeisesti venäyttänyt toisen takajalkansa ja oli ihan kolmijalkainen. Levolla ja kipulääkekuurilla se kuitenkin meni ohitse. Pelko oli tietenkin jostain pahemmasta, mutta onneksi jalka parani ja on ihan entisensä. En lähtenyt Pennankaan kanssa ajamaan pitkää matkaa, vaan siirsin ajatukset jo kevään kisoihin. Pennan kanssa olemme käyneet syksyn aikana useissa erotuksissa ja harmittaa kovasti, että omat työt haittaavat porohommia. Olis kiva jos voisi käyttää koiraa enemmän porotöissä. Huomasi, että Penna alkoi toimia taas paljon paremmin poroilla kuin lampailla. Se kulki reippaasti minun ja porojen välissä ja haukkui käskystä. Hyvä siitä olis tullut jos olis saanu taas enempi treeniä. Meillähän on omia poroja mutta ne ovat talven ruokinnassa vapaana metsässä, joten niiden kanssa ei voi käyttää koiraa eikä niitä ole "koirattu" eli totutettu koiraan. Perinteisesti syksy kului myös marjastaessa ja Pennan vaihtaessa karvaa. Yllätyksekseni se aloitti juoksun jo marraskuussa. Se tietää sitä, että seuraava juoksu tulisi jo toukokuussa. Jos nyt ei mitään yllätyksiä tule, niin ehkä se toinen pentue olisi silloin laitettava alulleen. Kevään aikana olis tarkoitus hakea Lappalaiskoirien jalostustoimikunnalta hyväksyntä isäehdokkaasta. Yksi potentiaalinen on jo vahvasti mielessä ja paria urosta olen miettinyt varallekin.

Tässä kuvamateriaalia meän syksyltä.

Lokakuisia poroja Kyläselän erotuksesta

Sieltä se talvi tulee...

Penna keskittyneenä hiiripaistiin

Hippu ja kuurankukat

Hippu ja Hipun perusilme. :) Alkaa muori harmaantua kuonostaan yhä enemmän.

Legenda-pennuista on kuulunut syksyn aikana sekä hyviä että huonoja uutisia. Cahppe eli Musti on kärsinyt syksyllä eturauhastulehduksesta. Tosi ikävää, mutta toivottavasti nuoren uroksen hormoonit tasaantuvat nyt ja eturauhasvaivat jäivät vain yhteen kertaan. Nella (Petronella) on treenaillut Kirsin kanssa kaikenlaisia jäljestämisestä, rallytokon kautta agilityyn. Mukava kuulla, että Kirsi on saanut Nellasta hyvän harrastelukaverin. Leena ja Tuhka (Iivo) ovat treenanneet mm. hajujuttuja ahkerasti. Eppa on jatkanut poropaimenen uraansa Kolarissa mainiosti. Talvelle ja keväälle on luvassa pentujen terveystarkastuksia. Kasvattajaa jännittää jo nyt. :)

Tässä vielä video Tuhkasta hajupurkkiradalla. Hienoa työskentelyä pikkukoiralta! :)

Hyvää alkanutta vuotta 2016! 

Sijoitusneiti Pihka

Sijoituskoirani Pihlajamäen Raunikki, eli tuttavallisemmin Pihka, oli minulla hoidossa viikonlopun yli parisen viikkoa sitten. Olipa se mukava, kun talossa oli taas pentukoira mutta mukavaa oli myös se, että se lähti sunnuntaina emäntänsä mukaan. :) Pihka oli tosi reipas ja osasi heti liehitellä isompia koiria niin, että sujahti laumaan ihan huomaamattomasti. Hippu ei edelleenkään siedä sitä, että sitä härkitään sisällä ollessa mutta Penna jopa suostui pistämään painiksi. Äänitehosteena oli tosin pieni murina, jotta pentu osasi olla liikaa hyppimättä nenille. Ulkona pentu painatti isompien perässä minkä jaloistaan pääsi. Kolmen tunnin ulkoilun jälkeen uni maistui koko porukalle.

Pihka tutustui Ivalon mustikkamaihin

Pieni poseeraus kanervikossa

Hippu ja Pihka tarkkailevat Pennan liikkeitä

Näin opetataan pentu hiirestämään

Pihka tähyää Utsjoen suuntaan jos vaikka siskolikka näkyisi :)

Mustikat meni pikkukoirankin suuhun

Yhteiskuva oli kovan työn takana!

Pihka osasi hienosti rauhoittua sisällä ollessa, ainakin 3 tunnin ulkoilun jälkeen. :D

Pihka pääsi käymään ekassa mätsärissään reilun 4kk iässä. Vielä olisi reippaasti treenattavaa seisomisen ja näyttelykäyttäytymisen kanssa ennen kuin menestystä voi luvata. Uskon kuitenkin, että hyvä siitä tulee. Neiti ei ainakaan yhtään vierastanut uutta paikkaa ja koirapaljoutta. Päin vastoin! Kaikkien luo tahtoi mennä ja pistää pienet painit pystyyn. Tykkään ihan mahottomasti Pihkan reippaasta luonteesta eikä sen ulkonäkökään ole hullumpi.

Pihka esitteli mätsärissä hienoa rakennettaan ja mahtavaa takatukkaansa. 

Silmätarkissa

Penna kävi eilen Sodankylässä Kaisa Wickströmin silmätarkastuksessa. Pennelin silmät olivat edelleen terveet. Iloisella mielellä saatiin siis ajella takaisin kotiin. :) Legenda-pentujen isukki, Hattivatin Dumbo (6½v), oli samaisessa peilauksessa. Ponkunkin silmät olivat terveet. Myös Ponkun emä ja Legendojen mummo, Hattivatin Zelda (8½v), oli peilattavana ja tuloksena terveet silmät. Täytyy sanoa, että eilinen ilta oli kyllä hyvien uutisten ilta. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, niin juuri näiden vanhempien koirien silmätarkastukset ovat todella tarpeellisia koko rotua ajatellen.

Nyt kun Pennalle saatiin jälleen virallinen "naimalupa" terveiden silmien myötä, niin kai se täytyy alkaa ajatella toista pentuetta. Vähän olen miettinyt, että touko-kesäkuun juoksusta voisi yrittää astutusta mutta se on vielä vasta harkinnassa. Ensimmäiset pennutkin ovat silloin jo sen ikäisiä, että toivottavasti joitain terveystuloksia olisi tiedossa. Luustokuvauksia voisi jokainen halukas harkita talven aikana, kun pennut ovat lopettaneet jo kasvamisen. Silmäpeilauksiakin voisi miettiä, vaikka näenkin ne tarpeelliseksi vasta vähän vanhempana jos kyseessä ei sitten ole jalostuskoira. Harvemmin ne sairaudet vielä nuoren koiran silmistä näkyy. Hienoahan olisi jos koira peilattaisiin nuorena eli 2-4 ikäisenä ja sitten vielä vanhempana eli yli 6 vuoden ikäisenä.

Elokuun seikkailut vol. 2

Elokuun viimeisenä viikonloppuna meillä oli vielä kova koitos edessä Hipun ja Pennan kanssa. Ensin oli Pennan näyttely ja seuraavana päivänä vielä agikisat kummankin koiran kanssa. Jostain se koira aina aavistaa, että näyttelyyn ollaan menossa ja aloittaa karvanlähdön. Näin kävi jälleen! Huomasin pari viikkoa ennen Rovaniemen ryhmänäyttelyä, että joitain irtokarvoja irtoaa Pennan kyljistä. Ajattelin, ettei se ehdi kaikkia tiputtaa jos en harjaa sitä ollenkaan. Vasta näyttelyaamuna harjasin siitä isoimmat karvat pois, mutta eipä sille voinut juuri mitään tehdä, koska kaikki karvat olivat ihan irti. Melkein hävetti viedä sitä arvosteltavaksi, kun karvat vain pölisivät meidän jälkeen. Tuomarina oli Leni Finne ja arvosteltavia lapinporokoiria hurjat 27 kpl. Tässä meidän arvostelu:

"Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Hieman lyhyt kuono-osa. Silmät voisivat olla tummemmat. Hieman poskia. Hyvä kaula, melko periksiantava selkä. Erinomainen eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Saisi olla tiiviimmässä kunnossa. Hieman pitkä lanneosa. Hyvät takakulmaukset. Turhan kippura häntä. Erinomainen askelpituus." AVO EH

Arvostelu oli kyllä koiran näköinen. Vähän ihmettelen mainintoja kuonon lyhyydestä ja poskista. Minusta Pennalla on hieno pää ja ainoastaan korvien kokoa voisi kritisoida mutta ei kyllä muuten. Jotenkin pitäisi saada tuo selkä tiiviimmäksi. Ehkä se vaatisi pyörällä tai jollain muulla apuvälineellä juoksuttamista. Remmilenkkejä me käydään aika harvoin ja pyrinki siihen, että koirat saavat juosta joka päivä irti. Se ei vain näytä riittävän tiivistämään Pennan pitkää selkää.

Näyttelystä minulla ei ole kuvia, mutta tässä muutama kuva menneeltä kesältä.

Näyttelypäivän jälkeen oli vuorossa jälleen Rovaniemen käyttökoirien agilitykisat. Jossain mielenhäiriössä menin ja ilmoitin Pennankin ykkösiin. Sanoinkin kavereille, että kyllä se esteet osaa mutta eihän se kulje. Yllätyksekseni se kulkikin ihan kivasti. :) Mulla jännitti aika kovasti, mutta luotin koiraan ja siihen, ettei se ainakaan lähde kesken rataa mitään pöljäilemään. Ekalta radalta saatiin hylky. Penna tuli keinun jälkeen vähän huonossa kulmassa muurille, jonka se sitten kiersi. Jatkoin radan kuitenkin loppuun ilman korjaamista, jotta meille kummallekin jäisi ekasta startista hyvä mieli. Toinen rata meni myös yllättävän kivasti. Virhe tuli kepeiltä, kun yksi keppi meinasi jäädä välistä. Ne oli kummallekin koiralle jotenkin tosi nihkeät ja joutuvatkin nyt erityistreeniin.Yliaikaa oli vain 1,79sekunttia ja lopputulos siis 6,79. 17 koiran luokassa oltiin muistaakseni seitsemänsiä. Ihan kivasti ekakertalaisiksi. :) 

Ja tästä mennään putkeen, vaikka ei ehkä uskois :)

Kontaktit otettiin varmasti.

Liitävä agilitykoira <3

Ja näin sitä mennään... 

Hipun kans yritin mennä niin täysillä kuin vain kykenen. Ei mitään varmistuksia kontakteille ja niinhän siinä kävi, että ekalla radalla puomin alastulon hyppäsi ja sen seurauksena ohjasin sitten hyppäämään esteen väärään suuntaan. Hylky tuli toiseksi viimeisellä esteellä. Toinen rata oli yhtä hösellystä. Minun numerolapusta aukesi nauha jo neljännellä esteellä ja se sekoitti minun pasmat ihan täysin. Olin koko ajan väärässä paikassa ja myöhässä. Yhdellä virheellä ja reippaalla 5 sekunnin yliajalla tultiin kuitenkin luokassa toiseksi. Ei se muillakaan tainnut mennä ihan putkeen. :) 

Kiitos agilitykuvista jälleen Reima Mukkalalle!

Toiselle radalle lähtökin näyttää jo epäilyttävältä. :)

Hippu ja A:n ylitys

Mummo puomilla

Ja näin reippaasti mennään pelottava keinu.

Kaiken kaikkiaan kisoista jäi tosi hyvä mieli. Radat olivat tosi kivoja, koirat vaikuttivat hiukan odotettua nopeammilta ja ohjauskaan ei tökkinyt ihan kamalan pahasti. Pitää nyt vielä mietiskellä jos sitä pääsisi tälle vuodelle johonki kisaamaan. Meillähän on Hipun kanssa vielä meidän agilitytavoite saavuttamatta eli yksi 0-tulos kakkosista. :) Pennan kanssa ei tavoitteita ole edes asetettu. Suurin tavoite oli joskus kisata ja nyt se on toteutunut. 

Ai niin! Olin ihan unohtanut, että elokuussa vietettiin myös Pennan 5v ja Joikun 11v synttäreitä. Onnea mussukat! 

Elokuun seikkailut vol. 1

Blogin päivitys on nyt jäänyt ihan unholaan kaikkien kiireiden keskellä. Viimeinen puolitoista kuukautta on mennyt ihan siivillä. Heinäkuussa ilmat suosivat koiria mutta ei niinkään emäntää, joten innostuttiin jopa käymään pari kertaa kentällä treenaamassa agilityä. Tässä pieni tiivistelmä meän elokuulta.

Heinäkuun lopussa treffattiin pikaisesti Pujotan Petronella, joka oli menossa kotiväkensä kanssa Inarille lomailemaan. Nella vaikuttaa kyllä varsin mainiolta pakkaukselta. Ja nättikin se on, vaikka olenkin jäävi sanomaan. Nella on perinyt Pennalta varsin voimakkaat valeraskaudet. Se ei tietenkään ole mukavaa, mutta ilmeisesti asian kanssa pystytään elämään, kun se ei haittaa liiaksi normaalia elämää.

Pujotan Petronella

Nellan häntä ei lakannut heilumasta ollenkaan :)

Elokuun alkupuolella minä lomailin ja koko viikko olikin pyhitetty koirille. Yhtenä ohjelmanumerona oli käynti Saajomannussa, Pellossa. Mäntyranta-Mustosen Minna pitää siellä lammas- ja porotilaa. Saajomannussa saa käydä kesällä treenaamassa lammaspaimennusta ja talvella poropaimennusta. Minä olin varannut paikan iltapaimennuksesta kummallekin koiralle. Kumpikin toimi jälleen odotusten mukaan. Penna karkasi kolmesti pois aidasta eikä olisi halunnut tehdä mitään päkäpäitten kanssa. On mulla siinä paimenkoira! Onneksi tiedän, että porojen kanssa se pelaa paremmin ja on jopa siitä hommasta kiinnostunut. Hippu toimi omaan tapaansa kovasti haukulla painostaen. Minä sain siirtyä parttion etupuolelle ja Hippu pysyi lampaiden takana yrittäen jopa hiukan tasapainottaa. Tällä kertaa pyöritettiin lambeja pelkästään aitauksessa eikä ehditty metsäpaimeneen, mikä olis tehnyt varsinkin Pennalle oikein hyvää. No, toisella kertaa sitten.

Saajomannun emännät päivälevolla

Paimennuksen jälkeen pidettiin yksi lepopäivä. Seuraavaksi suunnattiin Hipun kanssa Rovaniemelle agilitykisoihin. Rovaniemellä oli kakkosten iltakisat. Eka rata tuntui oikein kivalta, mutta voi herttinen, miltä se näytti videolla. Ihan turhaa odottelua ja hidastelua. Eihän se koirakaan kulje jos emäntä ei kulje. Lopputuloksena oli kuitenkin virheetön ratasuoritus mutta yliaikaa 3,09 sekunttia. Saatiin me silti pokata ykköspalkinto. Toinen rata ei sitten sopinutkaan meille ollenkaan. Siinä oli paljon yksittäisten esteiden kiertoa ja siihenpä se Hipun vauhti sitten yleensä tyssää. Ei ollut suuria odotuksia radalle mentäessä ja hylkyhän sieltä tuli. Hyvä kokemus sinäänsä ja tietääpä taas, mitä pitää treenata. Enemmän pitäisi myös videoida ratasuorituksia, jotta niistä voisi oppia jotain.

Kiitos kuvista Reima Mukkalalle

Keinu ei todellakaan ole Hipun lemppari este :)

Todistetusti yksi onnistunut takaaleikkaus. 

Kyllä se sinne oikeaan suuntaan kääntyi eikä ohjaajakaan törmännyt esteeseen.

Ykköspaikalla meinaa hymyilyttää.

Lomaviikko sisälsi myös marjastusta, sienestystä ja pienien koiranpentujen tapaamisen. Ystävälläni oli 10 kappaletta 6 viikon ikäistä porokoiranpentua. Kyllä olen ihan tyytyväinen, että Legenda-pentuja oli vain viisi kappaletta. :) Tässä oli vasta puolet elokuun tapahtumista, joten jatkokertomusta tulee piakkoin.